mikaeltorppa Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit - milloin te tulette järkiinne? Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi? Ps. 94:8-9

Uskonvarainen käsitys Jumalasta ohjaa kaikkien elämää

  • Uskoon pohjautuva näkemys Jumalasta ohjaa ihmisten maailmankatsomuksia
    Uskoon pohjautuva näkemys Jumalasta ohjaa ihmisten maailmankatsomuksia
  • Aihetta käsittelevä keskustelutilaisuus tulossa tieteiden talolla (Klikkaa kuvaa)
    Aihetta käsittelevä keskustelutilaisuus tulossa tieteiden talolla (Klikkaa kuvaa)

Käsittelen nyt uskontoa Websterin sanakirjan määritelmän valossa. Tiedän sen, että kristinusko eroaa ratkaisevasti uskonnollisuudesta, sillä vain kristinuskon mukaan pelastus perustuu Jumalan armolahjaan, jonka kautta Jumala pelastaa syntisen ihmisen. Eli vain kristinuskossa pelastus ja uskonelämä perustuu Jumalan tekoihin, kun taas uskonnoissa ihminen yrittää omien tekojensa kautta auttaa itseään, joko pelastukseen tai parempaan elämään jne... Mutta kun eri katsomuksia arvioidaan tieteellisestä näkökulmasta, niin siinä valossa websterin määritelmä uskonnosta on todella hyvä ja kun uskonto määritellään näin, niin silloin kristinuskokin voidaan nähdä uskontona. Nyt aiheen kannalta käytän Websterin määritelmää uskonnosta, jotta mahdollisimman moni voisi ymmärtää sen, että kaikki ihmiset ovat uskovaisia ja harjoittavat tietyllä tavalla uskontoa. 

Websterin sanakirja määrittelee "uskonnon" seuraavasti: "Syy, periaate tai uskomusjärjestelmä, johon pitäydytään kiihkolla ja uskolla".

Websterin kuuluisan sanakirjan mukaan uskonto tarkoittaa uskomusjärjestelmää, johon pitäydytään kiihkolla ja uskolla. Jos ihminen omaa uskomusjärjestelmän johon hän pitäytyy uskon kautta, niin Websterin sanankirjan mukaan tätä järjestelmää voidaan kutsua ”uskonnoksi”. Järjestelmän ”uskonnollista” luonnetta vahvistaa vielä se, mikäli järjestelmää käytetään perimmäisenä viitekehyksenä ja tulkintaperustana kaikille havaittaville tosiasioille.

Kysymys siitä onko ihminen uskovainen ja harjoittaako hän uskontoa (Websterin sanakirjan määritelmän mukaan) kiteytyy siihen, onko kaikilla ihmisillä ateistit ja agnostikot mukaan lukien tällainen uskomusjärjestelmä, johon he pitäytyvät uskolla ja joka ohjaa heidän maailmankatsomustaan (perimmäistä tulkintaperustaa).


KAIKILLA ON MAAILMANKATSOMUS

Jokaisella ihmisellä on maailmankatsomus, joka perustuu ihmisen käsityksiin maailmankaikkeuden alkuperästä ja sen perimmäisestä järjestyksestä ja luonteesta. Maailmankatsomus vaikuttaa siihen miten ihminen näkee ja tulkitsee todellisuuden ja elämän luonteen. Jokaisella on siis maailmankatsomus, joka perustuu siihen, mitä ympäröivästä maailmasta ja sen alusta uskotaan. Meillä kaikilla on tiedostamaton ”uskomusjärjestelmä”, jota käytämme todisteiden tulkitsemiseen. Paino on sanalla ”uskotaan”, koska jokaisen ihmisen maailmankatsomus rakentuu laaja-alaisista oletuksista, joihin pitäydytään uskolla.


MAAILMANKATSOMUKSIEN USKONVARAINEN LUONNE

Ihmiset ovat rajallisia olentoja joilla ei ole kaikkitietävän olennon kokonaisvaltaista tietoa todellisuudesta. Jokainen ihminen katsoo todellisuutta ja tarkemmin sanottuna yksittäisiä tosiasioita jostakin pisteestä käsin. Tämä piste on ihmisen maailmankatsomus. Ihminen on välittömän kokemuksensa tasolla yhteydessä todellisuuteen ja havaitsemiinsa yksittäisiin tosiasioihin, mutta rajallisena olentona ihminen joutuu tätä kokemustaan (havaintoaan) teoreettisesti käsitteellistäessään suhteuttamaan sen laaja-alaisiin olettamuksiin.

Asiaa voi havainnollistaa palapeli esimerkin avulla. Kun ihminen kokoaa palapeliä, niin hän pyrkii yhdistämään yksittäiset palaset kokonaiskuvaan. Yksittäinen palapelin palanen saa merkityksensä vasta osana palapelin kokonaisuutta. Palapelin kokoajalla on käsitys kokonaiskuvasta joka sitten ohjaa hänen yksittäisten palasten asettelua suhteessa kokonaiskuvaan. Palapelin palaset ovat keskinäisessä riippuvaisuussuhteessa, joka määräytyy palapelin kokonaiskuvan perusteella. Näin kokonaiskuva ohjaa sitä miten yksittäiset palaset tulee tulkita ja asetella. Palapelin rakentamista ei aloiteta siten, että summanmutikassa vain liitellään palasia yhteen, vaan siten, että kokoajalla on jo ennakkokäsitys kokonaiskuvasta, joka sitten ohjaa sitä miten hän tulkitsee yksittäiset palaset ja liittää ne osaksi kokonaisuutta. Juuri samasta on kyse ihmisten maailmankatsomuksellisessa tietoprosessissa.

Tieteenfilosofi professori Tapio Puolimatka kirjoittaa kirjassaan ”Tiedekeskustelun avoimuuskoe” s.202, näin:

  • ”Emme pysty lähtemään liikkeelle yksittäisistä neutraaleista tosiasioista ja etenemään niistä kokonaisvaltaisiin johtopäätöksiin. Päinvastoin tutkimuksen lähtökohtana on jokin käsitys Jumalasta tai perimmäisestä todellisuudesta ja sen pohjalta tulkitaan jokainen tosiasia.”

Ihminen on kokemuksensa välityksellä yhteydessä todellisiin yksittäisiin tosiasioihin, mutta yksittäiset tosiasiat on suhteutettava kokonaisuuteen, koska tosiasiat saavat merkityksen vasta osana kokonaisuutta. Ihmisellä ei rajallisena olentona ole kaikkitietävän olennon kokonaisvaltaista tietoa todellisuudesta, ja siksi ihminen joutuu suhteuttaessaan yksittäisiä tosiasioita kokonaisuuteen, nojautumaan laaja-alaisiin olettamuksiin todellisuuden kokonaiskuvasta.

Käsitykset perimmäisestä todellisuudesta ovat tärkeitä, koska ne ohjaavat kaikkien muiden tosiasioiden tulkintaa, tiedosti ihminen sitä tai ei. Näin perimmäistä todellisuutta koskevat uskomukset ovat kaiken tietämyksen perusta, koska niistä käsin tulkitaan kaikki muu tieto → yksittäiset tiedot sijoitetaan osaksi kokonaisuutta. Täten kaikki ihmisen tieto (yksittäisten tosiasioiden tulkinta) nojautuu johonkin perustaan, ehdottomana pidettyyn lähtökohtaan, josta käsin hän tarkastelee todellisuutta (maailmankatsomus).

Ihmisen näkökulma todellisuudesta värittyy sen perusteella mistä pisteestä käsin (ehdottomasta lähtökohdasta) hän tarkastelee todellisuutta. Jokaisella ihmisellä on perustava uskomus, jonka kautta hän katselee ja tulkitsee todellisuutta (yksittäisiä tosiasioita). Ihminen tarvitsee siis niin sanotun lintuperspektiivin todellisuudesta, jotta hän voi perustellusti yhdistää yksittäisiä käsityksiä suhteessa todellisuuden kokonaiskuvaan. Sillä ihminen ei voi ymmärtää ensimmäistäkään yksityiskohtaa oikein, jos hän ei pysty suhteuttamaan tätä yksityiskohtaa oikealla tavalla kokonaisuuteen. Ilman maailmankatsomuksestamme nousevia ennakko-oletuksia olisi ainoastaan päämäärätön toisistaan riippumattomien havaintojen keräily mahdollista. Siksi voikin sanoa, että ihmisten perustava uskomus on kuin linssi ja uskontunnustus on kuin silmälasit ja niiden läpi ihminen katsoo yksittäisiä tosiasioita.

Isossa kuvassa näitä perustavia uskomuksia (maailmankatsomuksia) joidenka kautta ihmiset katselevat todellisuutta on vain kahdenlaisia.

Ralph Shallis (1983: 107-108) toteaa, että käsitykset maailmankaikkeudesta voidaan pelkistää kahteen vaihtoehtoon.

1) Teistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on tuonpuoleisen Jumalan luomusta – maailmankaikkeus ei itsessään ole jumalallinen.

2) Panteistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on itsessään jumalallinen ja sillä on kaikki jumaluuden ominaisuudet (ikuisuus, elämä, tietoisuus, älykkyys).

Ihminen katselee todellisuutta, joko siinä uskossa, että jokin Jumala on sen luonut tai sitten niin, että todellisuus on luonut itse itsensä. New Yorkin yliopiston filosofian professori Thomas Nagel kirjoittaakin näin:

  • ”Sekä usko Jumalaan, että usko siihen, että Jumalaa ei ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia (perususkomuksia), jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.”


JOKAINEN JOUTUU OTTAMAAN KANTAA JUMALAAN

Kysymys Jumalan olemassaolosta koskettaa kysymystä maailmankaikkeuden alkuperästä ja sen perimmäisestä järjestyksestä ja luonteesta. Kysymys Jumalasta maailmankaikkeuden alkuperänä on niin keskeinen, että jokainen ihminen joutuu ottamaan siihen kantaa joko tietoisesti tai tiedostamattaan, koska se miten ihminen suhtautuu alkuperäänsä ohjaa kaikkien muiden tosiasioiden käsitteellistämistä. Kysymys Jumalasta on keskeinen siksi, että mikäli Jumala on olemassa, niin Hän hallitsee koko todellisuutta ja pitää yllä koko maailmankaikkeutta ja näin Hänen olemassaolonsa vaikuttaisi jokaisen tosiasian tulkintaan. Vastakkainen näkemys, että Jumalaa ei ole olemassa, antaa näille tosiasioille tietysti täysin toisenlaisen tulkinnan.

Kysymys Jumalasta on niin keskeinen, että kannanotosta pidättäytyminen tai Jumalan asettaminen tiedon kannalta merkityksettömien oletusten joukkoon, merkitsee kannanottoa, koska se ohjaa muiden tosiasioiden käsitteellistämistä. Jos siis ihminen sanoo pidättäytyvänsä kannanotosta Jumalan olemassaoloon, niin hän ottaa kantaa todellisuuden perimmäiseen luonteeseen, koska olettaa että Jumalaa ei tarvita todellisuuden selittämiseen. Kysymys Jumalasta joka joko vallitsee koko todellisuutta tai sitten ei, on niin perustavaa laatua oleva, ettei sitä ole mahdollista asettaa syrjään kun otetaan kantaa maailmankaikkeuden alkuperään ja luonteeseen.

Englantilainen filosofi Mary Midgley kirjoittaa näin Jumala kysymyksestä:

  • ”Se on kaiken läpi tunkeva tärkeä kysymys koko maailmasta ja suhteestamme siihen, ja itse asiassa omasta luonnostamme. Se on tärkeä kysymys todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Se on siksi sellainen asia, johon meidän on mahdotonta olla ottamatta kantaa, jos yleensä ajattelemme mitään. Kieltäytyminen kannanotosta näihin kysymyksiin vaikuttaa maailmankuvaan yhtä paljon kuin kannan ottaminen”. (Midgley 1992: 105)

Mary Midgleyn mukaan ihmisten on mahdotonta olla ottamatta kantaa Jumalaan, koska se on kysymys todellisuuden perimmäisestä luonteesta ja suhteestamme siihen. Midgleyn mukaan kieltäytyminen kannanotosta Jumalaan vaikuttaa maailmankuvaan yhtä paljon kuin kannan ottaminen. Näin siksi, että kun ihminen kieltäytyy ottamasta kantaa Jumalaan, niin hän ottaa kantaa siihen, että maailmankaikkeus ja todellisuus voidaan selittää ilman Jumalaa. Näin kannanotosta kieltäytyminen vaikuttaa ihmisen maailmankuvaan (käsitykseen todellisuuden luonteesta) yhtä paljon kuin se, että ihminen ottaisi kantaa Jumalan olemassaoloon.

Tieteenfilosofi professori Tapio Puolimatka kirjoittaa kirjassaan - ”Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa” s16, seuraavasti:

  • ”Filosofi Harry Jellema käyttää uskonyhteisön käsitettä kuvatakseen henkisiä ajattelu- ja toimintakulttuureja. Jokainen ihminen kuuluu johonkin uskonyhteisöön, jonka henkinen ja hengellinen ilmapiiri ohjaa hänen tunteitaan, havaintojaan, ajatteluaan ja toimintaansa. Uskonyhteisön keskuksessa on kannanotto Jumalaan, mikä määrää koko muun todellisuuden ymmärtämistä ja elämäntapaa. Yksikään ihminen ei voi välttää tällaista kannanottoa – myös ateismi ja agnostismi ovat uskonyhteisöjä, jotka ottavat kannan Jumalaan ja tuottavat kannanotolleen ominaisen henkisen ilmapiirin, tavan tarkastella maailmaa ja elää siinä.”

Otan esimerkin eutanasiakeskustelusta. Eutanasia on yksittäinen tosiasia, mutta sitä käsitteellistäessään jokainen ihminen joutuu suhteuttamaan sen kokonaisuuteen. Kun ihminen tarkastelee eutanasiaa, niin se tulee suhteuttaa kokonaisuuteen jotta se tulee ymmärretyksi. Kun ihminen pyrkii suhteuttamaan eutanasiaa kokonaisuuteen, joutuu hän käsittelemään kysymyksiä, mitä on olla ihminen, mistä elämä tulee ja miksi, sekä mitä on kuoleman jälkeen. Nämä ovat laaja-alaisia kokonaisvaltaisia kysymyksiä elämän luonteesta ja perimmäisestä todellisuudesta.

Rajallisella ihmisellä voi olla vain uskoon pohjautuvia näkemyksiä näihin kysymyksiin. Näihin kysymyksiin annetut vastaukset ovat riippuvaisia siitä, miten ihminen suhtautuu Jumalaan. Ihmisen suhtautuminen Jumalaan ohjaa sen miten ihminen vastaa kysymyksiin elämän ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Näin jokaisella ihmisellä on kiintopiste → ehdottomana pidetty lähtökohta → käsitys Jumalasta → joka ohjaa kaikkien muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.

Esimerkiksi jos ihminen ajattelee, että ei Jumalaa tarvitse sotkea eutanasiakeskusteluun, niin se on kannanotto Jumalaan, ja tämä kannanotto vaikuttaa siihen miten ihminen tulkitsee yksittäistä tosiasiaa → eutanasia. Tässä tapauksessa Jumalan asettaminen keskustelun ulkopuolelle on epäuskoa Jumalaa kohtaan, ja tästä epäuskosta käsin ihminen tulkitsee eutanasiaa. Jos ihminen uskoo ettei Jumalaa ole olemassa ja hän pyrkii suhteuttamaan eutanasiaa kokonaisuuteen, niin hän ei voi ottaa huomioon sitä, että kuoleman jälkeen olisi tuomio jossa ihminen joutuu vastaamaan teoistaan Luoja Jumalalle.

On selvää, että jos ihminen uskoo, että kuoleman jälkeen on tuomio, jossa ihminen joutuu vastaamaan teoistaan Jumalalle ja, koska Jumala on kieltänyt kaiken tappamisen, niin tällöin ihminen suhtautuu täysin erinlailla eutanasiaan, kuin ihminen joka ei usko, että kuoleman jälkeen on tuomiota. Näin kannanotto Jumalaan ohjaa sitä miten ihmiset tulkitsevat tosiasioita ja riippuen ihmisten suhteesta Jumalaan, voivat ihmiset tulla täysin eri johtopäätöksiin samasta tosiasiasta → tässä tapauksessa eutanasiasta. Näin tosiasiat nähdään erinlailla riippuen siitä, miten ihminen suhtautuu Jumalaan.


KAIKKI OVAT USKOVAISIA

Jokaisella ihmisellä on maailmankatsomus joka perustuu uskonvaraisille laaja-alaisille olettamuksille maailmankaikkeuden alkuperästä ja todellisuuden luonteesta. Jokainen ihminen joutuu maailmankatsomuksellisen tietoprosessin lähtökohdassa ottamaan kantaa Jumalaan, koska yksittäiset tosiasiat on tulkittava kokonaiskäsityksen valossa. Tosiasioiden tulkinta värittyy sen pohjalta, millainen käsitys ihmisellä on Jumalasta ja olettaako hän Jumalan olevan olemassa.

Jokainen ihminen joutuu siis ottamaan kantaa Jumalaan, koska jokaisen ihmisen perimmäinen selitysperusta josta käsin hän tulkitsee tosiasioita, perustuu kannanottoon Jumalasta, sillä kysymystä maailmankaikkeuden alkuperästä ei voi käsitteellistää ilman kannanottoa Jumalaan. Tämä kannanotto on jokaisella uskoon perustuva, koska rajallisella ihmisellä ei voi olla varmaa tietoa maailmankaikkeuden alkuperästä. Pidättäytyminen kannanotosta Jumalaan merkitsee kannanottoa, koska silloin oletetaan ettei mikään maailmankaikkeuden tosiasia tarvitse Jumalaa selityksekseen. Ihminen on näin aina sidottu johonkin näkökulmaan Jumalasta ja tämä näkökulma toimii selitysperustana kaikille muille tosiasioille.

Esimerkiksi ihminen joka väittää muodostavansa näkemyksensä pelkkien luonnontieteellisten tosiasioiden pohjalta, todellisuudessa sijoittaa luonnontieteelliset tosiasiat omien perustavien uskonvaraisten vakaumustensa tarjoamaan viitekehykseen. Tämä viitekehys muodostuu hänen kannastaan Jumalaan ja tästä näkemyksestä käsin hän sitten katsoo luonnontieteellisiä tosiasioita. Näin hänen käsityksensä eivät ole neutraaleja luonnontieteellisiä tosiasioita vaan uskonnollisesti värittyneitä tulkintoja.

Argumenttini pääpointti on se, että niin ateisti, agnostikko kuin kristittykin ottavat uskon kautta kantaa Jumalaan ja tämä kannanotto sitten ohjaa kaikkien tosiasioiden tulkintaa. Koska niin ateisti, agnostikko kuin kristittykin ottavat uskon kautta kantaa Jumalaan ja tällä kannanotolla on perustavaa laatua oleva vaikutus ihmisen käsitykseen todellisuuden ja elämän luonteesta, niin millä ihmeen logiikalla monet näkevät, että vain kristitty on näistä vaihtoehdoista ”uskovainen”?

Jos usko Jumalaan maailmankaikkeuden perustana tekee ihmisestä uskovaisen ja tämä usko sitten ohjaa ihmisen maailmankatsomusta, niin millä logiikalla epäusko Jumalaan ei tekisi ihmisestä uskovaista vaikka tämä kannanotto ohjaa ihmisen maailmankatsomusta? Kummatkin kannanotot ovat luonteeltaan uskoon perustuvia siinä mielessä, ettei niiden totuutta voi todistaa tieteellisesti. Jos siis on kaksi uskoon pohjautuvaa näkemystä samasta asiasta (Jumala) ja tämä näkemys sitten vaikuttaa ja ohjaa kaikkien tosiasioiden tulkintaa, niin miksi vain toinen näistä uskoon pohjautuvista näkemyksistä tekisi ihmisestä uskovaisen?

On loogisesti epäjohdonmukaista ajatella, että vain toinen näistä kannanotoista olisi uskoon perustuva ja toinen ei. Kuitenkin suuri osa suomalaisistakin ajattelee, että vain usko Jumalaan on niin sanotusti uskonnollinen näkemys ja epäusko ei ole. Suurin osa ihmisistä ei ole johdonmukaisia ajattelussaan suhteessa Jumalaan ja maailmankatsomuksien luonteeseen. Kaikki ihmiset ovat maailmankatsomukseltaan uskovaisia, mutta kaikki eivät halua myöntää sitä omalta kohdaltaan, koska he pyrkivät omien etupyyteiden nimissä suojaamaan omaa maailmankatsomustaan ja saamaan etua omille näkemyksillensä.

Kun ihminen ei myönnä oman maailmankatsomuksensa uskonvaraista luonnetta, niin hän pyrkii suojaamaan sen kritiikiltä, asettamalla sen ikään kuin neutraaliin asemaan. Kuitenkin tällainen asettaminen ei perustu johdonmukaiseen päättelyyn, koska rajallisen ihmisen ei ole mahdollista omaksua mitään neutraalia lähtökohtaa. Jokainen ihminen elää samassa maailmassa, mutta ihmiset tulkitsevat maailmaa ja todellisuutta erilaisten perususkomusten (maailmankatsomuksien) pohjalta ja siksi näimme sen perimmäisen luonteen eri tavoilla.

Toisin sanoen on epärehellistä ja tosiasioiden vastaista, väittää olevansa uskonnoton ja neutraali ihminen. Sillä kukaan ihminen ei ole maailmankatsomukseltansa uskonnoton ja neutraali, vaan jokainen on uskovainen ja joko Jumalan puolella tai Häntä vastaan. Kukaan ei ole puolueeton ja tämä on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, koska useat pyrkivät esiintymään neutraaleina ja ikään kuin puolueettomina, sitä kuitenkaan olematta. Itseasiassa ihmiset jotka eivät tuo rehellisesti esille sitä, että he ovat myös maailmankatsomukseltaan uskovaisia, vaan yrittävät esiintyä niin sanotusti uskonnottomina ja neutraaleina, ovat epärehellisempiä kuin he, jotka tunnustavat sen, että usko ohjaa heidän näkökulmia.

Tosiasioiden tunnustamista kutsutaan rehellisyydeksi ja niiden vääristelyä omien etupyyteiden nimissä epärehellisyydeksi. On rehellistä myöntää olevansa uskovainen, koska jokainen sitä todellisuudessa on maailmankatsomukseltansa joka ohjaa ihmisten elämää.

Ateismi ja agnostismi ovat isossa kuvassa täysin yhtä paljon ”uskontoja”, kuin kristinusko, kun uskonto määritellään Websterin sanakirjan mukaan, uskomusjärjestelmäksi johon pitäydytään kiihkolla ja uskolla. Se etteivät ateistit ja agnostikot myönnä katsomuksensa olevan ”uskonto” kertoo vain siitä, että he pyrkivät näin suojaamaan oman näkemyksensä kritiikiltä. Sillä jos he toisivat rehellisesti esille heidän katsomuksensa uskonvaraisen luonteen, niin mielikuvat niin sanotuista neutraaleista, puolueettomista ja ennakkokäsityksistä vapaista ihmisistä katoaisivat.

Toisin sanoen ateistit ja agnostikot ovat paenneet mielikuvien maailmaan, tosiasioita pakoon, koska tästä mielikuvamaailmasta käsin he pystyvät esiintymään ikään kuin neutraaleina ja ennakkokäsityksistä vapaina ihmisinä ja tästä neutraaliudesta käsin he sitten pystyvät arvostelemaan niitä jotka myöntävät olevansa uskovaisia, joita he eivät pidä neutraaleina, vaan ennakkoluuloisina.

Haluttomuus myöntää omaa uskonvaraista lähtökohtaa, kertoo jotain siitä kuinka rehellisiä kyseiset ihmiset ovat perimmäisten kysymysten äärellä ja se kertoo myös siitä, että he pyrkivät suojaamaan oman näkemyksensä kritiikiltä ja koettelulta asettamalla katsomuksensa, niin sanottuun puolueettomaan asemaan jossa ei muka olisi sijaa uskonvaraisille näkemyksille. Tällainen suuren luokan epäjohdonmukaisuus suhteessa oman näkemyksensä asenteellisuuteen ja uskonvaraisuuteen, kertoo myös siitä, etteivät nuo näkemykset kestä todellisessa vertailussa, jossa niiden johdonmukaisuutta ja selitysvoimaisuutta verrataan todistusaineistoon.

Uskon, että suurin osa ateisteista ja agnostikoista myös itse sen ymmärtää ainakin jollain tasolla ja siksi he pyrkivät pitämään kynsin ja hampain kiinni siitä, ettei heidän katsomuksensa muka olisi uskontoon verrattavissa. Näin siksi, että heidän paras ja todellisuudessa ainut argumentti kristinuskoa vastaan on solvata kristinuskoa ennakkokäsityksiin sitoutuneeksi uskonnoksi, ja näin pyrkiä välttämään todellinen näkemyksien välinen vertailu asiakeskustelussa, jossa eri uskonvaraiset lähtökohtaoletukset asetetaan vastakkain niiden kyvylle selittää johdonmukaisesti havaittu tosiasia-aineisto.

”Älä tuo ”uskontoa” keskusteluun elämästä ja todellisuuden luonteesta”, on ateistien ja sekulaarien paras argumentti ja siksi he eivät voi myöntää oman maailmankatsomuksensa uskonvaraista lähtökohtaa ja luonnetta, vaikka tietoprosessin filosofinen analyysi on jo ajat sitten osoittanut sen, että jokainen ihminen on perimmäisiltä näkemyksiltään uskovainen ja, että tämä usko vaikuttaa kaikkien muiden asioiden tulkintaan.

Näiden asioiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta valheen siteet jotka ovat sokaisseet monet pitämään itseään neutraaleina ja puolueettomina sekä ennakkokäsityksistä vapaina ihmisinä aukeaisivat ja ihmiset voisivat kuunnella evankeliumia kuulevilla korvilla ja nöyrällä sydämellä. Jumala rakastaa sinua ja haluaa pelastaa sinut Herrassa Jeesuksessa, koska sinut on luotu Jumalan rakkautta varten!

 

Tällä videolla käsittelen aihetta vielä hieman tarkemmasti;

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (50 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Tässä lienee kyse jonkinlaiseta peilaamisesta, kun uskonto täyttää jonkun koko elämän tälle pitää etsiä jotain hyväksyntää siitä että niin se on muillakin. Ei ole.

"Kysymys Jumalasta on niin keskeinen..."

Henkilökohtaisesti itselleni kysymys Jumalasta, tai jumalasta tai jumalista on niin triviaalia että en ajattele asiaa edes kuukausittain. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että on olemassa kaltaisiani uskonnottomia, joilla asialla ei ole mitään merkitystä tai sijaa elämässä? Joille uskonto on vähän samanlainen asia kuin hyttyset, ne voivat kiusata silloin kun ne tulevat ihan naamalle mutta jotka muuten ovat merkityksettömiä.

mikael torppa

Kun asetat Jumalan merkityksettömälle sijalle elämässäsi, niin otat silloin uskonvaraisesti kantaa Jumalaan ja tämä uskonvarainen kannanotto tuottaa tälle kannanotolle ominaisen tavan elää maailmassa → ihminen elää, niin kuin Jumalaa ei olisi olemassa. Näin uskonvarainen näkemys Jumalasta ohjaa maailmankatsomustasi ja vaikuttaa siihen miten elät.

Lisäksi se, että kiellät Jumalan tarkoittaa silloin sitä, että joudut joko tietoisesti tai tiedostamattasi jumalallistamaan jonkin muun kuin Jumalan, ja koska kiellät tuonpuoleisen Jumalan joka on Henki, niin sinun täytyy jumalallistaa silloin materia ja olevainen itsessään, joka johtaa panteismiin (täysin uskonvarainen näkemys).

Kun ihminen uskoo materian (esim fysikaalisten hiukkasten) olevan todellisuuden alkuperä, niin ne muodostavat silloin hänen perimmäisen selitysperustansa ja tällöin niillä on hänen maailmankatsomuksessaan sama asema kuin teistisessä näkemyksessä on Jumalalla. Tällä tavalla ihminen ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon korvaamalla hänet aineellisella selitysperustalla.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Hauskaa kun tiedät minua paremmin mitä minä olen mieltä. Enhän minä kiellä jumalaa, en myöskään kiellä menninkäisiä tai yksisarvisia. Mikä ei tarkoita että maailmankuvani perustuisi jumalan, menninkäisen tai ykaisarvisen olemassaoloon tai olemattomuuteen.

Uskotko sinä menninkäisiin? Jos et, se että kiellät menninkäisen tarkoittaa silloin sitä, että joudut joko tietoisesti tai tiedostamattasi menninkäistämään jonkin muun kuin Menninkäisen, ja koska kiellät tuonpuoleisen Menninkäisen joka on Henki, niin sinun täytyy menninkäistää silloin materia ja olevainen itsessään, joka johtaa panteismiin (täysin uskonvarainen näkemys).

<- Mitään järkeä edellä olevassa kappaleessa tietenkään ei ole, ja kuitenkin se on juuri se viesti jota itse yrität jakaa.

Sinulle uskonto tuntuu olevan elämää hallitseva tekijä ja ihan vapaasti minun puolestani. Ainoastaan toinen meistä kahdesta ei tunnu ymmärtävän tai hyväksyvän, että toiset voivat katsoa asioita toisinkin.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #3

Pointtini on nimenomaan siinä, että ihmiset voivat tulla samoista yksittäisistä tosiasioista täysin erinlaisiin johtopäätöksiin ja näin juurikin siksi, että he katsovat yksittäisiä tosiasioita erilaisten maailmankatsomuksien valossa. Maailmankatsomukset taas värittyvät sen perusteella miten ihmiset suhtautuvat Jumalaan/Luojaan ja näin kukaan ihminen ei pysty olemaan ottamatta kantaa Jumalan olemassaoloon, koska jokainen joutuu ajattelemaan sitä mistä todellisuus ja maailmankaikkeus koostuu. Tällöin jopa pidättäytyminen kannanotosta Jumalaan merkitsee kannanottoa, koska silloin oletetaan ettei mikään maailmankaikkeuden tosiasia tarvitse Jumalaa selityksekseen.

Näin siksi, että ihminen luonnostaan kysyy kaikelle olevaiselle aiheuttajaa ja varsinkin, sille miksi maailmankaikkeus ja elämä on, mikä on maailmankaikkeuden aiheuttaja? Kun ihminen ottaa kantaa maailmankaikkeuden aiheuttajaan, niin hän ei voi olla ottamatta kantaa Jumalaan, koska kysymys Jumalasta on niin keskeinen, sillä mikäli Jumala on olemassa, niin Hän hallitsee koko todellisuutta ja pitää yllä koko maailmankaikkeutta ja näin Hänen olemassaolonsa vaikuttaisi jokaisen tosiasian tulkintaan.

Käsitykset maailmankaikkeudesta voidaan pelkistää kahteen vaihtoehtoon.

1) Teistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on tuonpuoleisen Jumalan luomusta – maailmankaikkeus ei itsessään ole jumalallinen.

2) Panteistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on itsessään jumalallinen ja sillä on kaikki jumaluuden ominaisuudet (ikuisuus, elämä, tietoisuus, älykkyys).

Ihminen katselee todellisuutta, joko siinä uskossa, että jokin Jumala on sen luonut tai sitten niin, että todellisuus on luonut itse itsensä. Ihminen joko uskoo maailmankaikkeuden aiheuttajasta, että jokin maailmankaikkeuden ulkopuolinen olento on sen tehnyt tai sitten, niin että maailmankaikkeus on tehnyt itse itsensä. Kumpikin näistä näkemyksistä on kannanotto Jumalaan, koska loppu viimein ihminen joutuu lukemaan jumaluuden ominaisuudet sille näkemykselle, mitä hän uskoo maailmankaikkeuden alkuperästä, koska kyseisen asian on täytynyt aiheuttaa kaikki se, mitä me nyt näemme.

Ihmisen maailmankatsomuksellinen selitysperusta värittyy sen perusteella, uskooko hän tuonpuoleisen Jumalan luoneen maailmankaikkeutta vai ei. Jos ihminen ei usko tuonpuoleiseen Jumalaan, niin hän joutuu tavallaan jumalallistaan materian (maailmankaikkeuden), eli lukemaan sille kyvyn tuottaa ominaisuuksia, jotka Raamatun mukaan kuuluvat vain Jumalalle, eli elämän, tietoisuuden, älykkyyden jne..

Esimerkiksi jos ihminen uskoo, että "fysikaaliset hiukkaset", ovat maailmankaikkeuden perusta, niin hän joutuu lukemaan näille hiukkasille ominaisuuksia, jotka käsityksemme mukaan kuuluvat vain Jumalalle, koska ihminen joutuu silloin olettamaan, että näillä hiukkasilla on jumalallinen ominaisuus vain olla sekä saada aikaan havaittu maailmankaikkeus.

Eli se selitysperusta, jonka ihminen joutuu niin sanotusti jumalallistamaan, värittyy sen perusteella uskooko ihminen tuonpuoleisen Jumalan olemassaoloon vaiko ei, sillä se määrää sen jumalallistaako ihminen henkiolennon (teismi) vaiko materian (panteismi). Ihmisen suhtautuminen Jumalaan ohjaa sen miten ihminen vastaa kysymyksiin elämän ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Näin jokaisella ihmisellä on kiintopiste → ehdottomana pidetty lähtökohta → käsitys Jumalasta → joka ohjaa kaikkien muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.

Huomaa, että tässä maailmankatsomuksellisen tietoprosessin alussa, joka värittyy näiden kahden vaihtoehdon valossa, ei oteta vielä kantaa jumaluuden persoonaan, vaan ainoastaan siihen onko sen luonne tuonpuoleinen "persoonallinen henkiolento" vai luetaanko tämä kyky materialle. Onko "Luoja" → maailmankaikkeuden aiheuttaja persoonallinen vai ei. Näin siksi, että eivät kaikki ihmiset ole kuulleet esimerkiksi Jeesuksesta, menninkäisistä, yksisarvisista tai fysikaalisista hiukkasista, mutta jokainen ottaa omista lähtökohdistaan kantaa siihen onko maailmankaikkeuden aiheuttaja persoonallinen vaiko ei, ja tämä kannanotto (Jumalaan) tuottaa sitten sille ominaisen henkisen ilmapiirin, tavan tarkastella maailmaa ja elää siinä.

Pelastava usko, eli Herran Jeesuksen tunteminen syntyy vasta Jumalan sanan kuulemisen kautta (Room.10:17), mutta jotta ihmiset etsisivät Jumalaa, niin heidän täytyy ensiksi uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät (Hebr.11:6).

Ps, luitko ajatuksella koko blogin?

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #4

Uskomattoman arrogantti asenne väittää, että asioiden hahmottaminen vaatisi jumaluutta jossain muodossa. Aivan niin kuin Janne totesi, yhtä paljon se vaatii yksisarvisuutta tai menninkäisyyttä. Kyse ei ole vaihtoehtoisista jumalkäsityksistä, vaan siitä onko mitään jumalkäsitystä ensinkään. Uskovaiset voivat sitten keskenään keskustella siitä, sijaitseeko tuo jumaluus kivessä vai taivaassa. Ei kenenkään tarvitse ottaa mitään kantaa olemattomaan. Kaikki ne loputtomat olemattomuudet, mitä ihmismieli pystyy kehittämään voidaan halutessa täysin sivuuttaa.

Olet palapelistä väärässä, sitä kootaan nimenomaan ilman ennakkokäsitystä ja siksi kokoaminen on hidasta. Osa toki yrittää väkisin sovittaa palasia ennakkokäsitystään vastaavaksi, mutta me muut jatkamme pala palalta. Jokainen sukupolvi jättää aina vähän valmiimman kuvan, vaikka välillä joudutaan purkamaan ja siirtämään palasia kuvan rakentuessa. Kuvan näkeminen tai valmiiksi saattaminen on kuitenkin vain harvalle itseisarvo tai pakkomielle. Monet pystyvät elämään ilman täydellistä selitystä kaikkeen.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #5

Väitteesi jonka mukaan "palapeliä", yksittäisiä tosiasioita, ei tulkittaisi ilman laaja-alaisten oletusten muodostamaa kokonaiskuvaa, on positivistinen käsitys, joka oli vallalla viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla ja se on jarruttanut tieteen kehitystä.

Professori Tapio Puolimatka kirjoittaa kirjassaan "tiedekeskustelun avoimuuskoe" s.58 näin.

- ”(Positivismi) ei tee oikeutta sille asiaintilalle, että havaintoja voidaan käyttää teorianmuodostuksessa ja teorioiden testaamisessa vasta, kun ne on tulkittu. Vaikka ihminen on välittömän kokemuksensa tasolla yhteydessä todellisuuteen, ihmisen kaltainen rajallinen olento joutuu tätä kokemusta teoreettisesti käsitteellistäessään suhteutumaan laaja-alaisiin olettamuksiin.”

Sivulla 202, Puolimatka kirjoittaa:

- ”Emme pysty lähtemään liikkeelle yksittäisistä neutraaleista tosiasioista ja etenemään niistä kokonaisvaltaisiin johtopäätöksiin. Päinvastoin tutkimuksen lähtökohtana on jokin käsitys Jumalasta tai perimmäisestä todellisuudesta ja sen pohjalta tulkitaan jokainen tosiasia.”

Nobel palkittu fyysikko Steven Weinberg toteaa seuraavasti:

- ”Havaintoja ei voi koskaan irrottaa teoriasta; siitä on tullut tieteenhistorian tutkijoiden vakiolause.. Kokeelliset tulokset jo sisältävät teoreettista tulkintaa.” (Weinberg 1999: 173)

Maailman kuuluisin tiedemies Albert Einstein taas totesi:

- ”Periaatteessa on täysin virheellistä yrittää perustella teoriaa vain havaituilla suureilla. Todellisuudessa tapahtuu aivan päinvastoin. Teoria määrää sen mitä voimme havaita.” (Werner Heisenberg, Physicks and Beyond, käänt. Arnold J. Pomerans (New York: Harper & Row, Publishers, 1971), 63.)

New Yorkin yliopiston filosofian professori Thomas Nagel kirjoittaa näin:

- ”Sekä usko Jumalaan, että usko siihen, että Jumalaa ei ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia (perususkomuksia), jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.” (Nagel 2008: 188)

Nämä professorit ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että tietoprosessia ei aloiteta yksittäisistä tosiasioista, vaan teoreettisesta kokonaiskuvasta (tutkijan käsityksestä Jumalasta tai perimmäisestä todellisuudesta), ja sen pohjalta tulkitaan jokainen tosiasia. Tietoprosessin filosofinen analyysi onkin jo ajat sitten osoittanut sen, että jokainen ihminen on perimmäisiltä näkemyksiltään uskovainen ja että tämä usko vaikuttaa kaikkien muiden asioiden tulkintaan.

Tämä tarkoittaa silloin esimerkiksi sitä, että jos ihminen väittää muodostavansa näkemyksensä pelkkien luonnontieteellisten tosiasioiden pohjalta, niin hän todellisuudessa sijoittaa luonnontieteelliset tosiasiat omien perustavien uskonvaraisten vakaumustensa tarjoamaan viitekehykseen. Tämä viitekehys muodostuu hänen kannastaan Jumalaan ja tästä näkemyksestä käsin hän sitten katsoo luonnontieteellisiä tosiasioita. Näin hänen käsityksensä eivät ole neutraaleja luonnontieteellisiä tosiasioita, vaan uskonnollisesti värittyneitä tulkintoja.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #6

"Tämä tarkoittaa silloin esimerkiksi sitä, että jos ihminen väittää muodostavansa näkemyksensä pelkkien luonnontieteellisten tosiasioiden pohjalta, niin hän todellisuudessa sijoittaa luonnontieteelliset tosiasiat omien perustavien uskonvaraisten vakaumustensa tarjoamaan viitekehykseen. Tämä viitekehys muodostuu hänen kannastaan Jumalaan ja tästä näkemyksestä käsin hän sitten katsoo luonnontieteellisiä tosiasioita. Näin hänen käsityksensä eivät ole neutraaleja luonnontieteellisiä tosiasioita, vaan uskonnollisesti värittyneitä tulkintoja."

Käsitteenmuodostus ja representationalismi - jokainen tietoinen ihminen mukaan lukien ne tieteellisesti orientoituneet tutkijat muodostaa havainneavaruudessaan todellisuutta omien prinsiippiensä varaisesti sosiaalisen yhteisön jäsenenä (koska ihminen voi kehittyä ihmiseksi ainoastaan ihmisyhteisössä) ja siten voidaan helposti hahmottaa, että kaikki ihmisen tietoisuus on lopultakin ainoastaan kumuloitunutta sosiaalista konstruktiota, käsitemassaa, mihin tietenkin kaikki ympäristöstä koettu tuo omat yksilölliset "mausteensa".

"Jumala" on ihmisen luomus ja on ollut melko keskeinen moraalia rakentavien sääntökokonaisuuksien noudattamista valvoja taho (ihminen loi Jumalan omaksi kuvakseen omnipotentiksi projektioksi siis), mutta toisaalta "Jumalasentrisestä" ajattelusta olemme onneksemme jo siirtyneet aidosti ihmiskeskeisempiin yhteiskunnan kehittämismalleihin...

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #36

"Sivulla 202, Puolimatka kirjoittaa:
- ”Emme pysty lähtemään liikkeelle yksittäisistä neutraaleista tosiasioista ja etenemään niistä kokonaisvaltaisiin johtopäätöksiin. Päinvastoin tutkimuksen lähtökohtana on jokin käsitys Jumalasta tai perimmäisestä todellisuudesta ja sen pohjalta tulkitaan jokainen tosiasia.”"

Tapsa projisoi toiveikkaana tuossa omaa maailmankuvaansa koskemaan koko tiedemaailmaa - ihmisellä ei yksilönä tai eläinlajina kuten ei tunnetulla maailmakaikkeudellakaan kuitenkaan ole olemassa mitään Perimmäistä Tarkoitusta eivätkä tutkijat yleisesti ottaen tällaisia kaiken selittäviä totuuksia haekaan tieteen tekemisellään ...

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #38

Mitä tulee siihen tosiasiaan, että jokaisen on käytännössä välttämätöntä muodostaa elinympäristönsä impulsseista käsitteenmuodostuksensa rajoissa elämää jatkava koherentti maailmankatsomus, niin siihenkin tarkoitukseen tiede tarjoaa mainion vastauksen ja suhteellisuudentajua tuovan apuvälineen - totuuden vastaavuusteoria eli korrespondenssiteoria.

http://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:korres...

Ainakin itse ymmärrän hyvin, että en koskaan kykene hahmottamaan kaikkea olemassaolevaa ja että on olemassa arkisiakin ilmiöitä, jotka selittyvät useammalla tavalla tai jotka ovat kompleksisiä selitettäviksi ainoastaan yhdellä tavalla (esimerkiksi ihmisen sukupuoli on tällainen ilmiö, joka yhdenkin yksilön kohdalla muuttuu pluralistisesti usean ulottuvuuden kerroksellisilla rajapinnoilla :)).

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #6

Tulkitset Weinbergiä ja Einsteinia tarkoitushakuisesti ja heidän intellektiä halveksuen. Ainakaan siteeraamasi pätkät eivät viittaa jumaluuteen mitenkään. Kokonaiskuva ei tarkoita näissä lausunnoissa maailmankaikkeutta. En hetkeäkään usko Einsteinin n taivaallista kynsisienen syntymekanismista suhteellisuusteoriaa pohtiessaan ja kehitellessään. Käytännössä nuo lausunnot viittaavat prosessiin, jossa muodostetaan teesi ja testataan sen paikkaansapitävyys.

Jos annat minulle palapelin ilman kuvaa, aloitan aivan varmasti palasia katsomalla, enkä välitä pätkääkään jumalhahmoista tai maailmankaikkeuden synnystä. Sillä varauksella, ettei palasissa näy vanhan valkopartaisen miehen piirteitä...

Koko argumentaatiosi perustuu oletukseen jumaluuden olemassaolosta. Sinun tulisi ensin näyttää se toteen, jotta blogisi pohdinta olisi relevantti.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Torppa, Profeetta Jeremiakaan ei uskonut jo Vanhantestamentinaikaan kaiken olevan Jumalan sanaa, vaan totesi kirjanoppineen valhynän tehneen valheentyötä.
Raamatussamme ei kerrota henkien luomisesta, vaan kaikki ilmetyy ikäänkuin tyhjästä,tosi kerrotaan Jumalan Esikoiseta, että Hänessä on luotu kaikki mitä on taivaissa ja maanpäällä. joten uusien siulujenkin luominen on raamatunmukaan lopetettu.
Torppa kerroppa nyt syntyykö uuden ihmisen syntyessä uusi sielukin ?

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #48

Torppa lymyää Kainintavoin jättäen vastaamatta kysymykseeni.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Mikael Torppa: Pitkässä blogissasi sekotat tai yhdistät uskovaisuuden ja uskomisen samaksi asiaksi, mitä ne eivät ole. Johonkin uskontoon, kristinuskoon, islamiin tai vaikkapa hindulaisuuteen uskovat lähestyvät maailmaan uskostaan käsin ja hekevat tulkintoja itselleen pyhästä kirjasta.

Tietysti uskonnottomankin on pakko uskoa johonkin. Olennaista kuitenkin on, ettei hän ole sidoksissa mihinkään uskontoon, vaan perustaa uskomisensa siihen, mitä oikeana pitää. Siinä on valtava ero. Uskonnoton on vapaa muuttaamaan mielipidettään sitä mukaa, kun saa uutta tietoa.

Uskovaisella ei tuota oikeutta ole. Hän on sidoksissa siihen mitä hänen uskontonsa papit oikeaksi määrittävät. Tässä tehtävässään papit ja myös maallikkosaarnaajat asettautuvat jumalan tulkeiksi. He muka tietävät jumalan tahdon, joka on pyhiin kirjoituksiin kirjoitettu.

Uskonnottomalla ei ole tukenaan tuollaista harhaanjohtajien joukkoa. Hän valitsee itse kuhunkin asiaan liittyvät argumentit ja niiden esittäjät, eikä ole edes heihin sidottu. Uskovainen sen sijaan luottaa ulkopuoliseen ohjaukseen ja elämän määrityksiin. Hän ei muodosta maailmankuvaansa itse, vaan nojaa hänelle syötettyyn uskomukseen.

mikael torppa

Blogini voi olla kohtuullisen pitkä, mutta koin tärkeäksi selittää asia mahdollisimman perusteellisesti. Lisäksi tuon jo blogin alussa esille sen, että se on kuuluisa Websterin sanakirja, joka määrittää uskonnon → uskomusjärjestelmäksi johon pitäydytään uskolla.

Sitten lainaan tieteenfilosofien ja professorien näkemyksiä, jotka nimenomaan tukevat tätä Websterin sanakirjan "uskonnon" määritelmää.

Blogin pääpointti on seuraava: Jokaisella ihmisellä on maailmankatsomus, joka perustuu uskonvaraisille laaja-alaisille olettamuksille maailmankaikkeuden alkuperästä ja todellisuuden luonteesta. Jokainen ihminen joutuu maailmankatsomuksellisen tietoprosessin lähtökohdassa ottamaan kantaa Jumalaan, koska yksittäiset tosiasiat on tulkittava kokonaiskäsityksen valossa. Tosiasioiden tulkinta värittyy sen pohjalta, millainen käsitys ihmisellä on Jumalasta ja olettaako hän Jumalan olevan olemassa.

Jokainen ihminen joutuu siis ottamaan kantaa Jumalaan, koska jokaisen ihmisen perimmäinen selitysperusta josta käsin hän tulkitsee tosiasioita, perustuu kannanottoon Jumalasta, sillä kysymystä maailmankaikkeuden alkuperästä ei voi käsitteellistää ilman kannanottoa Jumalaan. Tämä kannanotto on jokaisella uskoon perustuva, koska rajallisella ihmisellä ei voi olla varmaa tietoa maailmankaikkeuden alkuperästä. Pidättäytyminen kannanotosta Jumalaan merkitsee kannanottoa, koska silloin oletetaan ettei mikään maailmankaikkeuden tosiasia tarvitse Jumalaa selityksekseen. Ihminen on näin aina sidottu johonkin näkökulmaan Jumalasta ja tämä näkökulma toimii selitysperustana kaikille muille tosiasioille.

Argumenttini pääpointti on se, että niin ateisti, agnostikko kuin kristittykin ottavat uskon kautta kantaa Jumalaan ja tämä kannanotto sitten ohjaa kaikkien tosiasioiden tulkintaa. Koska niin ateisti, agnostikko kuin kristittykin ottavat uskon kautta kantaa Jumalaan ja tällä kannanotolla on perustavaa laatua oleva vaikutus ihmisen käsitykseen todellisuuden ja elämän luonteesta, niin millä ihmeen logiikalla monet näkevät, että vain kristitty on näistä vaihtoehdoista ”uskovainen”?

Jos usko Jumalaan maailmankaikkeuden perustana tekee ihmisestä uskovaisen ja tämä usko sitten ohjaa ihmisen maailmankatsomusta, niin millä logiikalla epäusko Jumalaan ei tekisi ihmisestä uskovaista vaikka tämä kannanotto ohjaa ihmisen maailmankatsomusta? Kummatkin kannanotot ovat luonteeltaan uskoon perustuvia siinä mielessä, ettei niiden totuutta voi todistaa tieteellisesti. Jos siis on kaksi uskoon pohjautuvaa näkemystä samasta asiasta (Jumala) ja tämä näkemys sitten vaikuttaa ja ohjaa kaikkien tosiasioiden tulkintaa, niin miksi vain toinen näistä uskoon pohjautuvista näkemyksistä tekisi ihmisestä uskovaisen?

On loogisesti epäjohdonmukaista ajatella, että vain toinen näistä kannanotoista olisi uskoon perustuva ja toinen ei. Kuitenkin suuri osa suomalaisistakin ajattelee, että vain usko Jumalaan on niin sanotusti uskonnollinen näkemys ja epäusko ei ole. Suurin osa ihmisistä ei ole johdonmukaisia ajattelussaan suhteessa Jumalaan ja maailmankatsomuksien luonteeseen. Kaikki ihmiset ovat maailmankatsomukseltaan uskovaisia, mutta kaikki eivät halua myöntää sitä omalta kohdaltaan, koska he pyrkivät omien etupyyteiden nimissä suojaamaan omaa maailmankatsomustaan ja saamaan etua omille näkemyksillensä.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

@7. Tämä oli hieno ja yksinkertaistettu vastaus. Pakko ottaa koko tekstisi talteen, sillä minä uskottomana toimin juuri näin niin kuin sanot. Minä en perusta juuri mihinkään uskontoon ja helpotan yhdellä uskonsuunnalla heille, että eivät jää siihen monien uskontojen typeryyteen.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Valitettavasti näistä uskovaisista, uskontokunnasta riippumatta, on niin paljon harmia, että se tosiaan vaikuttaa meidän kaikkien elämään. Ohjaamisesta en puhuisi vaan haitasta.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Juuri niinkuin Börje kirjoittaa. Uskonnot ovat maailman suurin vitsaus. Kyllä ilman uskontoja olisi paljon kärsimystä pois. Ja kaikki tämä kärsimys jonkun olemattoman henkiolennon vuoksi.

mikael torppa

Koska tietoprosessin filosofinen analyysi on jo ajat sitten osoittanut sen, että jokainen ihminen on perimmäisiltä näkemyksiltään uskovainen ja että tämä usko vaikuttaa kaikkien muiden asioiden tulkintaan, niin tässä valossa päätelmäsi tarkoittaisi maailmaa jossa ei olisi ihmisiä.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen Vastaus kommenttiin #11

Ihmisellä on kyllä tarve uskoa johonkin ja hakea selityksiä vaikkapa maailmankaikkeuden synnylle. Tuo tarve ei kuitenkaan automaattisesti tee kenestäkään uskovaista. Väitteesi, että "jokainen ihminen on perimmäisiltä näkemyksiltään uskovainen" ei perustu mihinkään.

Uskovaisen ja uskonnottoman olennaisin ero on siinä, että uskovainen perustaa maailmantulkintansa uskontoperäisen selityksen uskomiseen. Uskonnoton etsii tietoa ihan vain tiedon vuoksi, eikä välttämättä usko mihinkään selitykseen.

Oma jumalani on se suuri lainalaisuuksien voima ja summa, josta maailmankaikkeus on saanut alkunsa ja jonka varassa se toimii ja kehittyy. Jos minut tällä perusteella määritetään uskovaiseksi, on se uskoa siihen, että uskon olevani uskonnoton.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #17

Näkemykseni perustuu ihmisen tietoprosessin filosofiseen analyysiin, ja olen esittänyt jo tässä blogissa useita professorien mielipiteitä, jotka tukevat väitettäni asiasta.

Se, että sanoo olevansa tietämätön, eikä usko mihinkään selitykseen maailmankaikkeuden alusta, on myös kannanotto Jumalaan, koska se on epäuskoa Jumalaa kohtaan, ja silloin ihminen tulkitsee tosiasioita tästä epäuskosta käsin ja tämä kannanotto tuottaa sille ominaisen henkisen ilmapiirin, tavan tarkastella maailmaa ja elää siinä. Kun ihminen sanoo, ettei usko mihinkään mikä koskee maailmankaikkeuden alkua, eikä edes halua ajatella asiaa, niin se on silloin epäuskoinen kannanotto Jumalaan ja tuottaa tälle kannanotolle ominaisen tavan elää maailmassa → ihminen elää, niin kuin Jumalaa ei olisi olemassa.

Tällainen kannanotto (kieltäytyminen ajattelemasta koko asiaa) nojautuu yleensä panteistiseen käsitykseen maailmankaikkeuden alkuperästä, vaikka ihminen pyrkisikin olemaan tietämätön asian suhteen. Mutta jo kieltäytyessään ajattelemasta asiaa, on hän sitä ajatellut ja muodostanut tietynlaisen kannan, sillä kieltäytyessään jostain täytyy sitä ajatella, mistä kieltäytyy ja näin hänellä on siihen jo jokin kanta.

Englantilainen filosofi Mary Midgley kirjoittaakin näin Jumala kysymyksestä:

”Se on kaiken läpi tunkeva tärkeä kysymys koko maailmasta ja suhteestamme siihen, ja itse asiassa omasta luonnostamme. Se on tärkeä kysymys todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Se on siksi sellainen asia, johon meidän on mahdotonta olla ottamatta kantaa, jos yleensä ajattelemme mitään. Kieltäytyminen kannanotosta näihin kysymyksiin vaikuttaa maailmankuvaan yhtä paljon kuin kannan ottaminen”. (Midgley 1992: 105)

Mary Midgleyn mukaan ihmisten on mahdotonta olla ottamatta kantaa Jumalaan, koska se on kysymys todellisuuden perimmäisestä luonteesta ja suhteestamme siihen. Midgleyn mukaan kieltäytyminen kannanotosta Jumalaan vaikuttaa maailmankuvaan yhtä paljon kuin kannan ottaminen. Näin siksi, että kun ihminen kieltäytyy ottamasta kantaa Jumalaan, niin hän ottaa kantaa siihen, että maailmankaikkeus ja todellisuus voidaan selittää ilman Jumalaa. Näin kannanotosta kieltäytyminen vaikuttaa ihmisen maailmankuvaan (käsitykseen todellisuuden luonteesta) yhtä paljon kuin se, että ihminen ottaisi kantaa Jumalan olemassaoloon.

Käsityksesi (jumalasta) sisältyy nimenomaan jo esittelemääni panteistiseen vaihtoehtoon maailmankaikkeuden alkuperästä ja se on täysin uskonvarainen käsitys perimmäisestä todellisuudesta. Kun ihminen uskoo materian (esim fysikaalisten hiukkasten) ja niitä hallinnoivien lainalaisuuksien olevan todellisuuden alkuperä, niin ne muodostavat silloin hänen perimmäisen selitysperustansa ja tällöin niillä on hänen maailmankatsomuksessaan sama asema kuin teistisessä näkemyksessä on Jumalalla. Tällä tavalla ihminen ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon korvaamalla hänet aineellisella selitysperustalla.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen Vastaus kommenttiin #11

Minä en tarvitse uskontoa enkä Jumalaa mihinkään, olen omillaan toimeentuleva. Filosofiset analyysisi ovat vain sanahelinää, niinkuin koko Raamattukin.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Ongelmasi Mikael on se että sinä uskot jumalan olevan lähtökohta jonka ympärillä ihmiset sitten ovat uskovaisia tai uskonnottomia. Niinkuin aikoinaan kristinuskovaiset (pakanat ja muut myös) uskoivat että maapallo oli litteä ja universumin keskipiste.

Uskovaiset ovat joutuneet joustamaan näkemyksissään kun taas uskonnottomien "totuus" on liukuva käsite joka muokkautuu kun tietoa tulee lisää. Ne jotka tukevat uskontoihin on niitä jotka pitävät että on "kiveen hakattuja" totuuksia jotka ei muutu.

Kaikki kyllä uskovat, minäkin uskon että musta sukka on musta, liittyykö siihen henkisyyttä, ei, kielsinkö nyt jumalan? en. Se on kylläkin täysin ok minulle jos haluat kiittää jumalaa villasukista kylmänä päivänä, meikäläinen kiittää isoäitiäni.

mikael torppa

Mustat sukat eivät muodosta kenenkään maailmankatsomusta, koska maailmankatsomukset perustuvat ihmisten käsityksiin maailmankaikkeuden alkuperästä ja sen perimmäisestä järjestyksestä ja luonteesta. Nämä käsitykset voivat olla vain uskoon perustuvia, koska ihmiset ovat rajallisia olentoja, joilla ei ole kaikkitietävän olennon kokonaisvaltaista tietoa todellisuudesta.

Käsitykset maailmankaikkeudesta voidaan pelkistää kahteen vaihtoehtoon.

1) Teistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on tuonpuoleisen Jumalan luomusta – maailmankaikkeus ei itsessään ole jumalallinen.

2) Panteistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on itsessään jumalallinen ja sillä on kaikki jumaluuden ominaisuudet (ikuisuus, elämä, tietoisuus, älykkyys).

Ihminen katselee todellisuutta, joko siinä uskossa, että jokin Jumala on sen luonut tai sitten niin, että todellisuus on luonut itse itsensä. Ihminen joko uskoo maailmankaikkeuden aiheuttajasta, että jokin maailmankaikkeuden ulkopuolinen olento on sen tehnyt tai sitten, niin että maailmankaikkeus on tehnyt itse itsensä. Kumpikin näistä näkemyksistä on kannanotto Jumalaan, koska loppu viimein ihminen joutuu lukemaan jumaluuden ominaisuudet sille näkemykselle, mitä hän uskoo maailmankaikkeuden alkuperästä, koska kyseisen asian on täytynyt aiheuttaa kaikki se, mitä me nyt näemme.

New Yorkin yliopiston filosofian professori Thomas Nagel kirjoittaakin näin:

- ”Sekä usko Jumalaan, että usko siihen, että Jumalaa ei ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia (perususkomuksia), jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.” (Nagel 2008: 188)

Jokainen ihminen joutuu maailmankatsomuksellisen tietoprosessin lähtökohdassa ottamaan kantaa Jumalaan, koska kysymys Jumalasta maailmankaikkeuden alkuperänä on niin keskeinen, että jokainen ihminen joutuu ottamaan siihen kantaa joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Sillä mikäli Jumala on olemassa, niin Hän hallitsee koko todellisuutta ja pitää yllä koko maailmankaikkeutta ja näin Hänen olemassaolonsa vaikuttaisi jokaisen tosiasian tulkintaan. Vastakkainen näkemys, että Jumalaa ei ole olemassa, antaa näille tosiasioille tietysti täysin toisenlaisen tulkinnan.

Käsitykset perimmäisestä todellisuudesta ovat tärkeitä, koska ne ohjaavat kaikkien muiden tosiasioiden tulkintaa, tiedosti ihminen sitä tai ei. Näin perimmäistä todellisuutta koskevat uskomukset ovat kaiken tietämyksen perusta, koska niistä käsin tulkitaan kaikki muu tieto → yksittäiset tiedot sijoitetaan osaksi kokonaisuutta. Täten kaikki ihmisen tieto (yksittäisten tosiasioiden tulkinta) nojautuu johonkin perustaan, ehdottomana pidettyyn lähtökohtaan, josta käsin hän tarkastelee todellisuutta. Täten usko ja näkemys Jumalasta ohjaa kaikkien ihmisten elämää!

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Mustilla sukilla yritin kuvata sitä että oma uskoni on suoraviivaista, jossa tieto A täydentyy B:llä ja ehkäpä jopa C:llä, uskonnossa tieto A on ainoa oikea ja B ja C:tä vastustetaan loppuun saakka.

Oletko miettinyt miksi Jumalaan pitää ottaa kantaa? Koska se on työntänyt itsensä sinne paikalle, keinotekoisesti, ihmisen toimesta.

Jumala on vaihtoehto ajatukselle että ihmiset ollaan pieniä ja osana ääretöntä lottoarvontaa ja meillä ei ole mitään kontrollia kohtaloomme universaalissa skaalassa.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #15

Professori Tapio Puolimatka kirjoittaa kirjassaan "tiedekeskustelun avoimuuskoe" s.202 näin;

- ”Emme pysty lähtemään liikkeelle yksittäisistä neutraaleista tosiasioista ja etenemään niistä kokonaisvaltaisiin johtopäätöksiin. Päinvastoin tutkimuksen lähtökohtana on jokin käsitys Jumalasta tai perimmäisestä todellisuudesta ja sen pohjalta tulkitaan jokainen tosiasia.”

Ja koska käsitykset perimmäisestä todellisuudesta voidaan pelkistää kahteen vaihtoehtoon (teistinen tai panteistinen), niin tämä tarkoittaa sitä, että se selitysperusta (käsitys perimmäisestä todellisuudesta), josta käsin ihminen aloittaa tulkintaprosessinsa ei muutu, vaikka ihmisen tieto yksittäisistä tosiasioista täydentyisikin. Näin siksi, että ihmisen rajallisuudesta seuraa se, että havaintoja voidaan käyttää teorianmuodostuksessa ja teorioiden testaamisessa vasta, kun ne on tulkittu, ja tulkinta tapahtuu aina perimmäistä todellisuutta koskevan kokonaiskuvan valossa.

Vasta, kun ihminen haastaa oman käsityksensä perimmäisestä todellisuudesta ja tarkastelee kriittisesti sitä, miten se kykenee tekemään johdonmukaisesti ja selitysvoimaisesti oikeutta todistusaineistolle suhteessa toisenlaiseen käsitykseen perimmäisestä todellisuudesta, voi ihminen alkaa tulkitsemaan tosiasioita täysin eri tavalla. Näin siksi, että vaikka me kaikki elämme samassa maailmassa ja meillä kaikilla on täysin sama todistusaineisto, niin me tulkitsemme sitä eri tavalla, koska katsomme sitä erilaisten ennakkokäsityksien (kokonaiskuvien) valossa. Tämä havainnollistaa sitä, kuinka käsitys maailmankaikkeuden kokonaiskuvasta määrää sen miten ihmiset tulkitsevat yksittäisiä tosiasioita, ja nämä kokonaiskuvat värittyvät sen pohjalta minkälaisen kannan ihminen ottaa Jumalaan.

Jumalaan otetaan kantaa siksi, että ihminen luonnostaan kysyy kaikelle olevaiselle aiheuttajaa ja varsinkin, sille miksi maailmankaikkeus ja elämä on, mikä on maailmankaikkeuden aiheuttaja? Kun ihminen ottaa kantaa maailmankaikkeuden aiheuttajaan, niin hän ei voi olla ottamatta kantaa Jumalaan, koska kysymys Jumalasta on niin keskeinen, sillä mikäli Jumala on olemassa, niin Hän hallitsee koko todellisuutta ja pitää yllä koko maailmankaikkeutta ja näin Hänen olemassaolonsa vaikuttaisi jokaisen tosiasian tulkintaan.

Ps, itseasiassa panteistinen vaihtoehto johtaa nimenomaan siihen, että olisimme osana lottoarvontaa, koska kaikki perustuisi vain sattumaan, ja jos aine (olevainen) itsessään olisi perimmäinen todellisuus, niin silloin ihminenkin olisi pelkkä luonnon rakentama kone, ja hänellä ei voi olla kykyä korjata omaa olemustaan hallitsevia fysikaalisia voimia jotka hänet ovat luoneet. Jos siis materialismi olisi totta niin "ajatus" olisi vain aivojen seurausta kemian laeista. Mikäli tämä olisi totta, niin kukaan ei voisi tulla vapaasti mihinkään johtopäätökseen, vaan kaikki johtopäätökset olisivat vain seurausta aivokemian vaikutuksesta. Ihmisen itsetietoisuus, järjellisyys ja vapaa tahto todistavat sielusta ja sen henkisestä alkuperästä.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen Vastaus kommenttiin #18

"Ihmisen itsetietoisuus, järjellisyys ja vapaa tahto todistavat sielusta ja sen henkisestä alkuperästä."

Jaa, tämä on iäisyyskeskustelua siitä, loiko aine hengen vai henki aineen. Kumpi syntyi esin, muna vai kana?

Itse olen lukenut monestakin lähteestä, että tietyissä materiaalisissa olosuhteissa voi syntyä elämää. Toisin päin, että materiaa syntyisi jostain hengen voimasta, en ole löytänyt mitään todistetta, tai olen sen, että Jumala on luonut kaiken. Niin kai, mutta mikä voima loi Jumalan?

mikael torppa Vastaus kommenttiin #22

Aineellinen ruumiimme sisältää ennen kaikkea informaatiota ja tämä auttaa vastaamaan loiko aine hengen vaiko Henki aineen. Genomi sisältää toiminnallista informaatiota, joka eroaa Shannonin informaatiosta. Kirjainten määrän ja erilaisten kirjainten lisäys lisäävät mahdollista informaatiota (Shannon-informaatiota). Mutta ellei kirjaimia aseteta tiettyyn järkevään jonoon, toiminnallista informaatiota ei ole lainkaan, eikä mitään voida viestittää. Sekoittamalla merkityksellisen viestin kirjaimet, mahdollisen informaation määrä säilyy, mutta toiminnallinen (todellinen) informaatio häviää.

Toiminnallisella informaatiolla on siis aina merkitys ja se viestii jotain. Pelkkä satunnainen kirjainyhdistelmä, ei sisällä merkitystä eikä se viesti mitään. Siansaksalla ei ole merkitystä eikä siansaksa viesti mitään. Saksan kielessä on taas merkitys ja se viestii toiminnallista informaatiota. On kuitenkin huomioitava, että saksan kielen sisältämä informaatio on toiminnallista siksi, että se toimii ennalta sovitun kieliopin mukaan.

Se on koodi, joka perustuu sopimukseen kieliopin säännöistä. Saksan kielen toiminnallista informaatiota voidaan tulkita vain tämän ennalta sovitun sopimuksen mukaan, joka määrittää saksan kielen kieliopin. Ilman tämän sopimuksen (kieliopin) tuntemusta ei saksan kieltä voida tulkita ja se on kuulijalle yhtä kuin siansaksaa. Toisin sanoen, toiminnallinen informaatio perustuu aina ennalta tehtyyn sopimukseen joka määrittää kyseisen toiminnallisuuden kieliopin. Toiminnallisen informaation koodia ei voida tulkita tai purkaa ilman tämän kieliopin tuntemusta. Tämä on ratkaisevan tärkeää ymmärtää toiminnallisesta informaatiosta.

Toiminnallinen informaatio ei synny sattumalta, eikä se ole aineen ominaisuus.

1)MINÄ RAKASTAN SINUA
2)IÄMN SANKARAT IASUN

Mikä erottaa lauseet 1 ja 2? Molemmissa on yhtä monta kirjainta. Molemmat sisältävät samat kirjaimet. Todennäköisyys kummankin lauseen sattumanvaraiselle järjestäytymiselle on sama. Ne sisältävät yhtä paljon mahdollista informaatiota (Shannon-informaatiota). Kumpaakaan järjestelyä ei ole määrännyt mikään sen aineksen ominaisuuksista, missä ne ilmenevät. Näiden kahden lauseen välillä on kuitenkin valtava ero!

Olennaisin ero lauseiden välillä on, että lause 1) sisältää (toiminnallista) informaatiota, jota lause 2) ei sisällä. Tällä informaatiolla ei ole mitään tekemistä sen materiaalin kanssa, josta lauseet on tehty. Se tarkoittaa sitä, että eroa ei voida havaita fysikaalisin keinoin. Ero ei ole aineellinen ja se on olemassa ainoastaan lukijan mielessä sillä edellytyksellä, että lukija puhuu suomea. Toisin sanoen vain, jos lukija ymmärtää tekstiin sisältyvän koodin.

Voisiko lauseen 1) järjestys syntyä sattumalta? Kyllä, mutta silloin se ei välttämättä sisältäisi informaatiota. Satunnainen kirjainjono, joka muodostaa lauseen: ”MINÄ RAKASTAN SINUA”, ei välittäisi viestiä mikäli suomen kieltä ei olisi olemassa. Satunnainen kirjainjono, joka muodostaa lauseen: ”MINÄ RAKASTAN SINUA”, ei sisällä lähettäjää ja vastaanottajaa, jolle viesti olisi suunnattu. Kyseessä olisi vain jono kuvioita, jolla ei olisi sen enempää merkitystä kuin millä tahansa muulla satunnaisella kirjainjonolla.

Lause: ”MINÄ RAKASTAN SINUA”, sisältää todellista toiminnallista informaatiota vain, jos kirjainjono vastaa sovittua koodia. Toisin sanoen sen määrittelevät tarkasti täsmälliset säännöt, kuten suomen kielioppi. Lisäksi se sisältää informaatiota vain, jos toinen osapuoli (tai prosessi) voi tulkita tuon koodin jollakin vastaanottajan koneistolla, joka purkaa koodin, ennalta sovitun kieliopin mukaan. Koodi täytyy purkaa/tulkita jotta sen merkitys tulee ymmärretyksi, vain siten siitä tulee merkityksellinen. Toisin sanoen merkitys ei synny koodin järjestelystä, vaan järjestelyn tulkinnasta tai purkamisesta. Ilman ennalta sovittua sopimusta koodin sisältämästä kieliopista, ei koodi sisällä merkitystä, eikä merkitystä sisältävää koodia voida purkaa ilman ennalta sovitun kieliopin tuntemusta. Tämä tekee toiminnallisen (todellisen merkityksellisen) informaation hitaasta asteittaisesta ja sattumanvaraisesta kehittymisestä mahdotonta!

Vaikka lauseen: ”MINÄ RAKASTAN SINUA”, kirjainjono saattaisi syntyä sattumalta, viestin sisältämä kielioppi (tulkintasäännöt), jonka kautta se voidaan tulkita tai purkaa ei voi syntyä sattumalta. Kielioppi (tulkintasäännöt) eivät ole materiaalisia (aineen ominaisuus), vaan ne voidaan ymmärtää vain älyllisesti ja ne voidaan tuottaa (sopia) vain älyn kautta. Kielioppi (joka määrittää tietyn koodin kirjainjärjestyksen) ei voi syntyä mistään aineen ominaisuudesta, koska kieliopin säännöt (sopimukset) ovat aina älyn tai mielen tuottamia. Tämän vuoksi todellista toiminnallista informaatiota ei voi syntyä sattumalta.

Tässä valossa todistusaineisto on siis paljon selitysvoimaisempaa ja johdonmukaisempaa tulkita teistisen kokonaiskuvan valossa.

Kuka loi Jumalan? Koska Jumala on Hänen sanan mukaan myös luonut ajan, niin Hän on silloin ajan ulkopuolella. Siksi Hänellä ei ollut alkua ajassa, koska Hän on aina ollut olemassa - eikä näin ollen tarvitse aiheuttajaa.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt Vastaus kommenttiin #18

"Jumalaan otetaan kantaa siksi, että ihminen luonnostaan kysyy kaikelle olevaiselle aiheuttajaa ja varsinkin, sille miksi maailmankaikkeus ja elämä on, mikä on maailmankaikkeuden aiheuttaja"

Jumala on yksi monista ihmisen luomista vastauksista niin kuin jokseenkin kaikki muutkin vastaukset, tästä ei pääse yli eikä ympäri. Ja tässä on se ongelma, ihminen lajina on se ainoa tiedon hankinnan ja jakamisen väline.

Ei ole muita lajeja tuomassa argumentteja keskusteluun. Edustat kristillistä näkökulmaa, jossa jumala on se lähtökohta, mutta tyypilliseen uskovaiseen tapaan et suostu ottamaan huomioon sitä että on ihmisiä joiden lähtökohtaa kutsutaan muulla nimellä.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #26

Ei ole kyse siitä, ettenkö ottaisi huomioon sitä, että on ihmisiä joidenka maailmankatsomuksen perusta ei ole Jumala, sehän sisältyy jo blogini tuomaan perusajatukseen. Vaan pointtini on siinä, että jokainen ihminen, myös sellainen jonka tietoprosessinen lähtökohta ei perustu Jumalaan joutuu kuitenkin ottamaan tietoprosessinsa lähtökohdassa kantaa Jumalaan.

Näin siksi, että ihmisen maailmankatsomuksellinen selitysperusta värittyy sen perusteella, uskooko hän tuonpuoleisen Jumalan luoneen maailmankaikkeutta vai ei.

Käyttäjän SeppoKoski kuva
Seppo Koski

Tässä sinulle nuori mies Mikael, oivallista viestiä. Saat tekstityksen myös suomeksi.

http://www.jkrishnamurti.org/krishnamurti-teaching...

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Krisnamurti sanoo jotenkin niin että jokainen ihminen joka uskoo että hänen jumalansa on ehdottomasti oikea tai hänen isänmaansa ja puolueensa on oikeassa, tällainen ihminen on itsessään väkivaltainen. Tottakai hänellä on oikeus lyödä väärässä olevia.

Mikael yrittää kirjoituksissaan pidätellä kiukkuaan meitä suruttomia kohtaan. Me joudumme tietysti kadotukseen loppupeleissä.

Sanopas Mikael, miksi "kaikkivaltias" antoi oman poikansa tapettavaksi ja sano vielä kuka vaati sellaisen uhrin. Siis joku oli kaikkivaltiasta voimakkaanpi jolta piti jotain suosiota ostaa uhrilla!

mikael torppa

Jumala on oikeudenmukainen Tuomari ja Hän ei voi katsoa laittomuutta (syntejä) sormiensa läpi. Siksi hän ei vain voi painaa villaisella rikoksiamme jos sanomme, että sorry. Jumala on säätänyt, että ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista (Hebr.9:22), koska synnin kautta kuolema tuli maailmaan, jonka Jumala loi aluksi tilaan jossa ei ollut kuolemaa, eikä mitään pahaa.

Jokainen ihminen on rikkonut Jumalan lakia ja joutuu kuolemansa jälkeen viimeiselle tuomiolle Jumalan tuomioistuimen eteen. Ihminen lensi Eedenin paratiisista ulos yhden synnin vuoksi, eikä Uuteen maahan jonka Jumala luo ole asiaa yhdenkään synnin kanssa, joten mitenkä kukaan meinää pelastua?

Se on mahdotonta ihmisille, mutta ei Jumalalle. Tämän vuoksi pelastus iankaikkiseen elämään Jumalan valtakuntaan onkin Jumalan armolahja, joka tarkoittaa sitä, että kun Herra Jeesus kuoli Golgatan ristillä ja otti päällensä meidän jokaisen rikkomukset Jumalan lakia kohtaan, niin näin Hän tarjoaa meille armossaan vapautusta synneistämme. Sillä antamalla Henkensä meidän edestä Jeesus lunasti meidät vapaiksi rikkomuksistamme Jumalan edessä, koska maksoi velkamme Jumalalle omalla Hengellään ja näin meillä on mahdollisuus astua sisälle Jumalan valtakuntaan ilman synnin painolastia päällämme.

Jumala tarjoaa tätä rauhantarjousta ja armolahjaa jokaiselle ihmiselle Herrassa Jeesuksessa ja jos tunnustamme syntimme ja uskomme, että Jeesus on Herra, niin Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä! Siinä on Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan ja sen suurempaa rakkautta ei voi olla olemassakaan.

Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi. Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet. Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni." (Joh.10:7-18)

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

"1) Teistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on tuonpuoleisen Jumalan luomusta – maailmankaikkeus ei itsessään ole jumalallinen.

2) Panteistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on itsessään jumalallinen ja sillä on kaikki jumaluuden ominaisuudet (ikuisuus, elämä, tietoisuus, älykkyys)."

Teistinen käsitys maailmankaikkeudesta saattaa hyvinkin olla sellainen kuin kuvaat, mutta Panteistinen on vähentäänkin heikosti kuvattu. Ei maailmankaikkeuteen välttämättä minkään sortin älykkyyttä sisälly. Siihen sisältyvät ne kemialliset, fysikaaliset ja matemaattiset lainalaisuudet, joiden ansiosta esimerkiksi ihmisen äly kaikessa vajavuudessaan on voinut kehittyä.

mikael torppa

Jos näillä kuvaamillasi lainalaisuuksilla on kyky tuottaa tyhjästä tai fysikaalisista hiukkasista tämä meidän havaitsemamme maailmankaikkeus, niin niille täytyy lukea se sama luomisvoima joka kristinuskon mukaan kuuluu vain Jumalalle.

Kun ihminen lukee aineelle ja niitä hallinnoiville lainalaisuuksille kyvyn tuottaa havaitsemamme maailmankaikkeus, niin hän ottaa kantaa Jumalaan, koska on korvannut Hänet aineellisella selitysperustalla (panteismi).

Käyttäjän SeppoKoski kuva
Seppo Koski

Se on vaikeaa käsittää, etä kaikki uskonnot ja muut ismit ovat ihmisen itsensä mielikuvitusta ja ilman niitä maailma olisi paljon helpompi elää. Me kaikki rakennamme oman minäkuvan, joka on siis meidän omaa mielikuvitusta! Kun ymmärrämme tämän ja näemme kaiken ilman ajatusta, silloin näemme suoraan ja tosiaikaisesti. Kaikki muu on kuviteltua, usein myös jonkun toisen mielipide.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, omaksi kuvakseen hän hänet loi. Tilanne on täysin päinvastainen. Ihminen loi maaiman selitystarpeensa vuoksi itselleen kuvan Jumalasta, tai sitten jätti luomatta.

Tästä seuraa, että ne kuvaukset Jumalasta ovat voimassa, jotka ihminen on luonut. Olennon pitää olla melkoisen korkean tason ajattelija, jotta hän pystyy kuvittelemaan itselleen Jumalan, joka on kaiken luonut jne. Sammakko ei siihen ilmeiseseti pysty.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #34

Mikäli ihminen olisi luonut Jumalan, niin panteistisen käsityksen maailmankaikkeuden perimmäisestä luonteesta tulisi olla totta. Mikäli tuonpuoleinen Jumala on luonut ihmisen, niin silloin elämä ja tietoisuus eivät ole aineen ominaisuus, vaan lähtöisin Jumalasta.

Niin kuin jo aiemmassa viestissäni esitin, niin kokeellisen luonnontieteen havainnot perimämme sisältämästä informaatiosta, osoittavat, että selitysvoimaisin ja johdonmukaisin tulkinta elämälle on nimenomaan tuonpuoleisessa Jumalassa, koska informaatio ei ole aineen itsensä ominaisuus, vaan se on kaikkien havaintojemme valossa aina johdettavissa älykkääseen aiheuttajaan.

Uusin tieteellinen data osoittaa - ihmisen genomi on suunniteltu - http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/22078...

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen Vastaus kommenttiin #37

Älä sentään väännä kirjoitustani ja samalla mielipidettäni toiseksi, mitä se on. Ei ihminen Jumalaa ole luonut. Hän on maailman selitystarpeensa vuoksi luonut itselleen kuvan tai kuvauksen Jumalasta. Se on ihan eri juttu kuin Jumalan luominen.

Sekin on taas oma juttunsa kuka minkäkinlaiseen jumalaan ja selitykseen maailamasta uskoo. On paljon ihmisiä, jotka eivät ajattele koko asiaa.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Torpan levittämä uskonnollinen propaganda on tarkoitettu ihmisille, joilla on rajallinen kyky käsitteelliseen ajatteluun, siksi se on niin pompöösiä ja mahtipontista.

Ei kukaan älykäs ihminen oleta, että maailmankaikkeuden luonne olisi hänen omalla järjellään täysin ymmärrettävissä. Mutta jo Newtonin mekaniikka vaatii käsitteellistä ajattelua - esimerkiksi sen ymmärtämistä, että painovoiman aiheuttama kiihtyvyys on vakio.

mikael torppa

Isaac Newton (1642-1727) on modernin fysiikan perustaja ja hän rakensi tutkimustyönsä jumaluskon varaan. Newton on sanonut mm:

- "Tämä mitä kaunein auringon, planeettojen ja komeettojen järjestelmä voisi olla lähtöisin vain älykkään Olennon suunnitelmasta ja vallasta. Tämä Olento hallitsee kaikkea - ei maailman sieluna vaan kaikkeuden Herrana; ja tämän herruutensa tähden Häntä tulee kutsua 'Herra Jumalaksi'. Korkein Jumala on ikuinen Olento, ääretön, absoluuttinen täydellinen." (Principia, Book III; viitattu teoksessa Newton's Philosophy of Nature: Selections from his writings, ed. Thayer, H.S., Hafner Library of Classicks, New York, USA, p. 42. 1953)

- "Ateismin ja epäjumalien palvomisen harjoittaminen ovat jumalisuuden vastakohtia. Ateismi on niin järjetöntä ja vastenmielistä ihmiskunnalle ettei sillä koskaan ole ollut paljon opettajia." (A Short Scheme of the True Religion, käsikirjoitusta lainattu teoksessa Memoirs of the Life, Writings and Discoveries of Sir Isaac Newton by Sir David Brewster, Edinburgh, p.347, 1855)

Professori Tapio Puolimatka kirjoittaa kirjassaan 'Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa' Newtonista näin:

- "Newton oli vuosina 1692-1693 kirjoittanut neljä kirjettä joissa hän oli selittänyt teologiansa Richard Bentleylle. Kirjeissään Newton ivasi ajatusta, että maailma voitaisiin selittää persoonattomien ja mekanististen käsitteiden avulla. Osoitettuaan luonnon prosessien tapahtuvan elegantin lainomaisesti Newton katsoi lopullisesti ja varmuudella osoittaneensa, että olemassaolon takana on älykäs, tiedostava ja kaikkivaltias Jumala. Kaikki muut oletukset ovat "yhteensopimattomia järjestelmäni kanssa". (Newton; sit. Stark 2004: 168.)

Modernin fysiikan isä Isaac Newton uskoi Herra Jumalaan maailmankaikkeuden Luojana. Newtonin mukaan luonnon lait ovat peräisin Herra Jumalalta, joka hallitsee kaikkea. Newton harjoitti tiedettä siitä lähtöoletuksesta käsin, että Herra Jumala on suunnitellut ja luonut universumin ja sen lait. Newton piti myös ateismia täysin järjettömänä ja vastenmielisenä katsomuksena - sekä hän ivasi materialistista maailmankuvaa. Newton katsoi siis yksittäisiä tosiasioita sen kokonaiskuvan valossa, että tuonpuoleinen Herra Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja siinä olevan järjestyksen ja hienosäädön. Tämä ajatus on myös koko kokeellisen luonnontieteen perustana.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Sulla on ilmeisesti joku amerikkalainen tietokoneohjelma, joka puppugeneroi sopivia argumentteja, vaikket kommentien sisältöä itse ymmärräkään?

mikael torppa Vastaus kommenttiin #32
Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Voin kuule kertoa, että satuolento nimeltään Jumala ei kuulu pätkääkään minun elämään. Pärjään ihan hyvin näinkin.

mikael torppa

Tieteenfilosofi professori Tapio Puolimatka kirjoittaa kirjassaan - ”Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa” s16, seuraavasti:

- ”Filosofi Harry Jellema käyttää uskonyhteisön käsitettä kuvatakseen henkisiä ajattelu- ja toimintakulttuureja. Jokainen ihminen kuuluu johonkin uskonyhteisöön, jonka henkinen ja hengellinen ilmapiiri ohjaa hänen tunteitaan, havaintojaan, ajatteluaan ja toimintaansa. Uskonyhteisön keskuksessa on kannanotto Jumalaan, mikä määrää koko muun todellisuuden ymmärtämistä ja elämäntapaa. Yksikään ihminen ei voi välttää tällaista kannanottoa – myös ateismi ja agnostismi ovat uskonyhteisöjä, jotka ottavat kannan Jumalaan ja tuottavat kannanotolleen ominaisen henkisen ilmapiirin, tavan tarkastella maailmaa ja elää siinä.”

Käyttäjän SeppoKoski kuva
Seppo Koski

Pelko on luonut ihmiselle tuon jumalan kaipuun, eli mielikuvitus! Mikähän on sinun pelkosi, joka laittaa sinut näin valtavaan energian haaskaukseen. Miksi et elä tätä rajallista elämääsi ilman että kaivat näin valtavasti muiden ihmisten ajatuksia ja omaksut ne osaksi omaaan elämääsi, Istu ja ota aikaa ja katso tuo aiemmin linkkaamani video. Tämä blogihan on sinulle vain oman uskosi vahvistamista, koska pelkäät elää! Toki voit lopun eläämäsi käyttää lainaamalla muiden ajatuksia, ilman ainuttakaan omaa.

Petteri Hiienkoski

Länsimaisen kulttuurin peruskysymysten ja myös kohtalonkysymysten äärellä, Mikael Torppa!

Käyttäjän RaimoHynynen kuva
Raimo Hynynen

Uskonto on pelkoa että joutuu helvettiin jos se kuitenkin on olemassa.

Usko, että tietää 100 varmasti pelastumasta helvetiltä jos se on on olemassa.

Tulee mieleen kaksi varmaa tapaa uskoa pelastus.

1. Raamatun mukainen lahjausko, esim. Efeselolaiskirje 8:

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.

Mitä on tämä lahjausko. Se on kuin lapsen uskoa, että Jeesus tuli Jumalana sovittamaan kaikki synnit kun vain turvautuu Hänen ristinsovitukseen Golgatalla. Miten se saadaan. Raamattu sanoo, että rukoilemalla Jeesusta armahtamaan synnit. Jokainen on tavalla tai toisella syntinen. Tehnyt jotain väärää, vaikkapa joskus sanonut kirosanan.

2. Islam

Suura 3:169. Mutta älkää pitäkö kuolleina niitä, jotka ovat kaatuneet Jumalan sotaretkellä. Ei, he elävät Herransa luona, saaden kukin osansa,
170. riemuiten siitä, mitä Jumala on runsaudestaan heidän ylitseen vuodattanut, ja iloiten niistä, jotka seuraavat heidän jälkiänsä, mutta eivät vielä ole heitä saavuttaneet. Ei mikään pelko ole saava heitä valtaansa, eikä heidän tarvitse murehtia.
171. He iloitsevat Jumalan armosta ja mielisuosiosta ja siitä, ettei Jumala anna uskovaisten palkan mennä hukkaan.

Jatkuu seuraavissa jakeissa mutta perusasia näkyy tuossa. Miten tämä saadaan. No näkyy, että taistelussa levittäen Islamia. Tapa voi olla myös terrori-isku jos sen tekijä uskoo sillä tavoin levittävän Islamia.

Muissa uskonnoissa en tiedä olevan 100 varmoja tapoja olla joutumatta helvettiin jos sellainen on olemassa. Tosin voi pohtia tuota Islamin tapaa saada varma pelastus, mutta noin Koraani sanoo.

Kun käännyin 44 vuotiaan Jeesuksen puoleen eli tunnustin Hänelle syntisyyteni niin teidän varsin hyvin mitä on olla tilassa jossa ei ole uskoa. Ymmärrän hyvin jokaisen kommentin jossa ihmetellään Torpan kommentointia. Ei minulla ollut pelastavaa uskoa kun yli 16 vuotta luin Jeesuksesta, kristinuskosta ja myös Islamista noin 40 000 sivua yhteensä.

On hyvä muistaa, että Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen 12:sta apostolista 11 sai marttyyrikuoleman. Miksi, kun he halusivat levittää ilosanomaa Jeesuksesta kuinka Hän oli sovittanut kaikkien synnit, jotka vain halaluavat turvata Häneen. Miksi he eivät pelänneet kuolemaa. Siksi kun heillä oli niin suuri rakkaus syntien sovittajaan Jeesukseen.

Se vielä, että niin uskonnoissa kuin ilosanomassa Jeesuksesta, Jumalasta Pelastajasta on yliluonnollista voimaa. Sitä voi sitten pohtia mistä lähteistä nämä voimat tulevat. Mikä on varmin tae siitä, että sanomassa Jeesuksen, Jumalan ristinsovituksessa on yliluonnollista voimaa.

1. Siinä että ristinhullutus on edelleen olemassa. Ei jää kuin 2 vaihtoehtoa. Jeesus oli maailman suurin huijari koska Hän sanoi olevansa Jumala tai sitten Hän oli se mikä hän sanoi olevansa. Siksi hänet ylensä ristiinnaulittiin kun fariseukset tiesivät Hänen tarkoittavan olevansa Jumala.Esim. kun Pietari sanoi Jeesuksen olevan Jumalan Poika niin Jeesus vahvisti tämän. Myös se kun Jessus sanoi olevansa se joka minä olen, tarkoittaa Hänen olleen Jumala tai sitte huijari. Noissa linkeissä muutama kohta Raamatussa jossa Jeesuksen sanotaan olevan Jumalan Poika eli siis Jumala.
http://www.jumalaoppia.com/index.php/raamatunjakei...

2. Minulle henkilökohtaisesti toinen tärkeä asia on, että jopa minä, diplomi-insinööri, majuri reservissä ja älykkyysosamäärä n. 130 ja erittäin omavoimainen niin fyysisesti kuin henkisesti olen kääntynyt täysin outoon ristin hullutukseen.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Torppa käänsi kovin vapaasti mutta vajavaisesti oman linkkinsä takaa. Kokonaisuudessaan siellä lukee:
"
1
a : the state of a religious a nun in her 20th year of religion
b (1) : the service and worship of God or the supernatural (2) : commitment or devotion to religious faith or observance
2
: a personal set or institutionalized system of religious attitudes, beliefs, and practices
3
archaic : scrupulous conformity : conscientiousness
4
: a cause, principle, or system of beliefs held to with ardor and faith
"
Minun websterini (Webster's Encyclopedic Unabridged Dictionary of the English Language, Deluxe Edition; Gramercy Books; 1994) kertoo uskonnon olevan:
"
1: concern over what exists beyond the visible world, differentiated from philosophy in that it operates through faith or intuition rather than reason and generally including the idea of the existence of a single being or a group of beings, an eternal principle, or a transcendent spiritual entity that has created the world, that governs it, that controls the destinies, or that intervenes occasionally in the natural course of its history, as well as the idea that ritual, prayer, spiritual exercises, certain principles of everyday life conduct, etc., are expedient, due, or spiritually rewarding, or arise naturally out of an inner need as a human response to the belief in such a being, principle, etc. 2. a specific fundamental set of beliefs and practices generally agreed upon by a number of persons, or sects (the christian religion). 3. the body of persons adhering to a particular set of beliefs and practices (the world council of religions). 4. a deep conviction of the validity of religious beliefs and practices (to get a religion). 5. the life or state of a monk, nun, etc. (to enter a religion). 6. the practice of religious beliefs; ritual observance of faith. 7. a point or matter of ethics or conscience. (to make a religion of fighting prejudice). 8. archaic. religious rites. 9. archaic. strict faithfulness; devotion. (a religion to one's vow).
"

Siis aika tavalla ihan muuta kuin mitä Torppa tarjoilee. Ja kun hänen lähtökohtansa on noin syvällä metsässä niin vaikea sieltä on päästä takaisin tolkulliselle tielle, etenkin kun käyttää oppaana m.m. Puolimatkan kaltaista huithapelia. Tulos on siis taattua torppaa.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."

mikael torppa

Kiitos kaikille blogin keskusteluun osallistuneille, oli hyvää pohdintaa!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset