Lajiutuminen torppaa evoluutioteorian
KOKEELLINEN LUONNONTIEDE
• Luonnontiede käsittelee asioita ja tapahtumia, jotka ovat periaatteessa aina todennettavissa eli toistettavissa ja jotka ovat riippumattomia havainnoitsijasta. Havainnot ja kokeet ovat kaiken luonnontieteellisen työn perusta.
• Suurin osa tieteen tekemisestä keskittyy kausaalisten riippuvaisuussuhteiden (syy-seuraussuhteiden) osoittamiseen.
• Koetulosten etsintää ohjaa yleensä jokin ennalta hyväksytty teoria. Tutkija seuraa tutkimuksessaan tiettya ideaa, etsii tukea oletukselle tai pyrkii testaamaan hypoteesia.
• Luonnontiede käsittelee nykyhetkessä tapahtuvia asioita ja nykymaailman rakenteita. Sitä ei voida käyttää historiallisten asioiden tutkimiseen. Elollisten olentojen historiaa ei ole mahdollista tarkastella suorilla havainnoilla tai kokeellisilla analyysimenetelmillä.
• Tietoa elämän historiasta voi saada vain historiallisten dokumenttien kautta.
• On mahdollista tutkia empiirisesti niitä mekanismeja ja tapahtumia, joiden oletetaan aiheuttaneen eliöiden kehittymisen.
• Usein samasta koetulosten joukosta on mahdollista tehdä erilaisia johtopäätöksiä ja päätyä erilaisiin hypoteeseihin, jotka voivat olla toistensa kanssa ristiriidassa.
Kokeellisen luonnontieteen luonne ja rajat osoittavat sen että luonnontiedettä ei voida käyttää historiallisten asioiden tutkimiseen. Elollisten olentojen historiaa ei ole mahdollista tarkastella suorilla havainnoilla tai kokeellisilla analyysimenetelmillä. Koska luonnontiede käsittelee vain nykyhetkessä tapahtuvia asioita ja nykymaailman rakenteita niin tämän vuoksi mikään menneisyyttä käsittelevä teoria ei voi olla luonnontieteellinen.
Matti Leisola bioprosessitekniikan emeritusprofessori jolla on noin 40 vuoden kokemus kokeellisesta luonnontieteestä sanookin selventävästi: "Tieteen tehtävä on selittää miten luonto toimii ja muuntelee; ei esittää perustelemattomia väitteitä luonnon historiasta."
Koska kokeellinen luonnontiede ei voi todistaa elämän historiaa niin joudumme lähestymään kysymyksiä "mistä olemme tulleet ja miten" historiallisten dokumenttien kautta. Meillä on kaksi historiallista dokumenttia jotka muodostavat ne pää uskomusjärjestelmät joidenka kautta ihmiset selittävät menneisyyden ja joidenka kautta he pyrkivät tulkitsemaan nykyisyydessä olevaa todistusaineistoa. Raamattu (Jumalan sana) ja Lajien synty luonnollisen valinnan kautta (Charles Darwinin sana). Raamattu ja lajien synty antavat toisistaan täysin poikkeavan kuvauksen sille miten olemme syntyneet.
Raamatun mukaan Jumala loi lajit ja lajien synnyn mukaan ne ovat kehittyneet pitkässä ajassa yksinkertaisista lähtötekijöistä evoluution kautta. Kumpaakaan väitettä ei voi kokeellisen luonnontieteen metodein todistaa – koska tiede ei voi todistaa ja tutkia menneisyyttä. Oleellisin pointti on siis ymmärtää se että niin Raamatun luominen kuin lajien synnyn kehitysoppikin ovat kummatkin menneisyyttä käsitteleviä uskomusjärjestelmiä eivät tieteellisiä tosiasioita.
Tieteen keinoin on kuitenkin mahdollista tutkia empiirisesti niitä mekanismeja ja tapahtumia joiden oletetaan aiheuttaneen eliöiden kehittymisen. Voimme tieteen kautta tutkia sitä miten luonto toimii ja muuntelee ja sitten verrata ja katsoa sitä kumpi uskomusjärjestelmä – "luominen" vai "kehitysoppi" on johdonmukaisempi ja selitysvoimaisempi havaitulle luonnon muuntelulle. Niin kreationisteilla kuin evolutionisteillakin on täysin sama tieteellinen todistusaineisto (nykyisyys). Se mitä me voimme tehdä on verrata kumpi menneisyyttä käsittelevä uskomus vastaa johdonmukaisemmin tieteellistä todistusaineistoa nykyisyydessä.
KAKSI TEORIAA
Luomisteorian mukaan Jumala on luonut lajit lajiensa mukaan. Jumala loi alkuperäiset lajit ja nämä lajit lisääntyvät vain lajiensa mukaan. Luomisteorian pohjalta voimme ennustaa että alkuperäiset luodut lajit olivat geeniperimältään virheettömiä (sillä kuolema tuli maailmaan vasta syntiinlankeemuksen jälkeen) sekä ne sisälsivät todella suuren muuntelukapasiteetin – monimuotoisuuden sillä niillä tuli olla kyky levittäytyä ja täyttää maa Jumalan käskystä. Tämän vuoksi niissä tuli olla potentiaali sopeutua erilaisiin ympäristöolosuhteisiin.
Luomisteorian mukaan Jumala rakensi alussa alkuperäiset lajit. Täten luomisteorian pohjalta emme oleta enään näkevän uuden rakentamista ja voimme olettaa lajien lisääntyvän vain lajiensa mukaan. Raamatun "luotu laji" ei vastaa taksonomian biologista lajikäsitettä vaan perusryhmää (kind). Perusryhmästä ja luodusta lajista enemmän täällä. Luomisteorian pohjalta voimme ennustaa sen että lajiutumisen tulee tapahtua vain luotujen lajien eli perusryhmien sisällä. Tällöin toteutuu sana "lisääntyvät lajiensa mukaan".
Evoluutioteoria (darvinismi): Usko siihen että ohjaamattomat mekanistiset prosessit (sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnonvalinta) selittävät kaikki erilaiset ja mutkikkaat elävät organismit. Viittaa merkittävien innovaatioiden ilmestymiseen tai uusien rakenteiden (kuten siivet) ohjaamattomaan kehitykseen. Teoria jonka mukaan kaikki nykyisin elävät organismit polveutuvat yhteisestä kantamuodosta. Evoluutioteoria viittaa makroevoluutioon – makroevoluutio (uuden rakentaminen): Laadullisesti uutta informaatiota edellyttävä uusien geenien, proteiinien, aineenvaihduntareittien, elimien, rakenteiden tai rakennesuunnitelmien synty. Makroevoluutiolla tarkoitetaan täysin uuden rakenteen tai ominaisuuden syntyä.
Vasta sitten kun on löytynyt mekanismi joka voi saada aikaan uusien rakenteiden syntymisen voidaan evoluutioteoriaa pitää johdonmukaisena. Muussa tapauksessa voidaan puolustaa näkemystä jonka mukaan maapallon historian aikana ei eliöissä ole tapahtunut suuria muutoksia (luomisteoria).
Kun nyt vertaamme kumpi näistä teorioista on johdonmukaisempi ja selitysvoimaisempi havaitulle tieteelliselle todistusaineistolle niin meidän on paras katsoa sitä mitä lajiutumisessa tapahtuu. Sillä mikäli luomisteoria on totta niin lajiutumisen tulee pysyä vain perusryhmien sisällä. Mikäli taas evoluutioteoria on totta niin meidän tulisi nähdä lajiutumisessa prosessi joka synnyttää (kehittää) uusia rakenteita niin kuin evoluutioteoria ennustaa.
OLEELLISET KYSYMYKSET
• Missä rajoissa lajiutuminen eli yhden lajin jakautuminen kahdeksi tai useammaksi tytärlajiksi on mahdollista?
• Mitä vaikutuksia on löydetyillä muuntelutekijöillä?
• Tuottaako muuntelutekijät uutta informaatiota (uusia rakenteita)?
Koska lajikäsite on epämääräinen ja luodulla lajilla viitataan perusryhmään niin selkeyden vuoksi käytän lajin ja tytärlajin sijaan jatkossa käsitteitä populaatio ja osapopulaatio.
MUUNTELUMEKANISMIT
• Sukupolvien saatossa eliö populaatioiden geenivarasto muuttuu. Tärkeimmät muuntelua aiheuttavat tekijät ovat mutaatio, valinta, rekombinaatio, isolaatio ja geneettinen ajautuminen.
• Ovatko tärkeimmät muuntelua aiheuttavat tekijät mutaatio, valinta ja rekombinaatio uusien rakenteiden (informaation) mekanismi? Tätä katsomme seuraavaksi.
MIKRO- JA MAKROEVOLUUTIO
Käsitepari mikro- ja makroevoluutio ovat hyödyllisiä kokonaiskuvan ymmärtämisen kannalta. On myös oleellisen tärkeää että kun käytetään näitä käsitteitä niin ne tulee määritellä tarkasti.
• Mikroevoluutio: Muuntelu olemassa olevien rakennetuntomerkkien sisällä; määrällinen muutos jo olemassa olevissa elimissä, rakenteissa tai rakennesuunnitelmissa.
• Makroevoluutio: Täysin uusien elimien, rakenteiden ja rakennesuunnitelmien synty ja niihin liittyvä kvalitatiivisesti uusi geneettinen materiaali.
Mikro- ja makroevoluution välillä ei ole aste-ero vaan kvalitatiivinen ero. Tätä valottaa esimerkki: mikroevoluutioon kuuluu esimerkiksi eri koirarotujen syntyminen alkumuodosta – todennäköisesti sudesta. Makroevoluutiota olisi nisäkkäiden syntyminen liskoista ja yksinkertaisemmista eliöistä.
MUTAATIOT
Geneetikko tohtori Lee Spetner kirjoittaa: "Yhdenkään mutaation ei ole havaittu tuovan edes vähän tietoa genomiin."
Geenitutkija Robert Carter kirjoittaa: "Ei ole olemassa tunnettuja esimerkkejä tietoa hankkivien mutaatioiden tyypeistä, joita mittavat evoluutioprosessit edellyttävät. Itse asiassa näyttää siltä, että kaikki neoformisten mutaatioiden esimerkit (ylöspäin suuntautuneen evoluutiokehityksen pitkän aikavälin tarpeiden valossa) ovat poikkeuksia siitä, mitä tarvitaan, koska jokaisessa tuntemassani esimerkissä jotakin rikkoutuu."
Matti Leisola bioprosessitekniikan emeritusprofessori kirjassaan evoluutiouskon ihmemaassa: "Luonnossa esiintyy paljon mutaatioiden tuloksena syntyneitä muotoja. Omalla pihallani kasvaa yksi esimerkki – visakoivu. Muita esimerkkejä ovat kukkien värimuunnokset , albiinomuodot, sokeat luolakalat, nelilehtiset apilat ja tietysti ihmisen lukuisat perinnölliset sairaudet. Mutaatiojalostusta on käytetty jo kauan kasvien ja eläinten tuotantomäärien lisäämiseksi. Mutaatiojalostuksen tulokset ja luonnossa havaitut mutaatiot rajautuvat kuitenkin vain olemassa olevien ominaisuuksien muuntelun – mikroevoluution – alueelle.
Mikroevoluutiossa tapahtuu olemassa olevan ominaisuuden muuntelua. Mitään uutta informaatiota tai rakennetta ei sen tuloksena synny. Mikroevoluution seurauksena voi tietty ominaisuus korostua ja jäädä vallitsevaksi. Näin syntyy uusia lajeja populaation jakautuessa pieniin ryhmiin. Alaryhmässä on vain osa alkuperäisestä geenivarastosta. Sekä luonnossa havaittavalla että ihmisen ohjaamalla muuntelulla eli jalostuksella on tiukat rajat. Pitkälle jalostetut koirarodut ovat tästä esimerkki.
Makroevoluutiolla tarkoitetaan täysin uuden rakenteen tai ominaisuuden syntyä. Makroevoluutiosta luonnossa ei ole olemassa yhtään esimerkkiä. Teoreettisten laskelmien tai kokeellisten havaintojen perusteella voidaan todeta, että edes proteiinin perusrakenteen muuttaminen toisenlaiseksi ei onnistu mutaatioiden avulla."
VALINTA
Matti Leisola bioprosessitekniikan emeritusprofessori kirjassaan evoluutiouskon ihmemaassa:
– "Ensiksikään luonnonvalinta ei luo mitään uutta. Toiseksi esimerkit luonnonvalinnasta eivät tue valinnan luovaa osuutta evoluutiossa. Tapahtuuko luonnossa valintaa? Kyllä tapahtuu ja myös lajiutumista, kun populaatiot eriytyvät tai olosuhteet suosivat tietyn geeniyhdistelmän selviytymistä. Valinta tapahtuu kolmella eri tavalla.
1) Valinta voi tasapainottaa tietyn tilanteen pysyvyyttä poistamalla yksilöt, jotka pyrkivät muuttamaan tilannetta.
2) Valinta voi olla suuntaava, kun valintapaine suosii tietyn ominaisuuden vahvistumista.
3) Harvinainen hajottava valinta tapahtuu silloin, kun olosuhteet suosivat tietyn ominaisuuden ääripäitä.
Kokonaisuutena katsoen valinta toimii pääsääntöisesti tasapainottavana tekijänä. Suuntaavan valinnan tapauksessa populaation geenivarasto köyhtyy. Koskaan valinta ei ole synnyttänyt uutta geneettistä informaatiota."
REKOMBINAATIO
Rekombinaatiolla tarkoitetaan perimän uudelleen yhdistelyä eli sekoittumista suvullisessa lisääntymisessä. Tällaista sekoittumista tapahtuu kun meioosissa tapahtuu niin sanottua geenien vaihduntaa homologisten kromosomien kesken. Kun äidin ja isän kromosomit jakautuvat eri tavoin meioosissa sukusolujen kesken ja kun sukusolut hedelmöityksessä voivat yhdistyä erilaisina yhdistelminä.
Koska rekombinaatio ei periaatteessa tuo mitään uutta evoluutioprosessiin ei tämä evoluutiotekijä (mikroevoluutio) kerro mitään oleellista makroevoluution mekanismeista. Rekombinaatio ei synnytä uutta geneettistä materiaalia – koska se vain yhdistelee olemassa olevaa aineistoa ja sekoittaa olemassa olevia alleeleja.
Vertaus selventää asiaa. Korttipelissä syntyy aina uusia yhdistelmiä korttien sekoittamisen ja jakamisen seurauksena. Näin ei kuitenkaan synny uusia kortteja.
MUTAATIO – VALINTA – REKOMBINAATIO
Eivät edellä kuvatun perusteella synnytä uutta geneettistä materiaalia (informaatiota). Mutta ne ovat kuitenkin tekijöinä lajiutumisprosessissa. Miten ne vaikuttavat lajiutumiseen – siitä seuraavaksi.
LAJIUTUMISEN EDELLYTYKSET
• Lajiutuminen edellyttää eriytymistä ja isolaatiota. Eriytymisellä tarkoitetaan populaatioiden maantieteellistä eroa. Keksi populaatiota on geneettisesti isoloituneita kun niiden välillä ei tapahdu geenien vaihtoa. Tämä voi olla seurausta maantieteellisistä tai ekologisista tekijöistä. Kahden populaation välinen geenivirta katkeaa silloin kun ei tapahdu pariutumista.
• Lajiutuminen voi tapahtua kun lähtöpopulaatio jakautuu esimerkiksi maantieteellisesti niin että osapopulaatioiden muuttuminen erilaisiksi on mahdollista. Eriytyneissä populaatioissa voi silloin tapahtua mutaatioita sekä vallitsee erilaiset valintaolosuhteet ja esiintyy erilaisia rekombinaatioita. Tällä tavoin tytärpopulaatiot voivat erikoistua eri suuntiin ja lopulta muuttua erilleen. Jos näiden osapopulaatioiden muuttuminen etenee niin pitkälle että ne eivät enää myöhemmin taas yhteen joutuessaan kykene pariutumaan ja tuottamaan jälkeläisiä niin yleisen biologisen lajimääritelmän mukaan on yhdestä kantalajista syntynyt (lajiutunut) kaksi uutta tytärlajia. Toisin sanoen kantapopulaatiosta on muodostunut kaksi uutta osapopulaatiota.
KOKEELLISESTI TODISTETTU LAJIUTUMISTAPAHTUMA
• Etelä-Englannin raskasmetallien myrkyttämillä mailla syntyneet uudet kasvilajit ovat erityisen havainnollinen esimerkki uusien lajien (populaatioiden) synnystä. Raskasmetallien saastuttamilla kaivosalueilla maat ovat niin saastuneita että tuulen sinne tuomat siemenet eivät yleensä idä tai alkaessaan itää kuolevat nopeasti. Muutamat harvat yksilöt kykenevät kuitenkin kasvamaan ja lisääntymään. Niiden jälkeläisetkin kykenevät kasvamaan myrkytetyllä maalla.
• Geneettiset tutkimukset ovat osoittaneet että kuonakasassa kasvavat kasvit tuskin (tai ei ollenkaan) kykenevät risteytymään ympäristön myrkyttömillä alueilla olevien muotojen kanssa joista ne polveutuvat. Biologisen lajikriteerin mukaan on syntynyt uusia lajeja (populaatioita).
• Mitä tässä lajiutumisprosessissa tapahtuu? Miten populaation geenivarasto konkreettisesti muuttuu?
• Edellä mainittuja kaivosten kuonakasoissa kasvavia kasveja tutkittiin geneettisesti. Tutkimus antaa hyvän vastauksen yllä esitettyihin kysymyksiin. Taulukosta näemme mitä on tapahtunut (katso kuva). Huomaamme että kasvit jotka kasvavat myrkytetyllä maaperällä eivät ole saaneet mitään uusia ominaisuuksia. Kyky sietää myrkkyä oli niissä jo (taulukon vasen palsta A) valmiina ennen kuin ne joutuivat myrkytettyyn maaperään. Tämä näkyy taulukon keskimmäisestä palstasta jossa kerrotaan kuinka monella prosentilla normaalissa maaperässä kasvavista kasveista on myrkynsietokyky. Esimerkiksi 0,16% karvamesiheinän yksilöistä on myrkynsietokykyisiä myös silloin kun ne kasvavat myrkyttömässä maaperässä. Taulukon oikea palsta kertoo mitkä lajit esiintyvät myrkytetyssä maaperässä (+).
• Myrkkyä kestävien muotojen osuus normaaleissa olosuhteissa on paljon suurempi kuin mutaationopeus joten myrkkytoleranssia voidaan pitää kyseisten kasvien luonnollisena muunteluna.
• Myrkynsietokyvyn periytyminen ja siihen liittyvä vähentynyt kyky risteytyä normaalissa maaperässä kasvavien yksilöiden kanssa on hinta äärimmäisestä erikoistumisesta. Normaalissa kasvupaikassa myrkkyä kestävä muoto on vähemmän elinkykyinen ja esiintyy siksi vain harvoin (maksimaalisesti 0,16% karvamesiheinän tapauksessa.) Myrkyllisessä maaperässä juuri tämä muoto on elinkykyisin.
• Myrkynsietokyky johtuu todennäköisesti siitä että mineraalisuolojen imeytyminen maaperästä on heikentynyt. Ei siis ole kyse evolutiivisesta kehittymisestä vaan rajoituksesta joka poikkeuksellisessa ympäristössä (myrkytetyssä maaperässä) osoittautuu edulliseksi.
LAJIUTUMISEN SEURAUKSIA
• Edellä kuvatussa lajiutumisprosessissa populaatiosta A eriytyy osapopulaatio jonka geenivarasto sisältää vain osan alkuperäisen kokonaisgeenivaraston alleelijoukosta.
• Esimerkiksi harvinaiset alleelit voivat kadota osapopulaatiosta. Parhaimmassa tapauksessa osapopulaatio sisältää saman määrän alleeleja kuin alkuperäinen populaatio.
• Eriytyneiden populaatioiden geenivarastot ovat alkuperäiseen populaatioon nähden yhä köyhempiä eli niissä on yhä rajoitetumpi määrä eri alleeleja. Siksi osapopulaation mahdollisten alleelikombinaatioiden määrä on huomattavasti vähäisempi kuin alkuperäisen populaation: rekombinaatiomahdollisuudet ovat pienentyneet.
• Tämä merkitsee että eriytyneillä populaatioilla (lajeilla) on vähäisempi muuntelumahdollisuus joka siis riippuu eri alleelien lukumäärästä ja mahdollisista alleeliyhdistelmistä.
• Tästä seuraa että ne voivat entistä huonommin sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin – koska niiden sopeutumiskyky on heikentynyt.
• Köyhtyneen geenivaraston omaavilla populaatioilla (lajeilla) on huonompi mahdollisuus sopeutua ympäristön muutoksiin kuin rikkaan geenivaraston omaavilla alkuperäislajeilla. Ne ovat siksi suuremmassa vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Hollantilainen eläintieteilijä Duyvene de Wit on kuvannut näitä tapahtumia osuvasti:
– "Kun reunapopulaatio valmistautuu siirtymään uuteen elinympäristöön, se ei voi ottaa mukaansa kaikkia kantapopulaation geenejä vaan vain osan. Jokainen uusi rotu tai laji, joka eriytyy toisesta omaa siksi köyhemmän geenivaraston. Geenivaraston pieneneminen on se hinta, minkä jokainen rotu tai laji joutuu maksamaan etuoikeudesta olla olemassa.
Kun lajiutumisprosessi toistuu useasti peräkkäin, syntyy lopulta lajeja, joiden geenivarasto on niin köyhtynyt, että jo suhteellisen pienikin muutos ympäristöolosuhteissa riittää viemään sen sukupuuton partaalle. Ympäristöolosuhteisiin sopeutuminen, joka johtuu rekombinaatiomahdollisuuksien vähentymisestä, johtaa lopulta geneettiseen minimitilaan, jonka ylittämisen jälkeen eloonjääminen ei enää ole mahdollista. Äärimmilleen sopeutuneiden ja erikoistuneiden lajien ja rotujen traagisena kohtalona on väistämätön geneettinen kuolema". (Duyvene de Wit)
USEIN TOISTUVA LAJIUTUMINEN JOHTAA
• Geenivaraston köyhtyminen
• Muuntelukyvyn vähentyminen
• Heikentynyt mukautuminen ympäristön muutoksiin
• Lisääntynyt vaara kuolla sukupuuttoon
YHTEENVETO LAJIUTUMISESTA
• Isolaatiomekanismin syntyminen on välttämätön edellytys lajiutumiselle – mutta ei riittävä selitys makroevoluutiolle. Isolaation seurauksena olemassa oleva geneettinen potentiaali (geenivarasto) vain jakautuu useaan osaan. Sen seurauksena eliön perimässä ei oleellisesti muutu mikään. Uusien biologisten lajien syntyminen on mikroevolutiivinen tapahtuma.
• Esimerkit lajiutumisesta osoittavat, että pienissä reunapopulaatioissa uusi laji voi syntyä kromosomien uudelleen järjestymisen seurauksena. Tästä on seurauksena hedelmällisyyden heikkeneminen tai täydellinen steriliteetti meioosin epäsäännöllisyyden vuoksi.
• Alkuperäisen muuntelumahdollisuuden supistuessa syntyy erikoistuneita biologisia lajeja. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä että alkuperäisen lajin – joka saattoi kasvaa hyvin monenlaisilla kasvupaikoilla (euryoikia), jälkeläiset pystyvät kasvamaan vain suhteellisen erikoistuneilla alueilla (stenoikia).
• Lajiutuminen perustuu mahdollisuuksien menettämiselle – joten se voi tapahtua nopeastikin.
KUMPI SOPII PAREMMIN LAJIUTUMISEEN – LUOMINEN VAI KEHITYSOPPI?
Niin kuin edellä tutkitun valossa on käynyt ilmi – lajiutuminen jota havaitsemme luonnossa ei perustu uusien rakenteiden (informaation) syntymiseen/kehittymiseen vaan päinvastoin mahdollisuuksien menettämiselle. Geenivarastojen köyhtymiselle isolaation ja valinnan seurauksesta. Lajiutumisen seurauksena eliöiden perimässä ei oleellisesti muutu mikään. Osapopulaatio sisältää vain osan alkuperäisen kantapopulaation geenivarastosta. Osan joka parhaiten sopii kyseisiin olosuhteisiin.
• Lajiutuminen johtaa erikoistumiseen. Syntyneellä tytärlajilla (osapopulaatiolla) on lähes aina heikentynyt muuntelupotentiaali kantalajiin nähden.
• Geneettisen monimuotoisuuden aste on vähentynyt. Empiirinen tutkimus on osoittanut asian olevan näin (viittaa blogin esimerkkiin – kokeellisesti todistetusta lajiutumistapahtumasta).
• Jos ekstrapoloimme tältä pohjalta menneisyyteen – voimme päätellä että nykyisten lajien edeltäjillä oli suurempi muuntelupotentiaali kuin niiden jälkeläisillä. Toisin sanoen: lajiutumisen takana olevat tapahtumat viittaavat geneettisesti polyvalentteihin esi-isiin. Mitä kauempana nämä esi-isät ovat ajallisesti sitä useampia lajiutumistapahtumia täytyy olettaa tapahtuneeksi ja sitä suuremman on niiden perimän monimuotoisuuden (polyvalenssin) täytynyt olla. Tämä argumentaatioketju johtaa melkein väistämättä käsitykseen kompleksisesta eikä suinkaan primitiivisestä esi-isästä.
• Luomisnäkemyksen perusteella voidaan odottaa geneettisesti polyvalenttien (monimuotoisten) muotojen olemassaolo.
• Charles Darwin julkaisi vuonna 1859 uuden aikakauden aloittaneen kirjansa Lajien synty luonnollisen valinnan kautta. Charles oli periaatteessa oikeassa kirjansa otsikon suhteen. Darwin oli oikeassa siinä että luonnollinen valinta synnyttää uusia lajeja. Eli Osapopulaatiot syntyvät luonnonvalinnan seurauksena. Sen sijaan hän teki täysin väärän johtopäätöksen tästä havaitsemastaan lajiutumisesta. Sillä lajiutumisprosessi on geneettisellä tasolla päinvastainen mitä hypoteettinen ”kehitys” mikrobeista mieheksi edellyttäisi. Darwinin havaitsema lajiutuminen voidaan omaksua vain luomisen näkökulmasta. Osapopulaatioiden syntyminen luonnollisen valinnan kautta edellyttää aina osapopulaatioita monimuotoisemman kantapopulaation (perusryhmän) olemassaolon jonka geenivarastosta osapopulaatio voi viedä vain osan mukanaan – kun se sopeutuu olosuhteisiin. Emme siis todellisuudessa näe edes lajiutumista vaan ainoastaan perusryhmien sisällä tapahtuvaa jakautumista useampiin populaatioihin.
• Emme enään näe nykyisissä biologisissa "lajeissa" alkuperäisten "luotujen lajien" monimuotoisuutta. Samoiten emme näe esimerkiksi enään chihuahuassa sitä monimuotoisuutta jonka sen esi-isä sudet omasivat ja joista jalostuksen kautta saatiin chihuahuat aikaiseksi (muutamassa sadassa vuodessa). Eli kun katsomme nykyistä luontoa niin näemme enään jo pitkälle erikoistuneita "osapopulaatioita" jotka eivät omaa sitä monimuotoisuutta joka niiden esi-isillä (kantapopulaatiolla) oli. Lajiutuminen on nimenomaan syönyt tämän monimuotoisuuden koska se tapahtuu sen kustannuksella.
• Eläinten muuttuminen tukee juuri sitä mitä odottaisimmekin Raamatun ilmoituksen pohjalta. Tästä huolimatta naturalistista evoluutioteoriaa opetetaan lapsillemme kouluissa biologian tunneilla vaikka se kuuluisi ideologiselta luonteeltaan ja kokeellisten tieteellisten havaintojen perusteella elämänkatsomustiedon tunneille. Tämä asia tulisi korjata mielestäni heti koulutusjärjestelmässämme sillä epätieteellistä naturalistista maailmankuvaa on jo aivopesty tarpeeksi lapsiin koulutusjärjestelmämme kautta.
LÄHTEET
Lähteenä olen käyttänyt Suomen ylivoimaisesti parasta biologian kirjaa "EVOLUUTIO KRIITTINEN ANALYYSI".
• Prof. Dr. Siegfried Scherer, biologia, Baiersbronn
• Dr. Reinhard Junker, biologia, Baiersbronn
Suomeksi toimittanut:
• Prof. TkT Matti Leisola, biokemia, Espoo
Monet kohdat blogissa on suoraan "evoluutio kriittinen analyysi" kirjasta. Esimerkiksi kohta – "kokeellisesti todistettu lajiutumistapahtuma". Kyseessä ei siis ole omat aivoitukseni vaan biologian tutkijoiden tutkimukset.
Tässä Usarin pohjassa on ihan liian vähän hymiötä jotta voisin ilmaista huutonauruani tai edes myötähäpeää..
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkkejä nopeasta lajiutumisesta:
– Fär-saarille tuotu kotihiiri lajiutui 300 vuodessa uudeksi biologiseksi lajiksi.
– Samanlainen tapaus on Porto Santon kaniini.
– Darwinin sirkkujen nokan muodon muuttuminen muutamien vuosien aikana. (Grant 1991)
– Mustapääkertun muuttosuunnan ja –aktiviteetin muuttuminen muutaman vuoden aikana (Bert-hold et al.1992)
– Merisukasjalkaisten (Nereis) lajiutuminen vuosien 1964 ja 1988 välillä (Weinberg et al.1992)
– Viitteitä apinakukan (Mimulus) nopeaan lajiutumiseen (Brad shaw et al. 1995)
– Selviä muutoksia mykerökukkaisten kehdon rakenteessa kahdeksan vuoden aikana (Cody & Overton 1996)
– Merkkejä auringonkukkien lajiutumisesta hybridisaation kautta muutaman sukupolven aikana (Rieseberg et al. 1996)
– Leguaanien äärikokojen muuttuminen muutamien vuosien aikana (Losos et al. 1997)
– Muutoksia hammaskarppien koossa ja lisääntymisstrategiassa vihollismäärän suhteessa muutamien vuosien aikana (Reznick et al. 1997)
Lähde – http://www.datakirjatkustannus.fi/Scherer.html
Ilmoita asiaton viesti
Onko joku jossain väittänyt, ettei lajiutuminen voisi tapahtua nopeasti?
Huomaan myös, että lähteesi ovat kaikki viime vuosituhannelta etkä edes erittele niitä niin että ne voisi oikeasti löytää tarkastettavaksi. Tekijän nimi ja julkaisuvuosi eivät ole lähdetieto, joka riittäisi mihinkään.
Mutta sehän ei ole tarkoituksesikaan, tarkoituksesi on pelkästään antaa mielikuva, että sinulla on pätevät lähteet.
Onko mikään noista vertaisarvioitu julkaisu?
Ilmoita asiaton viesti
Nopeasta lajiutumisesta on valtavasti esimerkkejä:
Uusi pensassirkkalaji 19 vuodessa
http://www.theguardian.com/science/grrlscientist/2…
Uusi perhoslaji Yhdysvalloissa
http://www.livescience.com/43929-new-butterfly-spe…
Uusi kalalaji
http://www.esf.edu/top10/2015/10.htm
Uusia lajeja syntyy silmiemme edessä
http://discovermagazine.com/2015/march/19-life-in-…
Nopeaa kehitystä reaaliajassa. Uusi liskolaji 15 vuodessa.
http://www.the-scientist.com/?articles.view/articl…
Uusi perhoslaji neljässä vuodessa
http://scienceblogs.com/grrlscientist/2007/07/16/s…
Madeiranhiirestä 6 uutta lajia 500 vuodessa
http://www.genomenewsnetwork.org/articles/04_00/is…
100 000 – 400 000 uutta kalalajia n. 10 000 vuodessa (= väh. 10 uutta kalalajia vuodessa, yhdestä heimosta)
http://www.news.leiden.edu/news/super-fast-evoluti…
Tästä voimme tutkia, miten morfologisesti erilaisia ahvenia on kehittynyt 10 000 vuodessa:
http://www.african-cichlid.com/Lake_Malawi.htm
Jääkarhu ja ruskeakarhu voivat saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Evoluution_todisteet…
Ilmoita asiaton viesti
Harmi, että sinun on käytettävä tieteestä keksittyä määritelmää, joka ei vastaa todellisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Millä perustelet sen, että juuri raamatun versio maailman synnystä on oikea? Lukemattomilla kansoilla on ollut omat teoriansa, ja on yhä, maailman synnystä. Kalevalassakin on omansa ja näin uskonnottoman ihmisen kannalta ihan yhtä uskottava kuin raamatunkin käsitys asiasta.
Ilmoita asiaton viesti
No esimerkiksi sillä että kokeellisen luonnontieteen havainto ”lajiutumisesta” sopii Raamatun ilmoitukseen kuin nenä päähän. Miksi tieteen havainto lajiutumisesta sopii ja on omaksuttavissa vain Raamatun kuvaamasta lähtötilanteesta (perusryhmät)? Siksi että Raamattu Jumalan sanana kertoo totuuden elämän historiasta ja siksi tiede ja nykyisyydessä havaitut prosessit tukevat Raamatun ilmoitusta.
Huom, sanoin tukevat eivät todista sillä tiede ei voi tieteellisesti ”todistaa” menneisyyteen liittyviä asioita. Sen sijaan tieteellisesti voidaan etsiä ja antaa paras mahdollinen ”selitys” sille mitä menneisyydessä on kenties tapahtunut. Tämä paras selitys on biologiaan vedoten ehdottomasti Raamatun ilmoitus. Raamattu on suurten linjojen biologian kirja 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”sopii Raamatun ilmoitukseen kuin nenä päähän”
Niin. Jo Raamatun kirjoittamisen aikoihin ihmiset ymmärsivät että kameli lisääntyy vain kamelin kanssa, eikä ollenkaan härän kanssa. Miten tämän ymmärtäminen ja ylöskirjaaminen vaatisi jumalallista tietoa?
Ilmoita asiaton viesti
”USEIN TOISTUVA LAJIUTUMINEN JOHTAA
• Geenivaraston köyhtyminen
• Muuntelukyvyn vähentyminen
• Heikentynyt mukautuminen ympäristön muutoksiin
• Lisääntynyt vaara kuolla sukupuuttoon”
Voit varmaan esittää todisteet näille väitteille?
Ilmoita asiaton viesti
Juuri esitin blogissa.
Ilmoita asiaton viesti
No toistapa tässä, koska minä en löydä siitä mitään muuta kuin väitteen, että noin on.
Ilmoita asiaton viesti
Kokeellisesti todistettu lajiutumistapahtuma kertoo nimenomaan sellaisesta. Kuonakasassa kasvava uusi osapopulaatio omaa vain osan eli 0,16% alkuperäisen kantapopulaation geenivarastosta.
Uusi populaatio on erikoistunut olosuhteisiin (kuonakasaan) geenivaraston kustannuksella sillä vain 0,16% kantapopulaation geenivarastosta sopeutui vaativiin olosuhteisiin (kuonakasaan).
Sopeutuneilla kasveilla on heikentynyt kyky mineraalisuolojen ottamiseen maaperästä verrattuna kantapopulaation muotoihin jotka menetettiin lajiutumisessa. Normaalissa kasvupaikassa myrkkyä kestävä muoto on vähemmän elinkykyinen ja esiintyy siksi vain harvoin (maksimaalisesti 0,16% karvamesiheinän tapauksessa.)
– Uuden osapopulaation geenivarasto on siis köyhtynyt kantapopulaatioon nähden. Sillä osapopulaatio sisältää vain 0,16% alkuperäisen kokonaisgeenivaraston alleelijoukosta.
– Uuden osapopulaation muuntelukyky on vähentynyt sillä siinä on rajoitetumpi määrä eri alleeleja. Siksi osapopulaation mahdollisten alleelikombinaatioiden määrä on huomattavasti vähäisempi kuin alkuperäisen populaation: rekombinaatiomahdollisuudet ovat pienentyneet.
– Koska osapopulaation rekombinaatiomahdollisuudet ovat pienentyneet niin sen vuoksi sillä on heikentynyt mukautumiskyky ympäristön muutoksiin.
– Heikentynyt mukautumiskyky ympäristön muutoksiin lisää vaaraa kuolla sukupuuttoon.
Ilmoita asiaton viesti
Lähdeviitteet taas puuttuvat.
– – –
”Heikentynyt mukautumiskyky ympäristön muutoksiin lisää vaaraa kuolla sukupuuttoon”
Niin. Tämä oli se väite. Todisteita minä pyysin, en väitteen toistamista. Sama pätee kaikkeen mitä tähän viestiisi suolsit. Väite ei ole todiste, vaikka Raamattukoulussa olisitkin muuta oppinut.
On kyllä totta, että pitkälle erikoistuneet lajit ovat alttiimpia ympäristön muutokselle, mutta se on evoluutioteorian ennustuskin. Se, että tämä johtuisi ”heikentyneestä mukautumiskyvystä” yleisemmin, on revitty sieltä minne ei tiedon valo paista.
Ilmoita asiaton viesti
Väitteen todiste on se että kun osapopulaatio sisältää vain 0,16% alkuperäisen kokonaisgeenivaraston alleelijoukosta niin sen mahdollisten alleelikombinaatioiden määrä on huomattavasti vähäisempi kuin alkuperäisen populaation: rekombinaatiomahdollisuudet ovat siis pienentyneet. Tämä johtaa välttämättä lisääntyneeseen vaaraan kuolla sukupuuttoon koska mukautumiskyky ympäristön muutoksiin on heikentynyt.
Lajiutuminen kykenee vain köyhdyttämään populaation geenivarastoa. Se on päinvastainen prosessi mitä tulisi tapahtua mikäli evoluutioteoria olisi totta. Evoluutiojuna kulkee siis täysin väärään suuntaan kehitysopin kannalta – ja se on varmuudella matkalla sukupuuton laituriin.
Ilmoita asiaton viesti
http://www.genomenewsnetwork.org/articles/04_00/is…
Tässä yksi esimerkki geenivaraston köyhtymisestä.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan sellainen peruskysymys, miten Torppa määrittelee termin laji koskien eläimiä? Ainakin oman käsitykseni mukaan uros ja naaras kuuluvat samaan lajiin, jos ne pystyvät säännönmukaisesti tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
Eri lajia olevat eläimet, kuten esim. leijonat tai tiikerit, tai kotoisat metsot ja teeret eivät yleensä pysty tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Eri lajien koiraat ja naaraat ei yleensä pysty tuottamaan keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, vaan niiden jälkikasvu on steriiliä.
Kannattaa muistaa, että lajien määrittelyn keskeiset komponentit ovat niiden ulkoinen kuvaaminen ja niiden DNA:n rakenteen tarkka määrittely. Ovatko esimerkiksi sudet ja koirat eri lajeja vai ovatko ne saman lajin eri alalajeja? Sudet ja koirat kuitenkin pystyvät tuottamaan säännöllisesti keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Raamatun mukaan Jumala on luonut lajit lajiensa mukaan. Seuraavassa tutkin sitä miten tieteellinen todistusaineisto sopii Raamatun ilmoitukseen luoduista lajeista. Sekä mikä lajikäsite sopii luomisteoriaan.
Raamatun ”luotu laji” sopii todistusaineistoon – http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20208…
Ilmoita asiaton viesti
Ei millään pahalla, mutta on aika falskia esittää käyvänsä tieteellistä keskustelua ja sitten turvautua Raamatun selityksiin ”pelastusrenkaana” kun aletaan esittämään ikäviä vastakysymyksiä. Voi selittää joko asioita tieteellisesti tai teologian kautta, mutta et voi poimia kummastakin vain parhaita paloja ja hylätä omalta kannaltasi epämukavat tosiasiat.
Ilmoita asiaton viesti
No jos olisit tarkkaan lukenut antamani linkin niin olisit huomannut että perustelen siinä Raamatullisen ”luodun lajin” nimenomaan tieteelliseltä pohjalta katsottuna.
Frank L. Marsh on luonut käsitteen nimeltä perusryhmä. Päinvastoin kuin muut lajikäsitteet voidaan perusryhmä taksonomisena kategoriana testata kokeellisesti. Kyseessä ei siis ole todistamaton määritelmä.
Morfologiseen lajikäsitykseen liittyy selviä subjektiivisia arvostuksia. Mielipiteet voivat poiketa sen suhteen mitkä ominaisuudet ovat merkittäviä ja mitkä vähemmän merkittäviä. Objektiivista mittaria ei ole olemassa. Objektiivisesti ei myöskään voida määrittää sitä miten monta ja minkä laatuista eroavaisuutta vaaditaan lajien eroittamiseksi toisistaan.
Biologinenkaan lajin määritelmä ei useissa tapauksissa mahdollista tarkkaa lajin määrittelyä. Mikä on esimerkiksi raja luonnollisten ja ei-luonnollisten olosuhteiden välillä. Onko luonnonpuisto tai eläinreservaatti enään luonnollinen? Myös kriteeri lisääntymiskykyisistä jälkeläisistä on epätarkka. On useita esimerkkejä siitä miten kahden lajin jälkeläiset voivat vaihdella täysin lisääntymiskykyisistä täysin steriileihin. Raja lisääntymiskykyisten ja lisääntymiskyvyttömän välillä on selvästi epätarkka.
Risteytysanalyysin perusteella eri perusryhmien välillä on selvät rajat. Risteytysanalyysin kautta rajat määräytyvät objektiivisesti. Esimerkiksi peippolinnut tai päiväpetolintujen ”lahkon” jäsenillä eivät rajat ole morfologisella tasolla suinkaan ilmeisiä. Näissä ryhmissä perusryhmään kuuluminen tulee vasta risteytysanalyysin kautta ilmeiseksi.
Perusryhmäbiologia on sopusoinnussa perinteisen taksonomian kanssa ja laajentaa sitä järkevästi. Biologiseen lajiin kuuluvat ovat sidoksissa toisiinsa luonnollisissa olosuhteissa tapahtuvan risteytymisen kautta (geneettinen taso). Kaikki biologiset lajit jotka selvästi muistuttavat toisiaan kuuluvat samaan sukuun (morfologinen taso) ja kaikki suvut jotka periaatteessa ovat risteytettävissä kuuluvat samaan perusryhmään (morfogeneettinen taso).
Toisiaan lähelläkään olevien perusryhmien kesken ei ole koskaan havaittu selvää risteymää. Risteymät osoittavat, että eliöryhmien välillä on selkeät rajat – joiden avulla perusryhmät voidaan tunnistaa. Perusryhmien selkeä rajattavuus on viite luotujen ryhmien olemassaolosta.
Enemmän aiheesta – http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20208…
Ilmoita asiaton viesti
Toisin kuin Torppa Marshia lainaten väittää baraminologinen taksonomia ei tuo yhtään mitään uutta lajimääritykseen sillä se ei ole tieteellisesti riittävän tarkka. Tässä hieman arviointia siitä: http://ncse.com/rncse/26/4/baraminology. Linkin takana se todetaan tieteellisten tulosten papukaijaistamiseksi eli sanojen toisteluksi ilman ymmärrystä niiden merkityksestä.
Jokaisella yksittäisellä lajinmääritystekniikalla eli taksonomisella systematiikalla on heikkoutensa ja vahvuutensa sekä kohdealueensa jolla sitä kannattaa käyttää. Baraminologia sopii vain uskonnolliseen kontekstiin käytettäväksi kristillisen kreationismin uskomusmaailmassa.
Mikään risteytys- tai muukaan analyysitekniikka ei tuo aukottomia tuloksia. Sen todistavat esimerkiksi lisääntymiskykyiset muulit jotka eivät tee hevosista ja ja aaseista samaa lajia. Vaikka toki kreationistit voivat niitä sellaisena omassa uskomusmaailmassaan pitääkin mutta meille täällä reaalimaailmassa ne ovat eri lajeja edelleenkin niin morfologisesti, geneettisesti, fylogeneettisesti, ekologisesti kuin muillakin tavoin.
Ilmoita asiaton viesti
”Eri lajia olevat eläimet, kuten esim. leijonat tai tiikerit, tai kotoisat metsot ja teeret eivät yleensä pysty tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.”
Yleensä. Kyse on siitä, että ns. uusi laji hakeutuu parittelemaan oman lajin edustajansa kanssa, mutta risteytyminen on silti mahdollista ns. kantalajin kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Torppa ei pystynyt torppaamaan yhtään eikä mitään kreationistisella papukaijatekniikallaan. Hänen lähteensä sortuvat toistelemaan tieteelliseltä kuullostavia sanoja mutta eivät tunnu haluavan ymmärätää niiden merkitystä. Heillä tuntuu olevan ihan itse tieteenkin olemus täysin hukassa.
Torppa lainaa Leisolaa: ”Tieteen tehtävä on selittää miten luonto toimii ja muuntelee; ei esittää perustelemattomia väitteitä luonnon historiasta.”
Miksi Leisola itse esittää muilta kieltämiään perustelemattomia väitteitä? Onko hän eläköidyttyään siirtynyt tieteen ulkopuolelle vai onko hän ollutkin pihalla kuin lintulauta jo ennen sitäkin?
Ilmoita asiaton viesti
Leisola on siinä mielessä jäljillä, että tieteen tehtävänä ei ole esittää yhtään mistään _perustelemattomia_ väitteitä, vaan tieteen voima onkin juuri siinä, että kaikki pitäisi perustella kunnolla. Torpan Raamatulla päähän -perustelut eivät ole ikinä olleet vakuuttavia.
Olen kysynyt Torpalta näitä niin monta kertaa, että olen seonnut laskuissa, mutta laitetaan taas kerran muistin virkistämiseksi: 1. Kuinka monta baramineja on, ja mitä ne ovat? Tämä kysymys on oleellinen arvioitaessa vedenpaisumus-arkki -juttujen arvoa. 2. Millä tavalla Leisola otti omassa tutkimustyössään huomioon Jumalan olemassaolon?
Miksiköhän US sallii tällaisen kreationististen hölynpölyn suoltamisen yhteiskunta- ja politiikka-aiheiselle palstalle?
Ilmoita asiaton viesti
Raamatun ”luotu laji” sopii todistusaineistoon – http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20208…
Tuossa linkissä on myös video jossa selitän montako ”luotua lajia” Nooan tuli ottaa arkkiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kokeellinen luonnontiede ei nojaa pölyisiin vanhoihin kirjoihin. Darwinin teos pyrki löytämään selityksen raamatun kanssa ristiriitaisiin havaintoihin. Nykykäsityksen mukaan hänkään ei osunut aivan oikeaan. Eikä varmasti nhkykäsityksetkään totuuksia ole. Tiede kuitenkin kykenee muuttamaan näkemyksiään tiedon lisääntyessä. Raamatun maailmankuva taivaankansineen ja lumen ja rakeiden varastohuoneineen erkanee kokoajan kauemmas todellisista havainnoista. Tämän ei tietenkään tarvitse mrkitä raamatun hylkäämistä. Se nyt ei vain ole luonnontieteitten oppikirja vaan elämänohje ja vertauskuvin kerrottu historiankirja aikansa tapahtumista ja havainnoista. Joillekin Jumalan antama selvitys pelastuksesta. Mutta ei luonnontieteen oppikirja. Ja jos raamatun ottaa tällaisena, ei se ole ristiriidassa tieteen kanssa eikä tiede kumoa raamatun sanomaa. Kukin tulkitkoon tavallaan ja omantuntonsa mukaan. Viitaten Martti Lutherin sanoihin Raamattua ei pidä ottaa uudeksi paperiseksi paaviksi.
Ilmoita asiaton viesti
Niin kuin blogi toi esille niin biologisen lajiutumisprosessin suunta kertoo siitä että se voidaan omaksua vain Raamatun kuvaamasta lähtötilasta. Biologisen lajiutumisen suunta on päinvastainen -> geenivarastoa köyhdyttävä kuin se mitä evoluutioteoria vaatisi -> uutta informaatiota geenivarastoon.
Jotenka biologia kumoaa evoluutioteorian ja vahvistaa Raamatun ilmoituksen. Miksi näin? Siksi että Raamattu on isojen linjojen biologian kirja ja itse biologia tämän vahvistaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Jotenka biologia kumoaa evoluutioteorian”
Ei ainakaan se biologia, joka nimenomaan vahvistaa sen. Eikä myöskään se biologia, joka on evoluutioteoriaa hyödyntäen tuottanut meille rokotteet, antibiootit ja lukemattomia muita hyötyjä.
Et valitettavasti tosiaankaan voi alkaa määritellä tieteitä uudestaan sen mukaan, mikä sinulle paremmin sopii. Tai jos rupeat, tee se vertaisarvioidussa mediassa.
Ilmoita asiaton viesti
Biologia joka vahvistaisi evoluutioteorian on myytti. Sillä kun tutkimme tarkemmasti biologisia prosesseja esim, lajiutumista niin huomaamme että näiden prosessien suunta on juurikin päinvastainen sen kanssa mitä kehitysoppi vaatisi toimiakseen. Blogi kertoo tästä tarkemmasti.
Se biologia joka on tuottanut meille rokotteet, antibiootit ja lukemattomia muita hyötyjä ei ole ottanut evoluutioteoriaa huomioon lainkaan. Jos et usko minua niin kannattaisi uskoa Dr Marc Kirchneria Harvardin lääketieteellisestä koulusta.
Dr Marc Kirchner, NAS, Harvard Medical School, Boston Globe, lokakuu 23, 2005. ”Itse asiassa viimeisten 100 vuoden aikana lähes kaikki biologia on edennyt riippumatta evoluutiosta, paitsi evoluutiobiologia itse. Molekyylibiologia, biokemia, fysiologia, eivät ole ottaneet evoluutiota huomioon lainkaan.”
Ilmoita asiaton viesti
”Jos et usko minua niin kannattaisi uskoa Dr Marc Kirchneria Harvardin lääketieteellisestä koulusta”
Kuinka monta kertaa se pitää sanoa? Auktoriteettiin vetoaminen EI ole argumentti.
Tässä lista 1377 Steve -nimisestä tiedemiehestä, jotka ovat eri mieltä tämän yhden Marcin kanssa.
http://ncse.com/taking-action/list-steves
Ilmoita asiaton viesti
Tieteelliseen teorian kriteeristöön kuuluu oleellisesti kaksi seikkaa, jotka näytät toistuvasti unohtavan:
1. ennustusvoima: esimerkiksi suhteellisuusteorian perusteella ennustettiin että valo taipuu auringon painovoimakentässä, ja tämä voitiin sitten kokeellisesti havaita
2. falsifioitavuus: jos uudet havainnot eivät pidä yhtä teorian kanssa, niin siinä on virhe
Otetaan esimerkiksi hypoteesisi siitä, että yksinkertaisesta ei voi kehittyä monimutkaista. Koska et hyväksy tavanomaisia todisteita (kuten fossiilit, molekyylibiologiset todisteet, vertaileva anatomia tai maantieteellinen levinneisyys), niin tehdään laboratoriokoe.
Teoriasi ennustaa, että tietokoneohjelma, joka soveltaa puhtaita evoluutiomekanismeja, ei voisi kehittää mitään monimutkaisempaa kuin on se alkio (embryo), josta se lähtee tavoittelemaan parannusta. Falsifiointikriteeriksi silloin riittää, että yksikin tällainen ohjelma toimii kehittäen yksinkertaisesta monimutkaisemman ja tarkoitukseen paremmin sopivan tuotteen tai menetelmän riittävän monen generaation jälkeen.
Alla olevassa artikkelissa on useita esimerkkejä tällaisista tuotteista monilla aloilla (en jaksa kääntää: quantum computing circuits, analog electrical circuits, antennas, mechanical systems, controllers, game playing, finite algebras, photonic systems, image recognition, optical lens systems, mathematical algorithms, cellular automata rules, bioinformatics, sorting networks, robotics, assembly code generation, software repair, scheduling, communication protocols, symbolic regression, reverse engineering, and empirical model discovery). Usein alkiona toimi hyvin yksinkertainen perusratkaisu, jossa oli vain muutama osa, mutta ratkaisu oli kompleksisempi. Ratkaisut olivat myös nykyisiä parempia, usein patentoitavia ratkaisuja, jotka eivät loukanneet aiempia patentteja.
Näyttäisi siis, että yksinkertaisesta syntyy evoluution avulla monimutkaista ja makroevoluutio toimii. Hypoteesisi on siis falsifioitu, tai kuten myytinmurtajat sanoisivat: DEBUNKED!
http://www.genetic-programming.com/GPEM2010article…
Ilmoita asiaton viesti
Tietokoneohjelma joka synnyttää uusia rakenteita alkuperäiseen alkioon ei käytä vain puhtaita evoluutiomekanismeja. Paremminkin ohjelmoitua suunnittelua.
Biologiassa muuntelun suunta on selkeä. Kun osapopulaatio joutuu eristyksiin niin geenivaraston koostumus muuttuu verrattuna kantapopulaatioon. Valinnan (kelvottomien muotojen häviäminen) – geneettisen ajautumisen ja geenien eliminaation (sattumanvarainen häviäminen) seurauksena osapopulaation geenivarasto köyhtyy. Geenivaraston köyhtyminen on vastakohta sillä mitä kehitysopin mukaan tai sinun tietokoneohjelma esimerkin mukaan tulisi tapahtua. Eli uuden informaation -> rakenteiden syntyminen.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä koko idea on siinä, että ihminen ei kerro miten asia ratkaistaan, vaan siihen käytetään algoritmia, joka imitoi biologista evoluutiota, kuten lisääntymistä, mutaatiota, rekombinaatiota, luonnollista valintaa ja sopeutuvimman selviämistä.
Niin, ja todellakin tällä menetelmällä syntyy uusia rakenteita – sellaisiakin joita ihminen ei olisi tullut ajatelleeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisen suunnittelema tietokoneohjelma ei auta kehitysoppia vaan se tarvitsisi avukseen biologisia todisteita luonnosta. Mekanismin joka luonnossa tuottaisi uusia rakenteita ja informaatiota. Sellaista ei tunneta. Ainut tunnettu informaation alkuperäinen lähde on äly. Muuta havaintoa ei ole.
Se että biologinen lajiutuminen tapahtuu ilman minkään uuden kehittymistä jo olemassa olevaa geenivarastoa köyhdyttäen viittaa siihen että havaittu biologinen todellisuus ei selity kehitysopin kautta. Kaikki biologiassa viittaa Raamatun ilmoitukseen -> informaation luonne, muuntelun suunta jne…
Ilmoita asiaton viesti
Sana ”imitoi” ei siis ole tuttu?
Sinulle on jo moneen kertaan selitetty, miten genomi saa uutta informaatiota ja näytetty uusia rakenteita.
Et ole vieläkään osoittanut todeksi tuota geenivaraston köyhtymistä vaan toistat papukaijana väitettä.
Ilmoita asiaton viesti
”Vertaus selventää asiaa. Korttipelissä syntyy aina uusia yhdistelmiä korttien sekoittamisen ja jakamisen seurauksena. Näin ei kuitenkaan synny uusia kortteja.” (15.9.2015 11:33 mikael torppa)
Nämä ovat hankalia asioita, ja kyllä Torppa ottaa esille monta mielenkiintoista kysymystä.
Jos Miael olisi oikeassa korttianalogian kanssa, ei uutta informaatiota syntyisi.
Mutta voimme havaita että, pitkälle kehittyneissä lajeissa esim. syntyy uutta informaatiota sillä että DNA-ketjusta (strand) voidaan valita tiettyiä kohtia, geenejä, ja yhdistämällä näitä kohtia eri paikoista DNA-ketjua, saamme aikaan monimutkaisempia proteiineja.
Kyse EI siis ole siitä että uudet proteiinit syntyisivät uuden sekoituksen tuloksena.
Vaan korttipakasta pitää valita tiettyiä kortteja, ja tehdä niistä uusi pidempi yhdistelmän.
Tätä tietääkseni kutsutaan nimellä ”splicing”. Se tapahtuu ihmisellä usein siis niin että DNA-ketjusta proteiini ei muodostu vain yhdetä geenipätkästä, vaan useista pätkästä (geenistä) pitkin DNA-ketjua!
(joku voi varmaan selostaa asiaa paremmin)
Ilmoita asiaton viesti
Mikään jo olemassa olevan informaation yhdisteleminen uudella tavalla ei auta kehitysoppia. Kehitysoppia ei auta jo olemassa olevan korttipakan pläräily ja siitä valitseminen vaan sitä auttaisi ainoastaan mekanismi joka tuottaisi täysin uusia kortteja. Tällaista mekanismia ei tunneta. Sen sijaan tunnetut muuntelumekanismit hankkiutuvat eroon informaatiosta. Köyhdyttävät korttipakkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyse oli siis siitä että pitkä pätkä geenejä muodostaa PIDEMIÄ eli monimutkaisempia proteiineja.
Ilmoita asiaton viesti
Torpalle siis kaikki informaatio on kirjaimistossa jolla dokumentaatio on kirjoitettu eikä kirjaimia yhdistelemällä voida luoda mitään uutta sillä kaikki on jo kirjaimissa. Kaikki nykyaikamme kirjailijat siis haaskaavat aikaansa yrittäessään luoda olemassa olevilla kirjaimilla jotakin uutta?
Ilmoita asiaton viesti
Geneettinen informaatio ei ole kirjaimistossa vaan se on seurausta järjestyksestä – jonka mukaan solun geneettiset ”aakkoset” ovat järjestyneet. Elävät eliöt sisältävät sarjan valmistusohjeita jotka määrää onko jollakin esimerkiksi suora vai kihara tukka jne… Tämä informaatio on kirjoitettuna pitkään molekyyliketjuun DNA:han. Solun geneettisillä ”aakkosilla” on siis kirjoitettu valmistus- ja toimintaohjeet elioiden DNA:han.
Elävät oliot siirtävät tämän informaation sukupolvelta toiselle. Miehen DNA kopioituu ja siirtyy eteenpäin siittiösolujen kautta ja naisen DNA munasolujen kautta. Näin äidin ja isän informaatio kopioituu ja siirtyy eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.
Meillä kaikilla on soluissamme kaksi rinnakkaista pitkää ”informaatioköyttä” – toinen on äidiltämme ja toinen isältämme. Molemmat vanhemmat kopioivat vain puolet informaatiostaan – erilaisen puoliskon joka kerta muutoin saman perheen kaikki lapset olisivat identtisiä. Tällainen saman informaation monin eri tavoin tapahtuva uudelleenjärjestely eli rekombinaatio johtaa suureen muunteluun. Rekombinaatio voi vain yhdistellä olemassa olevaa aineistoa ja sekoittaa olemassa olevia alleeleja (geneettisiä lauseita). Se ei kirjoita mitään uutta vaan tuo vain esiin jo olemassa olevan informaation erilaisia variaatioita. Tämän vuoksi esimerkiksi toisella sisaruksella voi olla suorat ja toisella kiharat hiukset.
Kun informaatiota siirretään eteenpäin se joko pysyy saman tai vähenee. Mitä pienempi ja yhdenmukaisempi populaation geenivarasto on sitä vähäisempi on sen muuntelukyky – rekombinaatiomahdollisuudet. Lajiutuminen johtaa populaation erikoistumiseen vain tietyn alkuperäisen kantapopulaation muodoille. Tämä tarkoittaa geenivaraston köyhtymistä ja muuntumiskyvyn vähenemistä.
Koirien jalostus toimii hyvänä esimerkkinä siitä mitä lajiutumisprosessissa tapahtuu. Jalostuksessa ihminen suorittaa valinnan luonnon sijaan. Tapa jolla sekarotuinen koirapopulaatio voidaan jalostaa keinotekoisen valinnan kautta alatyyppeihin (lemmikkikoirarotuihin) selventää asiaa.
Jokainen alatyyppi kantaa vain murto-osan alkuperäisestä ”informaatiovarastosta”. Samoin kuin osapopulaatiot luonnossa kantavat vain osan kantapopulaation geenivarastosta. Et voi aloittaa jalostamista chihuahuasta koska et koskaan pysty jalostamaan siitä mitään tanskandoggia – tarvittavaa informaatiota ei yksinkertaisesti enään ole tuossa chihuahuapopulaation geenivarastossa – sillä ne on valikoituneet jalostuksen kautta pois.
Jos chihuahuaan ja tanskandoggiin sovelletettaisiin tiukasti biologista lajikäsitettä olisi ne luettava eri lajeiksi – sillä ne eivät kykene vapaasti lisääntymään ja saamaan jälkeläisiä suuren kokoeron vuoksi. Näin jalostuksessa tuotettiin kokeellisesti se mitä luonnossa tapahtuu lajiutumisessa. Chihuahua ja tanskandoggipopulaatiot ovat geneettisesti huomattavasti köyhtyneempiä kuin ne sekarotuiset populaatiot (sisälsivät ohjeet niin chihuahuan kuin tanskandoggin muotoihin) joista ne pystyttiin jalostamaan muutamien sukupolvien saatossa.
Jalostaja poistaa kaikki ne muunnokset jotka hänen tavoitteidensa mukaan eivät ole toivottavia – köyhtyy jalostettujen rotujen geenivarasto. Luonnossa jalostajana toimii ympäristö (esimerkiksi blogin kuonakasa). Näin monet villimuotojen alleelit häviävät. Populaation geneettisestä monimuotoisuudesta käytetään vain osaa. Jatkuva jalostus johtaa homotsygoottisiin muotoihin ja siten muuntelun vähenemiseen ja sama tapahtuu lajiutumisessa.
Esimerkiksi Isossa-Britanniassa olevien mopsirodun edustajien määrä on 10 000 koiraa – niiden geneettisen informaation määrä vastaa 50 erillistä yksilöä. Tämä kertoo sen karun kuvan miten jalostus ammentaa tyhjiin populaatioiden geenivarastot.
Jalostus tuo meille esille kokeellisesti sen saman ”muuntelusuunnan” mitä lajiutumisessa tapahtuu. Geenivarastot köyhtyvät ja muuntelukyvyt heikkenevät. Tämä on suuntana päinvastainen mitä kehitysoppi tarvitsisi toimiakseen. Mitä useampia lajiutumistapahtumia luonnossa tapahtuu sitä vähemmän uudet osapopulaatiot sisältävät geneettistä informaatiota. Pitkässä ajassa tämä ei johda suinkaan kehitykseen yksinkertaisemmista alkutekijöistä monimutkaisemmiksi (informaation lisääntyminen) vaan tämä luonnossa havaittu ja jalostuksessa kokeellisesti testattu ja todistettu muuntelusuunta ajaa eliöt kohti sukupuuttoa. Kaikki tämä istuu kuin nenä päähän Raamatun ilmoitukseen ja on vastakohta sille mitä evoluutioteoria ennustaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Geneettinen informaatio ei ole kirjaimistossa..”
Ei tietenkään ole, me olemme itse ne kirjaimet siihen keksineet. Samoin kuin havainnollistamme DNAta informaationa, on kyse pelkästään ajattelun apuneuvosta.
Mutta vaikka järjestys onkin se, mikä ratkaisee, useammalla ’kirjaimella’ saa silti ’kirjoitettua’ enemmän. Se ei muuksi muutu millään keinolla.
Ilmoita asiaton viesti
Torppa on tuossa kommentissaan osittain oikeassa ja osittain täysin metsässä. Hänen ensimmäinen kappaleensa on, tietenkin, ihan totta. Toinenkin pitää ihan paikkaansa mutta sitten lähtee Torpan mopo n.s. metsähallituksen puolelle. ”Alatyypeillä” tai eriytyneillä populaatioiden osilla on pääsääntöisesti ja karkeasti ottaen jotakuinkin ihan yhtä paljon ellei jopa enemmän informaatiota geenistössään kuin lähilajeillaan.
Informaation määrää rajoittaa karkeasti ottaen DNA-ketjun pituus ja päällekkäin koodautuneiden geenien määrä. Lisäksi siihen vaikuttaa kuinka moni geeneistä on aktiivisia tai passiivisia. Yleisesti voidaan lisäksi yksinkertaistaa, että evoluutiossa DNA-molekyyleillä on taipumus pikemminkin kasvaa kuin kutistua jolloin mahdollisuus sisältää informaatiota kasvaa. Mutta edelleenkin aminohappoja, joita kuvaasti merkkaamme kirjaimilla, tarvitaan vain ne tutut neljä.
Tarkoituksellinen jalostus on eri asia kuin evoluutio. Jalostuksessa jalostajalla on tarkoitus ja suunta jalostustyölleen. Se on jonkin ominaisuuden lisääminen tai olemassa olevan korostaminen. Evoluutiolla ei sellaista tavoitetta ole. Se ei pyri mihinkään eikä tavoittele mitään erityistä ominaisuutta. Se on vain mekanismi, oikeastaan joukko mekanismeja, joilla populaatiot sopeutuvat olosuhteiden muutoksiin.
Ylivoimainen valtaosa luonnosta ei edes tiedä olevansa mukana evoluutiossa. Siitä tietoinen on vain taksonomisesti Homo sapiens sapiensiksi luokiteltu eläin.
Chihuahua ja tanskandoggi voidaan, tietenkin, morfologisesti luokitella eri lajeiksi. Siihen riittää aineksia niiden ulkoisessa olemuksessa ja piirteissä. Sen sijaan fylogeneettisesti tai ekologisesti ne ovat samaa lajia. Se mitä systematiikkaa kulloinkin käytetään, riippuu täsysin siitä mitä ollaan tekemässä. Ongelmia niiden joissakin tapauksissa erilaiset tulokset tuntuvat aiheuttavan nykyisin vain kreationisteille joilla on uskomusmaailmassaan fiksaatio Jahwen luomistyöstä ”lajinsa mukaan”. Muut näyttävät pystyvän valitsemaan kulloiseenkin käyttötarkoitukseensa parhaiten soveltuvan systematiikan työkalukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Ööö.. mikä raamatun ihmeteko on kokeellisesti todennettavissa, mistä niistä on olemassa käytännön sovelluksia, miten niiden toiminta voidaan havaita luonnossa?
Lajiutumisen luonnollinen seuraus on geneetisen informaation kasvu. Kuten voimme havaita vaikkapa sikojen tapauksessa. jalostettu sika ja villisika ovat vielä keskenään lisääntymiskykyisiä, joten näitähän on vielä pidettävä samana lajina, vaikka fysiologiset ominaisuudet eroavat jonkinverran. Eli kumpiko laji kreationistilogiikan mukaan on enemmän rappeutunut, villi kantamuoto vai jalostettu eläin?
Ilmoita asiaton viesti