mikaeltorppa Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit - milloin te tulette järkiinne? Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi? Ps. 94:8-9

Käsitys Jumalasta ohjaa kaikkien elämää: Perususkomukset

  • Aihetta käsittelevä keskustelutilaisuus tulossa tieteiden talolla (Klikkaa kuvaa)
    Aihetta käsittelevä keskustelutilaisuus tulossa tieteiden talolla (Klikkaa kuvaa)

Jokaisella ihmisellä on perususkomus, johon hän nojautuu perimmäisenä uskomuksenaan ja selitysperustanaan. Perususkomus ei ole riippuvainen muista uskomuksista, vaan se toimii muiden uskomuksien perustana. Jokaisen ihmisen maailmankatsomus pohjautuu perususkomukseen, joka omaksutaan välittömän kokemuksen kautta.

Professori Tapio Puolimatka kertoo, mitä tarkoitetaan välittömällä kokemuksella tieteenfilosofiassa, kirjassaan tiedekeskustelun avoimuuskoe sivulla 46-47;

  • ”Kyseessä on perususkomus, johon jokainen ihminen joutuu nojautumaan jo ennen kuin hän alkaa ajatella, rakentaa perusteluja ja tehdä tutkimusta. Välittömän kokemuksen perustava asema ihmisen tietoprosessissa johtuu ihmisen rajallisuudesta. Rajallinen ihminen joutuu nojautumaan välittömiin kokonaisvaltaisiin intuitioihin tulkitessaan yksittäisiä tosiasioita, koska yksittäiset tosiasiat on suhteutettava kokonaisuuteen.”

Ihmisen rajallisuudesta johtuu se, ettei ihmisellä ole varmaa tietoa todellisuuden luonteesta eli kokonaiskuvasta. Tämän vuoksi ihminen joutuu nojautumaan välittömään kokemukseen, siitä miten hän näkee ja kokee todellisuuden luonteen (perususkomukseen), koska yksittäiset havainnot (tosiasiat) on suhteutettava kokonaisuuteen. Sillä rajallinen ihminen ei pysty omin avuin muodostamaan käsitystä kokonaisuudesta muuta kuin perustavien uskomusten muodossa.

Monien itseään uskonnottomina pitävien on vaikea hyväksyä tai ymmärtää sitä, että jokainen ihminen joutuu nojautumaan tietoprosessinsa alussa perususkomukseen. Yleensä he väittävät, että uskovat vain sellaisiin asioihin, jotka on todistettu oikeiksi jne.. Näin väittäessään he eivät ota huomioon sitä, että yksittäiset tosiasiat tulee aina tulkita kokonaisuuden valossa, koska yksityiskohdat tulee suhteuttaa kokonaisuuteen ja tätä kokonaiskuvaa on mahdotonta perustella varmoilla tosiasioilla. Tämän vuoksi ei ole olemassakaan neutraaleja ”tosiasioita”, koska tosiasiat ovat tulkintoja, jotka tehdään kokonaiskuvan (perususkomusten) valossa. 

Professori Tapio Puolimatka kirjoittaa kirjansa – Usko,Tiede ja Raamattu sivulla 107 näin:

  • ”Oletetaan, että jokainen uskomus pitäisi perustella toisilla uskomuksilla, joita pidetään luotettavina. Oletettavasti nämä toiset uskomukset täytyy taas perustella kolmansilla uskomuksilla. Tämä johtaa loputtomaan todistuksen sarjaan, jollei sitten ole olemassa perususkomuksia, joihin voidaan uskoa perustellusti ilman, että niitä tarvitsee todistaa toisilla uskomuksilla. Tutkimuksen perimmäisellä tasolla joudutaan vetoamaan sellaisiin perususkomuksiin, joita ei ole enää mahdollista todistaa oikeiksi, vaan jotka toimivat tutkimuksen lähtökohtaoletuksina. Lähtökohtaoletuksia ei ole mahdollista kontrolloida tieteellisesti. Ne ovat nimensäkin mukaan perususkomuksia, eli sellaisia uskomuksia, joiden varaan tieteellinen perustelu rakentuu.”

Jos ihminen pyrkisi rakentamaan ajattelunsa, vain luotettaviksi todistettujen asioiden varaan, niin se johtaisi loputtoman todistusten sarjaan, jossa todistus joutuisi nojautumaan aina toiseen kokeellisesti vahvistettuun luotettavaan todistukseen jne… Tällaista todistusten sarjaa ei voi viedä loppuun asti, koska ihmisen rajallisuudesta seuraa se, ettemme pysty luotettavasti (kokeellisesti) todistamaan asioita joihin emme voi olla enää yhteydessä (esim maailman varhaishistoria). Koska loppuun asti vietävässä todistusten sarjassa jouduttaisiin ottamaan myös kantaa maailmankaikkeuden alkuperään ja sen perimmäiseen järjestykseen, jotta voidaan perustella esimerkiksi se, ettei kyseinen havainto olisi vain esim, harhakuva, niin tämän vuoksi kaikkein perimmäisellä tasolla joudutaan vetoamaan sellaisiin perususkomuksiin, joita ei ole enää mahdollista todistaa oikeiksi.

Tällaiset perususkomukset joita ei ole enää mahdollista todistaa oikeiksi, vaan jotka toimivat maailmankatsomuksellisen tietoprosessin lähtökohtaoletuksina, omaksutaan välittömän kokemuksen kautta. Koska käsitykset maailmankaikkeudesta voidaan pelkistää kahteen vaihtoehtoon → teistiseen, jonka mukaan maailmankaikkeus on tuonpuoleisen Jumalan luomusta tai panteistiseen, jonka mukaan maailmankaikkeus on itsessään jumalallinen ja sillä on kaikki jumaluuden ominaisuudet (ikuisuus, elämä, tietoisuus, älykkyys), niin ihmisen välitön kokemus Jumalasta vaikuttaa ratkaisevasti siihen kumman näkökulman todellisuuteen ihminen ottaa. Näin välittömään kokemukseen perustuva uskomus ohjaa ihmisen näkökulmaa todellisuudesta ja täten ihminen on aina sidottu johonkin näkökulmaan Jumalasta, joko tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla.

Mitä tarkoitetaan sillä, että välitön kokemus Jumalasta toimii maailmankatsomuksien lähtökohtana? Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian emeritusprofessori Kullervo Rainio selventää välittömän jumalkokemuksen merkitystä rinnastamalla sen välittömään kokemukseen kauneudesta ja rakkaudesta.

  • ”Me emme lähesty kauneutta siten, että ensin pyrkisimme määrittelemään, mitä kauneus on, mitkä ovat sen tuntomerkit, kohteeseen todetaksemme, onko se kaunis vai ei. Me koemme välittömästi jotakin kauniiksi – tai emme koe – ja jos koemme, saatamme ryhtyä tutkiskelemaan, mikä kohteessa saattaisi olla sellaista, joka tekee sen kauniiksi. Jonkinlaisen vastauksen ehkä mielestämme saamme, tuskin tyydyttävää. Mutta se ei olekaan tärkeää. Se ei nimittäin vaikuta mitään kauniin kokemiseen. Ehkä vielä selvemmin välittömyys tulee esiin rakkauden kokemisessa. Rakastuessaan ihminen tuskin on selvittänyt itselleen rakkauden määritelmää tunnistaakseen tässä ja nyt tunteensa rakkaudeksi. Hän kokee rakkauden kokonaisena ja selittämättömänä. Välittömyydessään Jumalan todellisuuden, läsnäolon, kokemus on analoginen edellisille. Ehkä se on kokemuksena vieläkin kokonaisvaltaisempi ja suorastaan mahdoton eritellä.” (Rainio 2009: 45)

Kauneuden kokeminen ei synny vasta sen jälkeen, kun ihminen on ensin, määritellyt itsellensä mitä kauneus on, vaan kun ihminen kokee jotain kauniiksi, niin hän kokee sen välittömästi tai ei koe. Samoin, rakkauden kokeminen ei synny vasta sen jälkeen, kun ihminen on ensin, määritellyt itsellensä mitä rakkaus on, vaan kun ihminen rakastuu, niin hän kokee rakkauden kokonaisena ja selittämättömänä. 

Välitöntä kokemusta Jumalasta voisi verrata välittömään kokemukseen rakkaudesta. Koska ihminen luontaisesti kysyy maailmankaikkeudelle aiheuttajaa, niin siksi jokainen joutuu luonnostaan ottamaan kantaa Jumalaan, koska Jumalaa ei voi sivuuttaa otettaessa kantaa maailmankaikkeuden alkuun. Tällöin ihminen joko uskoo välittömän kokemuksen kautta Jumalan olevan Luoja tai sitten ei usko, samoin kun ihminen voi välittömän kokemuksen kautta kokea rakastuvansa tai olla rakastumatta.

Helsingin yliopiston fysikaalisten tieteiden laitoksen teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist kirjoittaa näin:

  • ”Uskonnottomuudessa kyse ei ole tietyn opin järkiperäisestä omaksumisesta vaan siitä, mitä sydän sanoo.” (Enqvist 2009: 132-133)

Enqvist sanoo, että uskonnottomuus ei perustu minkään opin järkiperäiseen omaksumiseen, vaan sydämen tunteeseen. Toisin sanoen Enqvist kuvaa uskonnottomuutta välittömänä kokemuksena (perususkomuksena) joka koetaan tunnetasolla. Vaikka Enqvist sanookin, että uskonnottomalle Jumala on ajatuksena järjetön, eikä edes mielenkiintoinen kysymys, niin uskonnottomaksi itsensä luokitteleva ihminen joutuu ottamaan kantaa Jumalaan, koska muuten hän ei edes pystyisi, määritellä itseään ”uskonnottomaksi”. 

Kun ihminen ottaa kantaa Jumalaan ja välittömän kokemuksen kautta pitää järjettömänä uskoa Jumalaan, niin sitä voisi kuvata silloin niin kuin Enqvist, ”uskonnottomuudessa on kyse siitä, mitä sydän sanoo”, ja uskonnottoman sydän sanoo, ”ei ole Jumalaa”. Näin myös uskonnottomuus perustuu kannanottoon Jumalasta ja se koetaan välittömän kokemuksen tasolla. Tämä sydämen tunne (välitön kokemus siitä, onko vai eikö ole Jumalaa) toimii itseään uskonnottomana pitävän ihmisen perususkomuksena, joka ohjaa hänen tosiasioille antamaansa tulkintaa. Näin välitön kokemus Jumalasta (epäusko), ohjaa myös ”uskonnottomana” itseään pitävää ihmistä ja tuottaa kannanotolle ominaisen henkisen ilmapiirin, tavan tarkastella maailmaa ja elää siinä. 

Naturalistifilosofi John Searle kirjoittaakin näin:

  • ”Eräässä mielessä naturalismi on aikamme uskonto, ainakin useimpien filosofien, psykologien, kognitiotieteen ja mielen tutkimuksen asiantuntijoiden parissa. Perinteisten uskontojen tavoin se hyväksytään kyselemättömästi ja se tarjoaa viitekehyksen, jonka sisällä muut kysymykset voidaan asettaa, käsitellä ja vastata.” (Searle 2004: 48)

 

Aiheeseen liittyviä kirjoituksiani: Uskonvarainen käsitys Jumalasta ohjaa kaikkien elämää

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (32 kommenttia)

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Rakkauden tai kauneuden kokemuksen kyseenalaistamattomuus ei kerro siitä, etteikö sitä voisi kyseenalaistaa vaan enemmän siitä, ettei niin haluta tehdä. Tieteen keinoin voidaan nuokin selittää, mutta tieteeseen uskovan ei tarvitse niin tehdä.

Mitä ihmettä muuten tavoittelet tällä todisteluketjulla?

Todisteet vuolaasti kaikkien uskovan johonkin. Jos lähdettäisiin kriittisesti tarkastelemaan kristinuskon perusteita ja todisteita, niin aika huteralla pohjalla ollaan todisteiden suhteen. Koitappa vastavuoroisesti esittää vastaava todisteluketju omalle uskollesi, miksi juuri se on oikea?

mikael torppa

Kyse on siitä, että ihminen joko kokee jonkin kauniiksi välittömän kokemuksen kautta tai ei koe. Ei siitä, että tuollainen kokemus kyseenalaistettaisiin.

Suurin tavoitteeni on pyrkiä johtamaan mahdollisimman monia ihmisiä kuuntelemaan/lukemaan Jumalan sanaa (Raamattua), koska "pelastava" usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. (Room.10:17)

Nykyinen läntinen kulttuuri on jo hyvin pitkälle sekularisoitunut (maallistunut) ja se on johtanut monet sellaiseen harhakäsitykseen, että maallistuneet ihmiset olisivat niin sanotusti "uskonnottomia", jotka eivät harjoita mitään uskontoa. Maallistumisprosessissa on kyse siitä, että yksi uskonnollinen näkemys vaihdetaan toiseen, jonka uskonnollista luonnetta ei haluta tunnustaa. Läntinen kulttuuri pitää sitten tätä uskonnotonta tilaa normaalina ja uskonnot nähdään koko ajan enenevässä määrin epänormaalina tilana.

Tämä johtaa auttamatta siihen, että esimerkiksi ihmiset eivät enää halua kuunnella yleisesti kristinuskon sanomaa, koska sitä pidetään epänormaalina ja ihmiset eivät halua olla epänormaaleja. Tämän vuoksi tässä ajassa ja kulttuurissa on ensiarvoisen tärkeää tuoda esille, se tosiasia, että kukaan ihminen ei ole niin sanotusti "uskonnoton", vaan kaikki ihmiset ovat maailmankatsomukseltaan uskovaisia ja jokaisen ihmisen uskonvarainen maailmankatsomus rakentuu hänen "uskoon" pohjautuvasta kannanotosta Jumalaan.

Raamattu kertoo, että sen joka tulee Jumalan tykö, täytyy uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät (Hebr.11:6). Jotta siis ihminen voi tulla Jumalan sanan kuuloon ja tulla pelastavaan uskoon, Herran Jeesuksen tuntemiseen evankeliumin kuulemisen kautta, niin hänen täytyisi ensin uskoa, että Jumala on olemassa. Ja jotta ihminen voi uskoa, että Jumala on olemassa, niin hänen täytyy ensiksi ymmärtää se, ettei Jumalaan uskonnottomuus ole mikään normaalitila, vaan päinvastoin se on uskonnollinen näkemys.

Tämän ymmärtäminen voi sitten saada ihmisen tarkastelemaan kriittisesti omia uskoon pohjautuvia vakaumuksiaan ja sitä kautta kyseenalaistaa niiden selitysvoima. Tällöin ihminen voi alkaa näkemään, että maailma ja siinä oleva elämä on todellakin paljon johdonmukaisempaa selittää Jumalan luomistekojen kautta, ja tämä voi johtaa ihmisen etsimään todella Jumalan tuntemista ja sen hän löytää vain ja ainoastaan Jumalan sanan kuulemisen kautta, kun hän etsien etsii ja kuuntelee Jumalan sanaa kuulevilla korvilla.

Herra Jeesus: "Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." (Luuk.11.9-10)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Minäpä kolkuttelen sinua ja toivottavasti nyt vastaat.Raamatun mukaan kaikki luotiin kuudessa vuorokaudessa,jatkuuko luominen edelleenkin, jos uuden ihmisen syntyessä luodaan myös uusi sielu ,jolla on perintönään syntivelkaa?

Juuso Hämäläinen

Hyvä aihe ja aina ajankohtainen. On hyväksi aina nöyryyttää ihmisiä. Meitä kaikkia. Käymme usein niin koppavina ilman, että meillä olisi siihen yhtään varaa.

On juuri niin, että kaikki mitä tajuamme ja luulemme on uskonvaraista. Myös meidän kumartamamme tiede. Tieteemme auttaa soveltamaan asioita, joita emme yhtäkään ymmärrä pohjia myöten emmekä koskaan tule ymmärtämään. Se johtuu yksinkertaisesti rajallisista kyvyistämme. Älystä ja aisteista sekä kehon rajoituksista. Tätä ei tarvitse sen enempää tutkia. Olemme edelleen loogisesti samalla tasolla luolaihmisten kanssa. He osasivat tehdä tulen, mutta eivät ymmärtäneet mikä tuli on eivätkä missä nuotio on Kosmoksessa. Mutta kylmällä tuli toki lämmitti luolan suulla.

Olemme siis kaikki uskovaisia.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Onko vaikkapa gravitaatiovakio uskonasinti vai todennettsvissa oleva fakta? Onko Jessen maassa käynti fakta vai todennettavissa oleva asia? Toisen voi sektorilla testata ja toisen...

mikael torppa

Kun ihminen uskoo materian (esim fysikaalisten hiukkasten) olevan todellisuuden alkuperä, niin ne muodostavat silloin hänen perimmäisen selitysperustansa ja tällöin niillä on hänen maailmankatsomuksessaan sama asema kuin teistisessä näkemyksessä on Jumalalla. Tällä tavalla ihminen ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon korvaamalla hänet aineellisella selitysperustalla. Se, että fysikaaliset hiukkaset olisivat kaiken olevaisen perusta ja alkuperä ei ole tieteen kautta todennettavissa oleva asia.

Jumalan Pojan lihaksi tuleminen, ei ole myöskään tieteellisesti todistettavissa, niin kuin ei ole mikään historiallinen asia, johon emme kykene enää olemaan yhteydessä (esimerkiksi hypoteettinen kehitysketju bakteereista -> ihmiseksi). Joudumme tukeutumaan historiallisissa asioissa silminnäkijätodistuksiin, sekä tekemään johtopäätöksiä, mikä tieteelliseltä kannalta katsottuna uskoon perustuva menneisyyttä koskeva väite, on selitysvoimaisin ja johdonmukaisin nykyisyydessä olevalle todistusaineistolle. Tässä Raamattu on ylivoimainen selitysvoimassaan! Siitä enemmän tulevaisuudessa, jos Herra suo ja elän.

Käyttäjän asco73 kuva
Asko Telinen

"Tässä Raamattu on ylivoimainen selitysvoimassaan!"

Raamatun luomistarinalla ei ole ensimmäistäkään silminnäkijää, PISTE!

mikael torppa Vastaus kommenttiin #19

Kyllä on, sillä Isä ja Poika olivat silloin paikan päällä.

"Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, joka kaikki Jesuksen Kristuksen kautta luonut on." (Efe.3:8-9)

Käyttäjän asco73 kuva
Asko Telinen Vastaus kommenttiin #20

"Kyllä on, sillä Isä ja Poika olivat silloin paikan päällä.

"Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, joka kaikki Jesuksen Kristuksen kautta luonut on." (Efe.3:8-9)"

Tämäkö on "todisteesi"?? :) Luulisi nyt sinunkin ymmärtävän, ettei raamatu ole mikään todiste tässä kysymyksessä?

mikael torppa Vastaus kommenttiin #26

Totta kai se on, koska vain silminnäkijän todistajanlausunto, on pätevä tässä kysymyksessä.

Käyttäjän asco73 kuva
Asko Telinen Vastaus kommenttiin #27

"Totta kai se on, koska vain silminnäkijän todistajanlausunto, on pätevä tässä kysymyksessä."

Ja sellaista silminnäkijätodistusta meillä ei tässä tapauksessa luonnollisesti ole. Voit inttää maailman tappiin asti, mutta selvä on, ettei se tee raamatusta luotettavaa todistetta.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #30

"Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta." "Ei Jumalaa ole" - siinä kaikki hänen ajatuksensa." (Ps.10:4)

Se on selvää korkeintaan jumalattomalle, kun taas kristitylle on täysin selvää, että Raamattu on Jumalan sanaa. Sanoohan Herra Jeesus näin: "Jos joku tahtoo tehdä hänen (Isän) tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." (Joh.7:17)

Juuso Hämäläinen

Mitään vakiota ei ole Kosmoksessa olemassakaan. Mitattuna. Laskennallisia vakioita on. Takaisin koulunpenkkiin oppimaan viimeisimmät tiedot. Vaikkapa Stanfordin yliopisto USAssa voi auttaa sinua.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Jumalan tilalle voi yhtälailla laittaa Allahin tai spagettimonsterin. Päätelmien lopputulos ei muutu.

mikael torppa

Käsitykset maailmankaikkeudesta voidaan pelkistää kahteen vaihtoehtoon.

1) Teistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on tuonpuoleisen Jumalan luomusta – maailmankaikkeus ei itsessään ole jumalallinen.

2) Panteistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on itsessään jumalallinen ja sillä on kaikki jumaluuden ominaisuudet (ikuisuus, elämä, tietoisuus, älykkyys).

Ihminen katselee todellisuutta, joko siinä uskossa, että jokin Jumala on sen luonut tai sitten niin, että todellisuus on luonut itse itsensä. Ihminen joko uskoo maailmankaikkeuden aiheuttajasta, että jokin maailmankaikkeuden ulkopuolinen olento on sen tehnyt tai sitten, niin että maailmankaikkeus on tehnyt itse itsensä. Kumpikin näistä näkemyksistä on kannanotto Jumalaan, koska loppu viimein ihminen joutuu lukemaan jumaluuden ominaisuudet sille näkemykselle, mitä hän uskoo maailmankaikkeuden alkuperästä, koska kyseisen asian on täytynyt aiheuttaa kaikki se, mitä me nyt näemme.

Ihmisen maailmankatsomuksellinen selitysperusta värittyy sen perusteella, uskooko hän tuonpuoleisen Jumalan luoneen maailmankaikkeutta vai ei. Jos ihminen ei usko tuonpuoleiseen Jumalaan, niin hän joutuu tavallaan jumalallistaan materian (maailmankaikkeuden), eli lukemaan sille kyvyn tuottaa ominaisuuksia, jotka Raamatun mukaan kuuluvat vain Jumalalle, eli elämän, tietoisuuden, älykkyyden jne..

Esimerkiksi jos ihminen uskoo, että "fysikaaliset hiukkaset", ovat maailmankaikkeuden perusta, niin hän joutuu lukemaan näille hiukkasille ominaisuuksia, jotka käsityksemme mukaan kuuluvat vain Jumalalle, koska ihminen joutuu silloin olettamaan, että näillä hiukkasilla on jumalallinen ominaisuus vain olla sekä saada aikaan havaittu maailmankaikkeus.

Eli se selitysperusta, jonka ihminen joutuu niin sanotusti jumalallistamaan, värittyy sen perusteella uskooko ihminen tuonpuoleisen Jumalan olemassaoloon vaiko ei, sillä se määrää sen jumalallistaako ihminen henkiolennon (teismi) vaiko materian (panteismi). Ihmisen suhtautuminen Jumalaan ohjaa sen miten ihminen vastaa kysymyksiin elämän ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Näin jokaisella ihmisellä on kiintopiste → ehdottomana pidetty lähtökohta → käsitys Jumalasta → joka ohjaa kaikkien muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.

Huomaa, että tässä maailmankatsomuksellisen tietoprosessin alussa, joka värittyy näiden kahden vaihtoehdon valossa, ei oteta vielä kantaa jumaluuden persoonaan, vaan ainoastaan siihen onko sen luonne tuonpuoleinen "persoonallinen henkiolento" vai luetaanko tämä kyky materialle. Onko "Luoja" → maailmankaikkeuden aiheuttaja persoonallinen vai ei. Näin siksi, että eivät kaikki ihmiset ole kuulleet esimerkiksi Jeesuksesta, menninkäisistä, yksisarvisista tai fysikaalisista hiukkasista, mutta jokainen ottaa omista lähtökohdistaan kantaa siihen onko maailmankaikkeuden aiheuttaja persoonallinen vaiko ei, ja tämä kannanotto (Jumalaan) tuottaa sitten sille ominaisen henkisen ilmapiirin, tavan tarkastella maailmaa ja elää siinä.

Pelastava usko, eli Herran Jeesuksen tunteminen syntyy vasta Jumalan sanan kuulemisen kautta (Room.10:17), mutta jotta ihmiset etsisivät Jumalan tuntemista, niin heidän täytyy ensiksi uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät (Hebr.11:6).

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Ihminen katselee todellisuutta, joko siinä uskossa, että jokin Jumala on sen luonut tai sitten niin, että todellisuus on luonut itse itsensä."

On olemassa myös kolmas näkemys, jonka mukaan maailmaa ei ole koskaan luotu eikä se ole koskaan syntynyt, vaan se on ollut aina olemassa.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #11

Tämä näkemys sisältyy myös panteistiseen näkemykseen. Panteistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on itsessään jumalallinen ja sillä on kaikki jumaluuden ominaisuudet (ikuisuus, elämä, tietoisuus, älykkyys).

Tässä lyhyt video, jolla professori Tapio Puolimatka kertoo sekulaarin humanismin panteismista - http://www.youtube.com/watch?v=2PZYLflqptE

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Ota nuori mies järki käteen, ja lopeta tuosta Jumalasta vauhkoaminen. Minä en tarvinnut tänäänkään Jumalaa mihinkään, enkä tervitse huomennakaan.
Voisit tuonkin tarmon ohjata johonkin hyödyllisempään.
On se niin, niin turhaa touhua tuo Jumalan ympärillä pyöriminen kuin vain voi olla.
Meillä kaikilla aikanaan kaikki päättyy kuolemaan, ja se oli sitten siinä. On täysin huu haata kuvitella että eläisimme ikuisesti jossain taivaassa.
Lentokoneesta katsottuna en ole huomannut siellä ketään.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Veit sanat suustani. Se ns."luoja" istuu ahterillaan 200 Arkadianmäellä joka päättää siitä paratiisista tai helvitistä täällä maan päällä jo.
Pitkälle tulevaisuuteen.
Ei edes piplia pysäytä niiden päätöksiä vaikka kuinka vannovat sen nimeen tekemästä vääryyttä heikompiosaisia kohtaan.

"Niikolaisten" 1 milj. kylmäautot ei auta yhtään leipäjonossa seisovia.

Eikä yhtään tökkinyt 700e konjakki kurkussa vaikka sinne hulahti yhden köyhän leipäjonssa ja kelasta tukeaan odottavan 1½ kk toimeentulotuki elantoa varten.

Eikä Kristillisten -94 leikkaamat lapsilisät köyhimmiltä kovinkaan lähimmäisen rakkautta ja kristillisyttä osoita.

Raha kiiltää silmissä myös vakaamuspuolue kepu,Ps,krst.
Unohtuu mitä se "herra" oli mieltä rahanvaihtajista.

JK. Mutta onhan se "kätevää" kun voi siirtää vastuun omista päätöksistä ja törttöilystä muualle.Pyytää vaan yhteisrukouksella anteeksi ja jatkaa samaan malliin .

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Jatkoa kohtaan 9, että voihan sen elämän tuhlata noinkin pyörimällä Jumalan ympärillä, mikä loppupelissä ei johda mihinkään.

Käyttäjän Setarkos kuva
Sakari Vainikka

"Voisit tuonkin tarmon ohjata johonkin hyödyllisempään." Mikä Tossavaisen mielestä sitten on se hyödyllisempi, kun kaikki kerran kuitenkin päätyy tyhjyyteen? Pitäisikö tässä jotenkin hyödyllisesti kulkea kohti täyttä olemattomuutta?

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Loppujen lopuksi, kaikella ystävyydellä kysyn sinulta Mikael Torppa. Kuinkahan moni suomalainen on saanut uskoa Jumalaan sen ansiosta, että hänelle järkeisopillisin perustein on maalattu kuvaa uskonnoista?

Valtaosa suomalaisista, lähes jokainen meistä, on kuullut evankeliumin pelastussanoman Jeesuksesta.

Uskon siihen, että Jumala kutsuu ja puhuttelee jokaista ihmistä tavalla tai toisella. Armossaan Hän antaa meille tilaisuuksia tarttua kiinni siihen pelastukseen, joka on Jeesuksessa.

Ihmiselle on annettu vapaa tahto. Valinta ja päätös on ihmisen itsensä, ottaako hän vastaan pelastuksen, jota hänelle tarjotaan. Useimmat paaduttavat sydämensä. He valitsevat oman tahdon tien, he hylkäävät evankeliumin lupaukset ja Jumalan käskyt.

Itsensä tahallaan paaduttanutta ihmistä ei uskonopillisilla perusteluilla voida pelastaa. On kokonaan Jumalan asia, antaako Hän tuolle paatuneelle ihmiselle vielä uuden mahdollisuuden.

mikael torppa

Koska suurin osa suomalaisista vastustaa kristinuskon sanomaa juurikin järkisopillisten perustein, niin mielestäni heille on tärkeää osoittaa ettei jumaluus ole heidän panteistisen näkemyksensä mukainen. Paavali antoi itse esimerkin tällaisesta lähestymistavasta, kun hän saarnasi Ateenassa kreikkalaisille, joilla ei ollut käsitystä Luoja Jumalasta.

"Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen (Paavali) kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja", koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: "Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat? Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat." (Apt.17:18-20)

Paavali saarnasi Ateenassa (Kreikassa) evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta jossa epikurolaiset ja stoalaiset eivät tunteneet ollenkaan Jumalan sanan perusteita luomisesta, syntiinlankeemuksesta ja syntiuhrin merkityksestä syntien anteeksi saamiseksi. Epikurolaiset uskoivat kaiken maailmankaikkeudessa saaneen alkunsa sokeasta partikkeleiden vuorovaikutuksesta. Stoalaiset taas olivat panteisteja, jotka uskoivat, että maailmankaikkeus on itsessään jumalallinen ja sillä on jumalallisia ominaisuuksia kuten ikuisuus, elämä, tietoisuus ja älykkyys. Toisin sanoen, niin epikurolaiset kuin stoalaisetkin olivat evolutionisteja, joidenka näkemys maailmankaikkeudesta kiteytyi isossa kuvassa panteistiseen näkemykseen.

Koska epikurolaisilla ja stoalaisilla ei ollut käsitystä Jumalan sanan perusteista (luominen, syntiinlankeemus, syntiuhri), niin saarna Jeesuksesta (syntiuhrista) ja ylösnousemuksesta oli heille hullutusta ja siksi he ivasivat Paavalia ja sanoivat, että outoja asioita Paavali ilmoittaa. Kristus on pakanoille (kulttuuri jolla ei ole juutalaisten historiaa) hullutusta, koska heiltä puuttuu ymmärrys luomisesta, syntiinlankeemuksesta ja syntiuhrin merkityksestä syntien anteeksi saamiseksi. Ilman ymmärrystä näistä Jumalan sanan perusteista, ei saarna syntiuhrista edusta mitään muuta kuin hullutusta kuulijoille. Tämän vuoksi epikurolaiset ja stoalaiset eivät ymmärtäneet yhtään mitään Paavalin saarnasta.

Kun kreikkalaiset tahtoivat tietää mikä tuo ”outo ja uusi oppi” oli mitä Paavali julisti, niin Paavali lähti Jumalan sanan perusteista liikkeelle. Paavali varmasti huomasi, että näiltä miehiltä puuttuu täysin ymmärrys Jumalan sanan perusteista ja siksi heille tulisi ensin kertoa perusteet jotta he voisivat ymmärtää ja käsittää Kristuksen merkityksen. Lähtien luomisesta Paavali selitti heille, että on olemassa yksi, ja vain yksi ainoa, tosi Jumala – Hän on taivaan ja maan Herra. Tämä Jumala on Luoja – maailma ei ole syntynyt itsestään. Elämä tulee Jumalalta – Hän antaa kaikille ihmisille elämän ja hengen ja kaiken muunkin.

"Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema." (Apt.17:29)

Toisin sanoen Paavali ilmoitti kreikkalaisille, että heidän evolutionistinen maailmankuvansa oli väärä – me kaikki polveudumme yhdestä miehestä - jonka Jumala teki. Heidän panteistinen maailmankuvansa oli väärä – jos he olivat Jumalan jälkeläisiä, silloin Jumala ei voinut olla kullasta, hopeasta tai kivestä tehty - toisin sanoen ihmisen suunnittelun ja taitojen tulosta. Vasta sitten Paavali kertoi heille, että tämä persoonallinen Luoja-Jumala käskee kaikkia ihmisiä kaikkialla katumaan - koska koko ihmiskunta on tilivelvollinen Hänelle ja tulee eräänä päivänä tuomituksi Sen Miehen kautta (Jeesuksen Kristuksen) jonka Jumala herätti kuolleista.

Lähtien Jumalan sanan perusteista Paavali haastoi näiden pakanoiden maailmankuvan ja osoitti miksi se on väärä, kertomalla heille perusteet ihmisen Raamatullisesta alkuperästä. Toisin sanoen Paavali asetti evankeliumille luomisen perustan, ennen kuin hän kertoi uudestaan Jeesuksesta Kristuksesta. Ja nyt saarna tuotti tulosta.

"Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin." Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä. Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssansa." (Apt.17:32-34)

Jotkut ivasivat kuullessaan ylösnousemuksesta ja jotkut halusivat kuulla lisää. Kaikista tärkeintä oli kuitenkin, että muutamat uskoivat nyt Paavalin saarnan vaikutuksesta ja liittyivät Paavalin seuraan. Eli kun Paavali vaihtoi taktiikkaa ja julisti evankeliumia Jumalan sanan perusteista lähtien, niin sen ansiosta muutamat ihmiset tulivat uskoon. Ihmiset jotka eivät aluksi ymmärtäneet mitään kun Paavali saarnasi vain Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. Tämä Paavalin esimerkki Ateenassa on voimallinen ilmoitus siitä, että sanoma Kristuksesta ja rististä on hullutusta niille, joilla ei ole ymmärrystä Jumalan sanan perusteista (luomisesta, syntiinlankeemuksesta ja syntiuhrista).

Kun Paavali vaihtoi taktiikkaa, niin hän ensiksi selitti näille pakanoille, miksi heidän panteistinen maailmankuva on väärä, kun Paavali kertoi millaiseksi emme saa jumaluutta kuvitella. Vasta sen jälkeen Paavali toi esiin Herran Jeesuksen aseman ja merkityksen ja tämä lähestymistapa tuotti tulosta, sillä jotkut uskoivat. On tärkeää ymmärtää se, että Raamattu opettaa lähestymään erilaisia kulttuureja eri tavalla, koska ihmisten ymmärrys perusteista voi olla niissä hyvinkin erilainen, ja oikeanlainen ymmärrys perusteista on Raamatun mukaan tärkeää, koska Kristuksen sovitustyö saa perusteensa todellisesta maailman varhaishistoriasta.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

mikael torppa: "Koska suurin osa suomalaisista vastustaa kristinuskon sanomaa juurikin järkisopillisten perustein, niin mielestäni heille on tärkeää osoittaa ettei jumaluus ole heidän panteistisen näkemyksensä mukainen."

Annat aivan ilmeisesti ymmärtää, että suurin osa suomalaisista olisi panteistisen näkemyksen kannalla; ts. että he ihan oikeasti uskoisivat jumaluuteen sen panteistisessa muodossa.

Tilanne on käsittääkseni aivan toinen. Pääosa suomalaisista kuten muistakaan länsimaalaisista ei välitä uskoa minkään sortin jumaluuteen. Yhteiskuntamme opettaa kaikilla tasoilla de facto lähinnä ateistista evolutionismia; siis voimallista oppia darwinistisen maailmankuvan "totuudesta".

Vaikka eriasteisten jumalien olemassaolo jotenkuten myönnettäisiinkin, niin käytännön tasolla "jumalien" ei anneta häiritä päivittäisiä toimintoja. Uskonnolliselta kannalta tilannetta kuvaa varsin osuvasti sana "uuspakanallisuus".

Ihmiset ovat luopuneet kristiuskon Jumalasta, he ovat paaduttaneet sydämensä ja luisuneet pakanuuteen. Kristinuskon Jumala on heille EVVK, siis jotain mikä ei voisi vähempää kiinnostaa. Yhtä vähän heitä kiinnostaa panteismi tai buddha tai hindu tai allah.

Materia, mammona, raha, kunnia ja oma himo heitä kiinnostaa, eipä juuri muu.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #22

Ateistinen evolutionismi sisältyy isossa kuvassa panteismiin. Professori Tapio Puolimatka kirjoittaa kirjassaan, "Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa sivulla 17 näin:

- "Panteistisen vaihtoehdon piiriin kuuluvat sekä kaikkein alkukantaisin animismi (joka näkee henkiä kaikissa esineissä ja olioissa) että kaikkein järkiperäisin ateistinen naturalismi. Monet aikamme naturalistit ovat ajattelussaan avoimesti lähentyneet panteismia."

Eurooppalaisen ajattelun professorin John Grayn (2003b: 32-33) mukaan Maan käsittäminen organismia muistuttavaksi itseään sääteleväksi järjestelmäksi "ilmentää kaikkein tiukinta tieteellistä naturalismia", samalla kun tällainen teoria "rakentaa uudelleen yhteyden ihmisten ja muun luonnon välille". Tätä yhteyttä "puolusti myös ihmiskunnan ikivanha uskonto, animismi".

Tässä video jossa Tapio Puolimatka tuo asian esille - http://www.youtube.com/watch?v=2PZYLflqptE

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Markku. Ihmisen vapaa tahto on käsittääkseni kumottu epätotena. Kenkään ajatus ei ole vapaan tahdon tekoja, ainakaan siinä mielessä kuin fysiikasta vapaa tahto on. Kaikki on seurausta kausaalista fyysisestä syy-seurausketjusta. Kuitenkaan ihminen ei voi olla tahtomatta, vaikka kuinka ehkä tahtoisikin... Lue edellinen lause ;D

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Niin, ei kannata kenenkään tahtoa olla tahtomatta. Eikä se onnistukaan kuten toteat; nimittäin se tahtomatta oleminen. Vailla tahtoa olevan ihmisen mentaalisubstanssi muistuttaisi lähinnä ameebaa (darwinistisessa evolutionismissa kaiketi miljoonien vuosien taantumaa..;).

Ihmisen elämä on täynnä tahdonvaltaisia asioita, sanoivatpa kaiken maailman tieteilijät asiasta mitä tahansa. Jumala on antanut ihmiselle vallan ja myös vastuun valita hyvän ja pahan välillä.

Hengellisessä elämässä olen täysin vakuuttunut siitä, että Jumala auttaa meitä meidän heikkoudessamme silloin, kun tahdomme valita hyvän ja hylätä pahan. Vaikka apu ei tulisi heti kertaiskulla, niin se tulee kuitenkin, jos osoitamme lujuutta tahdossamme. Uskon, että Luoja Jumalalla on tässä asiassa tuotevastuu. Hän tahtoo pelastaa meidät pahan vallasta.

mikael torppa

Väitänkö ettei tieteen kautta voisi saada oikein mitään luotettavaa tietoa? En, sillä tieteen kautta voidaan ja saadaankin paljon hyvää ja luotettavaa tietoa.

Kyse on siitä, että ihmisten tietoprosessin perimmäinen lähtökotaoletus on aina uskonvarainen ja tämä uskonvarainen lähtökohtaoletus ohjaa tosiasioiden tulkintaa. Näin kaikki tosiasiatkin ovat loppujen lopuksi tulkintoja, ja tästä seuraa se, että tieteelliseltä kannalta katsottuna paras selitys (tulkinta) tosiasioille on se, mihinkä lähtökohtaoletukseen tulkittavat tosiasiat sopivat selitysvoimaisimmasti ja johdonmukaisimmasti.

Tiede on vain metodi, jota uskovaiset (maailmankatsomukseltaan) olevat tiedemiehet käyttävät. Siksi kyse on pohjimmiltaan siitä, kenen uskonvarainen lähtökohtaoletus selittää johdonmukaisimmasti kyseiset tieteelliset tulokset.

Kyseessä ei siis ole tiede VS uskonto, vaan siitä mikä "uskonto" on johdonmukaisin ja selittää parhaiten samat tieteelliset tosiasiat! Tämä on todellinen tietoteoreettinen tilanne.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Kunhan erottelet uskon ja uskonnon käsitteet toisistaan, asia selkeytyy. Sen jälkeen otat askeleen takaisin päättelyketjusi alusta ja aloitat vaihtoehdoilla jumaluuden olemattomuus vs. oleminen. Teet täysin perusteetta oletuksen tietoisuudesta ja älystä, niitä esiintyy kuitenkin vain meissä olennoissa, ei materiassa itsessään. Loppupeleissä ehkä olet oikeassa, sitä minä en saa koskaan tietää. Tietoisuuden aikanani en kuitenkaan usko määrittelemiesi jumalaisten ominaisuuksien itsenäiseen olemassaoloon.

Mistä muuten olet muodostanut käsityksen että uskonnottomat vastustaisivat kristinuskoa? Useimmat kohtaamani ovat kristinuskoa(kin) kohtaan lähinnä välinpitämättömiä.

mikael torppa

En minä väitä, että materiassa itsessään olisi tietoisuus ja älykkyys, mutta jos uskotaan, että maailma on syntynyt ilman Jumalaa esimerkiksi fysikaalisten hiukkasten vaikutuksesta, niin silloin tälle aineelle tulee lukea kyky tuottaa ajattelevia ja älykkäitä olentoja ja kristinuskon mukaan tämä kyky kuuluu vain Jumalalle.

Kun ateistinen naturalismi pyrkii selittämään maailmankaikkeuden ilman Jumalaa, niin se joutuu jumalalistamaan luonnon (antamaan aineelle kyvyn tuottaa ajattelevia olentoja), niin näin ateistinen naturalismi liukuu panteismiin.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #28

Ei tule lukea aineelle mitään kykyä, eikä keskustelun kannalta ole relevanttia mikä kyky kuuluu vain Jumalalle. Katsot asiaa yksisilmäisesti luojan perspektiivistä. Unohda luoja hetkeksi ja korvaa sattumalla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset