mikaeltorppa Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit - milloin te tulette järkiinne? Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi? Ps. 94:8-9

Ateismi on rakenteellisesti uskonto

  • Ateistit vetoavat usein "tietämättömyyteen" maailmankaikkeuden synnyssä, kuitenkin he ns, tietävät, että syy on naturalistinen
    Ateistit vetoavat usein "tietämättömyyteen" maailmankaikkeuden synnyssä, kuitenkin he ns, tietävät, että syy on naturalistinen

Kun olen keskustellut ateistien, agnostikkojen ja itseään uskonnottomina pitävien kanssa siitä, onko kaikilla ihmisillä "uskonnollinen" maailmankatsomus, niin monilla on ollut todella vaikeuksia käsittää sitä miten esimerkiksi ateisti voisi olla uskovainen ja harjoittaa uskontoa. Tämän vuoksi pyrin nyt lyhyesti vielä kiteyttämään sen, miksi ateisti on uskovainen ja ateismi on uskonto.

Kristinusko määritellään yleisesti uskonnoksi, koska se sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle, se sisältää absoluutin joka ei muutu, sekä siihen sisältyy jumalanpalvelusmenot. Monille voi tulla nyt yllätyksenä se, että esimerkiksi ateismi sisältää nämä kaikki samat ulottuvuudet! Ateismi sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle, se sisältää absoluutin joka ei muutu, sekä siihen sisältyy jumalanpalvelusmenot. Katsotaanpa nyt lyhyesti perusteet esittämälleni.

 

1) ATEISMIN YLILUONNOLLINEN SELITYS MAAILMANKAIKKEUDELLE

Ateistinen naturalismi perustuu uskoon, että kaikki on syntynyt ja kehittynyt, vain luonnollisten tekijöiden kautta. Maailmankaikkeuden olemassaololle on vain kaksi mahdollista vaihtoehtoa. Sillä on joko alku tai sitten se on iankaikkinen (aina olemassa ollut). Kun ateistinen naturalismi pyrkii selittämään näitä kahta vaihtoehtoa maailmankaikkeudelle, niin se joutuu kummassakin tapauksessa olettamaan yliluonnollisen (luonnonlakien vastaisen) tapahtuneen.

Jos maailmankaikkeudella on alku, niin se rikkoo termodynamiikan ensimmäistä lakia. Termodynamiikan ensimmäinen pääsääntö (laki) sanoo, että energiaa/materiaa ei voida luoda eikä hävittää. Ainoastaan muuttaa muodosta toiseen. Termodynamiikan ensimmäisen lain mukaan materiaa ei voi luoda tyhjästä luonnollisten prosessien kautta. Tämän vuoksi energia/materian syntyminen tyhjästä on yliluonnollinen (luonnonlakien vastainen) tapahtuma. Jos maailmankaikkeus on saanut joskus alkunsa, niin sen on täytynyt olla yliluonnollinen tapahtuma, koska elotonta luontoa tutkivien tieteiden olennaisin laki sanoo, ettei luonnolliset prosessit voi luoda materiaa. 

Kristinusko selittää tämän yliluonnollisen tapahtuman tuonpuoleisen Luoja Jumalan luomisena, kun taas ateismi lukee tämän yliluonnollisen kyvyn (luoda materiaa) maailmankaikkeudelle, eli aineelle itselleen. Näin ateismi lukee aineelle ominaisuuksia (kykyjä), jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle. Lisäksi ateistinen käsitys, jonka mukaan maailmankaikkeus synnytti itsensä tyhjästä, on logiikan vastainen, koska sen tarvitsisi olla ensin olemassa, ennen kuin se voisi aiheuttaa itsensä.

Jos maailmankaikkeus on ikuinen, niin se rikkoo termodynamiikan toista lakia. Termodynamiikan toinen pääsääntö (laki) sanoo, että maailmankaikkeuden työhön hyödynnettävissä olevan energian määrä laskee, asiat menevät alamäkeä → entropia kasvaa. Entropia on epäjärjestyksen määrä. Termodynamiikan toisen lain mukaan järjestelmä rapistuu tai kuluu ja sillä on taipumus mennä kohti epäjärjestystä → kaikki ajautuu järjestyksestä kaaokseen. 

Koska energiaa ei voida luoda tunnettujen lakien mukaan ja massa-energian kokonaismäärä on vakio, sekä työhön hyödynnettävän energian määrä vähenee (lopuksi kaikkialla maailmankaikkeudessa olisi sama lämpötila ja enempi työ ei olisi mahdollista), niin tämä osoittaa sen, että maailmankaikkeudella täytyy olla alku, jolloin käyttökelpoisen energian määrä oli suuri ja se on nyt kulumassa loppuun. Koska maailmankaikkeuden käyttökelpoinen energia on kulumassa loppuun, niin se osoittaa ettei maailmankaikkeus ole iankaikkinen. Käsitys iankaikkisesta maailmankaikkeudesta on näin uskoa yliluonnolliseen (termodynamiikan toisen lain vastaiseen) näkemykseen. Jos ateistit sanovat, että maailmankaikkeus on iankaikkinen, niin he lukevat energia/aineelle yliluonnollisia ominaisuuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle.

Olipa siis maailmankaikkeus saanut alkunsa tyhjästä tai iankaikkinen, niin kummassakin tapauksessa ateistinen naturalismi joutuu lukemaan aineelle yliluonnollisia (jumalallisia) ominaisuuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle. Näin ateismi sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle.

Tällä videolla perustelen, miksi ateismi liukuu yliluonnolliseen (luonnollisen vastaiseen) näkemykseen kohdasta 15:30 - 19:50. 

 

2) ATEISMIN ABSOLUUTTI

Ateismin absoluutti on usko naturalismiin, eli siihen, että kaikki on syntynyt vain luonnollisten tekijöiden kautta (ei ole yliluonnollista). Ateistit sanovat usein, että heidän käsityksensä eivät ole kiveen hakattuja, niin kuin uskonnoissa, mutta samalla he eivät ole valmiita luopumaan heidän omasta absoluutistaan naturalismista, joka on heidän kiveen hakattu absoluutti, joka ei muutu. Heidän teoriansa voivat muuttua, mutta vain heidän absoluuttinsa eli naturalismin (käsitystä, että kaikki on syntynyt vain ja ainoastaan luonnollisten tekijöiden kautta) sisällä ja rajoissa. Sekulaarit tutkijat eivät ole valmiita hylkäämään heidän absoluuttiaan, eli naturalismia.

Esim, evoluutiobiologi Professori Richard Lewontin toteaa:

  • ”Me olemme tieteen puolella siitä huolimatta, että jotkut sen ajatusrakennelmat ovat selvästi järjettömiä, siitä huolimatta, että se on epäonnistunut täyttämään monia sen liioiteltuja lupauksia terveydestä ja elämästä, siitä huolimatta, että tiedeyhteisö sietää toteen näyttämättömiä ‘se nyt vaan on niin’ -tarinoita, koska meillä on ennakkositoutuminen, sitoutuminen materialismiin. Kyse ei ole siitä, että tieteen menetelmät tai vakiintuneet tavat jotenkin pakottavat meidät hyväksymään aineellisen selityksen ilmiömaailmasta, vaan päinvastoin me olemme jo ennakkoon aineellisiin syihin sitoutumisemme johdosta pakotettuja luomaan tutkimuskoneiston ja käsitekokonaisuuksia, jotka tuottavat aineellisia selityksiä, siitä huolimatta miten vasta-intuitiivisia, siitä huolimatta miten hämmentäviä maallikoille. Sitä paitsi materialismi on ehdoton, sillä emme voi päästää Jumalan jalkaa oven väliin. Richard Lewontin, ‘Billions and billions of demons’, The New York Review, January 9, 1997, p. 31.

Näin ateistinen naturalismi on itsessään uskonnollinen näkemys, koska luonnontieteellisesti ei pystytä todistamaan sitä, että kaikki olisi syntynyt vain ja ainoastaan luonnollisten tekijöiden kautta, sekä se sisältää uskonnollisen absoluutin, juuri samoin kuin esimerkiksi kristinusko. 

 

3) ATEISMIN JUMALANPALVELUSMENOT

Ralp Shallis kirjoittaa näin:

  • ”Koska ”luonto” on itseasiassa ”jumala” (kyvyssään luoda aine, elämä ja älykkyys) voidaan kysyä, mistä koostuu tämän jumaluuden palvonta. Koska ihminen on elämän kaikkein kehittynein muoto tällä planeetalla, ihminen on luonnon eli jumaluuden kaikkein kehittynein muoto. Toisin sanoen, jos luonto on ”jumala”, ihminen on kaikkein ”jumalallisin” olento, ihminen on itse itselleen jumala.” (Shallis 1983: 108)

Kun ateismi liukuu panteismiin jumalallistamaan luonnon (lukee luonnolle kykyjä, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle) ja ihminen on tämän jumalallisen luonnon kehittynein muoto, niin se johtaa siihen, että ihminen on itselleen jumala. Sekulaarin humanismin, joka on ateismin jatkumo, todellisuuskäsitys vahvistaa tämän. 

Wikipedia kertoo sekulaarista humanismista näin:

  • ”Kansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton IHEU:n määritelmän mukaan ”humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se ei ole jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.”

Sekulaari humanismi on elämänkäsitys, joka ei hyväksy tuonpuoleista Luoja Jumalaa selitykseksi todellisuudelle. Tällä perusteella tämä elämänkäsitys väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Toisin sanoen, kun sekulaari humanismi kieltää tuonpuoleisen Luoja Jumalan todellisuuden alkuperänä, niin se jumalallistaa luonnon, ja antaa sen kehittyneimmälle muodolle → ihmiselle oikeuden määrittää elämän merkitys ja muoto. Kristinuskon mukaan tämä oikeus kuuluu, vain ja ainoastaan Jumalalle! Näin ateistinen elämänkäsitys lukee ihmiselle niitä oikeuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle.

Raamattu kertoo kristillisestä jumalanpalveluksesta näin:

  • ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room.12:1-2)

Kristillinen jumalanpalvelus on sitä, että ihminen antaa koko ruumiinsa (elämänsä) Jumalalle sitä kautta, että hän hylkää tämän maailmanajan muotomenot ja muuttuu mielen uudistuksen kautta, Jumalan armosta, elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Toisin sanoen, kristillinen jumalanpalvelus lähtee siitä, että ihminen kuuntelee sitä, mikä on Jumalan sanan mukaan hyvää ja otollista ja täydellistä ja pyrkii sitten elämään ja vaeltamaan sen mukaan.

Ateistinen jumalanpalvelus vastaa muuten kristillistä, mutta se vaihtaa tuonpuoleisen Jumalan tilalle ihmisen määrittämään sen, mikä on hyvää ja otollista ja täydellistä ihmiselle, koska ateistisen elämänkäsityksen mukaan ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Näin ateistinen jumalanpalvelus vastaa rakenteensa puolesta kristillistä jumalanpalvelusta, mutta niiden palvonnan kohteet eroavat. Kun kristityt palvelevat elämällään yliluonnollista Luoja Jumalaa, toteuttaen Hänen tahtoaan, niin ateistit palvelevat elämällään luonnollista ihmistä, toteuttaen ihmisen tahtoa!

 

SUMMA SUMMARUM

Ateismi on "uskonto", koska se sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle, sekä absoluutin (naturalismi), josta ei olla valmiita luopumaan ja jumalanpalvelusmenot. Kun kuulet seuraavan kerran ateistin sanovan, että ateismi on yhtä paljon uskonto, kuin postimerkkien keräilemättä jättäminen on harrastus, niin voit edellä mainittujen esimerkkien kautta osoittaa hänelle, miksi ateisti on tosiasiassa fundamentalistinen "postimerkkien keräilijä".

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (69 kommenttia)

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Ateismin liittäminen uskontoon on sinänsä hieman erikoinen temppu, koska kulttuurissamme sanalle "uskonto" on vakiintuneet tietyt merkitykset. Kieli taas on kommunikaatiota, joka perustuu juuri näihin sanojen sisältöjen merkitysten sopimiseen. Tässä mielessä se, että vakiokäytössä oleva sana irrotetaan käyttöyhteydestään, määritellään uudestaan ja liimataan eri paikkaan, vääristää ymmärtämistä. Tämä temppu estää rationaalisen keskustelun, ei siksi että se olisi automaattisesti epäloogisuuteen johtava, vaan sitä kautta että se estää sen "keskustelun". Jos sanat ja sisällöt ovat erit, ei ajatus välity. Yhteiskunnallisesti ja arkikäytössään sana "uskonto" on juutalais-kristillisessä kontekstissa kehittynyt yleissana, joka viittaa deistiseen/teistiseen maailmankuvaan, johon liittyy instituutio. Sana on niin vakiintunut että normaalissa arjessa sanomaa ei käytännössä voida ymmärtää, jos se uudelleenmääritellään. Mielikuvat tähän vakiintuneeseen sanaan ovat niin voimakkaat.

Torppa harrastaa erikoista kikkaa. Hän moittii että uskonnottomien ei-uskonnollisuuteen ei ole yhtään hyvää syytä. Tässä hän perustelee asiaa tavalla jossa neutraaliusvaatimus, oletukset ja vastaavat tuottavat jotain jossa uskonto määritellään hyvin poikkeavalla tavalla uusiksi. Ja sellaisella tavalla joka on mahdollisimman laaja. ; Itse asiassa oletuksia sisältävä aksiomaattinen lukuteoria ja muu vastaava matematiikka muuttuisi tälläisessä lähestymistavassa ”uskonnoksi”.

Näyttääkin siltä että uskonto -määritelmää joudutaan vääntämään hyvin rajusti että ateismista saadaan sellaista. Tämä itsessään vihjaa siitä että asia on kaikkea muuta kuin ilmiselvä. Itse asiassa tämänlainen käsitelaajennus vihjaa juuri siitä että tosiasiassa ateismia on hyvin vaikeaa sovittaa uskontoon. Koska muutoin hyvin spesifi ja vaikeasti saavutettava määritelmä rajaisi ateismin ja uskonnon toisiinsa hyvin tiiviisti.

Toisaalta on selvää että kun uskonnoton puhuu uskonnottomuudesta, hän ei käytä Torpan määritelmiä. Tässä mielessä jos Torppa arvioi uskonnottomien puheiden rationaalisuutta ja sisäistä konsistenttiutta hän ei voi käyttää omaa määritelmäänsä. Sillä jos toisen käyttämät käsitteet määrittelee uusiksi sen mukaan että niiden sanavartalot ovat samoja tekee kaksi päättelyvirhettä. Sellaista joita nimenomaan rationaaliset ihmiset välttävät. Nämä ovat ekvivokaatio ja olkiukko.

Huomiotaherättävää on myös se että Torpalta tulee melko korskeita tuomioita. Hän ei ole omien sanojensa mukaan törmännyt rationaaliseen argumentistoon jonka mukaan ateismi ei olisi uskontoa. Kykenen kuitenkin varsin helposti löytämään useitakin hyvin paljon käytettyjä ja keskeisiä uskonnon määritelmiä joiden sisään ateismi ei oikein määritelmällisesti solahtele. Nämä ovat juuri sitä määritelmien avulla kategoriointia ja premissien kautta johtopäätöksiin menemistä joka on rationaalisuuden ytimessä. (Taikasana; Analyyttinen filosofia.)

Torpan ongelmaksi tuleekin tätä kautta uusi haaste; Jos hän ei ole törmännyt näihin hän ei ole selvästi tutustunut käsittelemäänsä aiheeseen laadukkaasti. Hän ei osaa joten hänen itsearvionsa videosta ovat enemmän todiste Dunning-Kruger -efektistä käytännön tasolla. Toisin sanoen jos ei ole törmännyt näistä tavallisista käsitteistä ainoaankaan ei voi olla tätä asiaa osaava. ; Toisaalta jos nämä tuntee niin sitten ei voi sanoa että ei tietäisi ainuttakaan rationaalista argumenttia sille että ateismi ei olisi uskontoa.

Beardsleyjen uskonto

Filosofisesti asiaa voidaan tietysti lähestyä erilaisten määritteiden kanssa. Mutta silloinkaan "ei voida tehdä ihan mitä tahansa". Tyystin toisenlaisen näkemyksen tulee Beardsleyjen (Monroe & Elizabeth) kautta. Heille uskonto antaa vastauksia tiettyihin kysymyksiin. Heillä uskonnollisia kysymyksiä on viisi, ja jokainen uskonto vastaa niihin - kenties eri tavoin ja eri vastauksin, mutta vastaa niihin yhtä kaikki:
1: Metafyysinen vastaus, jolla uskonto kertoo mitkä ovat ihmisen perustavanlaatuiset piirteet.
2: Metafyysinen vastaus jossa uskonto määrittää mitkä ei-inhimillisen todellisuuden piirteet ovat tärkeimpiä inhimillisen elämän kannalta.
3: Eettinen vastaus jolla uskonto kertoo ihmisen ja maailmankaikkeuden luonteen pohjalta myös siihen, miten ihmisen tulee elää.
4: Eettinen vastaus jossa uskonto kertoo käytänteistä joita noudattamalla ihminen elää oikein.
5: Epistemologinen vastaus jossa oikeat toimintatavat rakentuvat metodiikaksi.

On tärkeää huomata, että rakennelmalla on yksi lisäoletus ; Uskonnon vastaukset ovat tietyssä järjestyksessä, joka on perusluonteeltaan itse asiassa hierarkinen ; Jokainen vastaus rakentuu edellisten varassa saatujen vastausten pohjalta soveltaen. Vastausluonteesta huolimatta ei suinkaan ole niin että uskonto kieltäisi "mysteerin" ; Pikemminkin on niin että vastaus voi pitää sisällään mysteerisyyttä valtavastikin ; Metafyysistä mysteeriä voidaan lähestyä okkultisin keinoin. Siitä ei ehkä tiedetä kaikkea, mutta siitä tiedetään jotain (esimerkiksi sen olemassaolo), ja sitä pyritään lähestymään metodein.
1: Uskonto on siis näiden kysymysten kannalta koherentisoitu. Se ei siis ole ristiriitainen järjestelmä. Toisaalta tämä määrittely pakottaa uskonnon ihmisten ajattelua ja toimintaa ja mielipiteitä ohjaavaksi valtapeliksi.

Ateismiin tämä uskonnon määritelmä sopii huonosti, jopa harmittavan huonosti. Sen sijaan vapaamuurarit ovat kovilla. Vaikka he ovatkin Jumalan määrittelyssään epämääräisiä, heillä kuitenkin on vastaukset juuri näihin kysymyksiin.

Alstonin uskonto

Pohjalle voidaan ottaa myös William Alstonin uskontokäsitteen, joka on ominaisuuslista. Tapa jolla asioita listataan on kuitenkin tietysti paljon hienostuneempi kuin Brownin esittämä. Se ei esitä Brownin tapaan "välttämättömiä ehtoja" vaan perustuu "piirteisiin", joita kaikkia ei tarvitse olla ollakseen uskonto. Eikä se vaadi vastausta kaikkiin tiettyihin kohtiin kuten Beardsleyillä. Ominaisuuksia on myös aika paljon, joten mukaan tulee monenlaista kirjoa jolla voi olla uskonto. Tämä uskontokäsite ottaa näin ollen sisäänsä laajan kirjon "uskonnoiksi" ja siksi jos haluaa sanoa jotain "uskonnoksi" käyttääkin helposti juuri tämänlaista määrittelytapaa. Alstonin lista on seuraava:
1: Usko yliluonnollisiin olentoihin.
2: Erottelu pyhien ja maallisten asioiden välille.
3: Pyhiin asioihin liittyvät rituaaliset toimet.
4: Tietyt tunteet, joita ovat esimerkiksi kunnioittava pelko, tunne mysteeristä, syyllisyydentunne, palvonta jotka nousevat esiin rituaalia harjoittaessa ja jotka liitetään yliluonnolliseen - esimerkiksi selityksenä tunnemuutokseen voi olla kommunikaation kautta saatu vastaus.
5: Moraalikoodi, jonka nähdään olevan yliluonnollisen persoonan antama.
6: Rukoukset ja muut "ihmisen yksin tekemät" toimet jotka nähdään luonteeltaan kommunikatiiviseksi.
7: Maailmankuva, jossa ihmisellä on paikka universumissa ja jossa yliluonnollinen täsmentää ihmisen roolin siinä.
8: Yksilö on kokonaisvaltainen järjestelmä, jossa hän järjestää elämänsä, toimintansa ja ajattelunsa maailmankuvansa perusteella.
9: Yllä olevia asioita ylläpitää sosiaalinen järjestelmä, jossa toisia ohjataan, komennetaan tai kannustetaan kohti tätä tiettyä järjeselmää, pysymään siinä ja noudattamaan sitä tarkemmin.

EI ole sovitettavissa kovin yleisesti ja laajasti ateismiin sen yleisimmissä länsimaisissa muodoissa...

PS. Mulla olisi näitä lisääkin... Jätin jopa oman lempilapseni tästä luettelosta pois. Mutta nämä demonstroinee. Erikoista on myös se että tämä kritiikki on sinulle esitetty. Mutta jostain syystä et ole osannut korjata näihin liittyviä asioita tässä kirjoituksessasi. Näyttääkin siltä että et oikein osaa uskonnon määritelmiä = et ole taitava tässä aiheessa jota käsittelet. Virheenkorjaamattomuus tarkoittaa myös sitä että et ole valmis korjaamaan virheitäsi. Se tarkoittaa että olet ilmeisesti myös kyvytön oppimaan. Ainakin tästä aiheesta.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Lisäksi taustalla tuntuu olevan laajempaakin vilunkia.

Vuonna 2013 Torppa kirjoitti saman kannanoton samasta asiasta.
Torppa sentään yritti määritellä uskontoa vielä vuonna 2013, mutta silloin hän joutu vetämään sormeaan neljännen määritelmän kohdalle Merriam-Websterin sanakirjassa ja unohtamaan muut sanakirjan uskontomääritelmän. Eli selvästi hän ns. cherry pickingiä harrastaa.

Tämäntasoisia juttuja (; Lue "virheet") ei enää oikein kovin helposti tehdä vahingossa. Tässä mielessä Torppa vie uskottavuuttaan asiantuntijana (ei tunne uskontotieteen ja teologian perusmääritelmäsisältöjä ja käytä niitä jutuissaan) ja keskustelijana (ei ota opikseen, tai kuuntele hänelle annettua kritiikkiä ja korjaa virheitään asioiden edetessä). Ja kun näkee omista lähteistäänkin kohdat mutta ei niitä niiden edessä ja perässä niin on selvää että takana taitaa olla tahallisuutta.

PS. Miten agnostismi on kannanotto metafyysisestä totuudesta. Sehän on tämän kannanoton antiteesi! (Taustalla taitaa olla ajatus jossa luulet että agnostismi olisi vain sitä agnostismia jossa "Jumalasta ei voi olla tietoa on ainut varma tieto Jumalasta", joka kattaa vain rajallisen osan.) Että siinäkin osin mennään aika hataralle pohjalle. Mutta selvää onkin että Torpalle on klimppi jossa on kaikki ateistit ja agnostikot ja sitten vähän lakaistaan että ei tarvita hienivireistä kriteeriattribuuttien tanssia harrastaa (lue: analyyttisyyttä sanan täydessä mielessä.)

mikael torppa

Koska ateismin kautta voidaan ottaa kantaa jokaiseen esittämääsi kohtaan ja ateismi on itsessään uskonnollinen elämäntapa, niin kuin blogissani esitin, niin siten listasi ei tietysti kumoa ateismin uskonnollista rakennetta.

Määrittelysi ovatkin paremmin tehty yhdestä "uskonnollisesta" näkemyksestä käsin, yrittäen näin rajata uskonto vain tietylle pelikentälle. Tuollainen rajaaminen on kuitenkin vain keinotekoinen yritys peitellä sitä tosiasiaa, että "isossa kuvassa" ateismi on rakenteellisesti uskonto.

Naturalistifilosofi John Searle kirjoittaakin näin:

”Eräässä mielessä naturalismi on aikamme uskonto, ainakin useimpien filosofien, psykologien, kognitiotieteen ja mielen tutkimuksen asiantuntijoiden parissa. Perinteisten uskontojen tavoin se hyväksytään kyselemättömästi ja se tarjoaa viitekehyksen, jonka sisällä muut kysymykset voidaan asettaa, käsitellä ja vastata.” (Searle 2004: 48)

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Eihän tuo ole minkäänlaisessa suhteessa esittämääni argumenttirakenteisiin.

Itse asiassa se on myös filosofisesti hyvin heikko. Sinä kun väität että ateismi ON uskonto. Ja keskusteluissa totesit vielä aivan suoraan että et ole koskaan törmännyt yhteenkään rationaaliseen argumenttiin jonka mukaan ateismi olisi uskonto.

Kun sanot että "Määrittelysi ovatkin paremmin tehty yhdestä "uskonnollisesta" näkemyksestä käsin, yrittäen näin rajata uskonto vain tietylle pelikentälle. Tuollainen rajaaminen on kuitenkin vain keinotekoinen yritys peitellä sitä tosiasiaa, että "isossa kuvassa" ateismi on rakenteellisesti uskonto." teet todella omituisen mokan.

Tarjosin useita hyvin erilaisia määrittelyjä joita käytetään uskontotieteessä ja muissa vastaavissa tahoissa. Nämä eivät ole peräisin ateistien uskontomääritelmistä tai muista vastaavista eli ne eivät tässä mielessä ole ateistisia.

Jos väite on että ateismi on uskonto ja että ei ole yhtään rationaalista perustelutapaa jossa ateismi ei olisi uskonto, niin jos on tarjolla useitakin käytettyjä uskonnon määritelmiä joissa ateismi ei ole uskontoa niin tosiasiassa se tarkoittaa sitä että ateismin määritteleminen uskonnoksi vaatii maailmankuvallisuutta.

Jos ateismin määrittely on tätä kautta maailmankuvallista eli riippuu valinnoista niin miten voisi muka olla että ateismin tuomitseminen sitten olisi ei-maailmankuvallista.

No, tietenkin sillä että määrittelet oman, itse asiassa hyvin marginaalisen=maailmankuvallisesti tarkasti määritellyn ja hyvin ei-suositun ja ehdottomasti ei kaikenkattavimman uskonnon määritelmäsi "oikeaksi" sanan "sisällöksi" joka on oikea mielipiteistä riippumatta koska sinä olet oikeassa ja muut väärässä (Koska olet määrittänyt asetelman niin.) Ja tässä prosessissa otat sen mainitsemani ekvivokaatio+olkiukkorakenne jota tässä välität.

Toki voisin jättää argumentoinnit sikseen ja sanoa että tuo väitteesi uskonnon määritelmien huonoudesta "ovatkin paremmin tehty yhdestä "uskonnollisesta" näkemyksestä käsin, yrittäen näin rajata uskonto vain tietylle pelikentälle. Tuollainen rajaaminen on kuitenkin vain keinotekoinen yritys peitellä sitä tosiasiaa, että "isossa kuvassa" ateismi on rakenteellisesti uskonto."

Kaikkeahan sitä voi sanoa jos ei perustele. Tuollaisia heittoja varmaan voi heittääkin jos ei ole ns. ammattifilosofiaa koskaan tehnyt. Maallikkojen parissa menee varmasti läpi kun ajattleevat että "tutkijan nimi+sivistyssana+sopii omaan korvasyyhyyn=täytyy olla totta".

Meilläpäin tuollaiset antamasi kommentit kumpuavat tyhjyyttä. Ne ovat auktoriteettiin vetoamista ja syyttelyä ja leimakirvestä vaikka sitä että syytökset todistetaan ja auktoriteetin argumenttirakenne esitetään kaikkien arvioitavaksi.

Tässä mielessä näyttääkin siltä että huono vastauksesi sopii kokonaiskuvaan. Kokonaiskuvaan jossa sä et vaan osaa. Et tule koskaan oppimaankaan. Ja teet kaiken todennäköisesti tahallasi. (Patmos säätiö tuottaa sulle rahaa tai oletko vakaumuksellinen kristitty jolle olisi epämiellyttävää joutua olemaan väärässä näissä asioissa? Sieltä ne motiivitkin löytyy.)

mikael torppa Vastaus kommenttiin #18

New Yorkin yliopiston filosofian professori Thomas Nagel kirjoittaa näin:

- ”Sekä usko Jumalaan, että usko siihen, että Jumalaa ei ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia (perususkomuksia), jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.”

Naturalistifilosofi John Searle kirjoittaa näin:

- ”(naturalismi/ateismi) tarjoaa viitekehyksen, jonka sisällä muut kysymykset voidaan asettaa, käsitellä ja vastata.” (Searle 2004: 48)

Nämä herrat ovat yhtä mieltä ateismin (usko, että Jumalaa ei ole olemassa) vaikutuksesta ihmisen elämään ja katsomukseen. Tämä näkemys vaikuttaa kaikkien muiden tosiasioiden tulkintaan, koska se tarjoaa sen viitekehyksen, jonka sisällä kaikki muut kysymykset voidaan asettaa, käsitellä ja vastata. Ateismi on siis todellakin "uskonto" kaikista perustavimmalla tasollaan, koska se määrittää sen viitekehyksen jonka sisällä ihminen käsittelee ja vastaa kaikkiin muihin asioihin. Tässä valossa listasi on merkityksetön, koska ateismi ohjaa ateistia jo kaikista perimmäisellä mahdollisella tasolla. Toisin sanoen ateismi tarjoaa ateistille sen "uskonnollisen" viitekehyksen, jonka sisällä ateisti käsittelee ja tulkitsee kaikki tosiasiat.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #20

Torpan lainaamat sisältävät laajemmin kestämättömän väitteen, että kaikki olisi käsiteltävä jumaluskon tai sen puutteen kautta. Niinhän ei ole. Filatelian harrastamattomuus ei ole edelleenkään harrastus eikä eikä jumalan puuttuminen maailmankuvasta ole jumalallisuutta.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Ateismi on uskonnon vastakohta. Jotta joku on jonkin vastakohta, sen pitää olla samalla kertaa samanlainen ja erilainen. Vasen on oikean vastakohta, iso pienen, mies naisen, kaunis ruman, jne..

mikael torppa

Miten ateismi on uskonnon vastakohta, kun se sisältää rakenteellisesti ne samat ulottuvuudet mitkä tekevät kristinuskosta sekulaarien silmissä "uskonnon"? Niin ateismi kuin kristinusko sisältävät yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle, ne sisältävät absoluutin, josta ei olla valmiita luopumaan sekä jumalanpalvelusmenot.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Vasemman jalan kengän vastakohta on oikean jalan kenkä. Molemmissa on täsmälleen samat rakenneosat, mutta silti ne ovat vastakohtia.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #14

Kumpaakin kenkää käytetään kävelemiseen (samaan tarkoitukseen). Samoin niin ateismi kuin kristinusko ovat maailmankatsomuksia, joidenka sisällä muut kysymykset voidaan asettaa, käsitellä ja vastata.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Miksi pitää ajaa ateismia uskonnoksi kuin käärmettä pyssyn piippuun. Mikä hiton uskonto se on, jos minä tai jokin toinen ateisti ei usko noiden hupiukkojen Jeesuksen ja Jumalan olemassaoloon. En minä ole niin tyhmä, että uhraisin elämäni tyhjän palvontaan, on minulla parempaakin tekemistä.
Onko se myös uskonto, jos minä en usko siihen, että Suomi voittaa jalkapallon maailmanmestaruuden.

mikael torppa

Lukaisepa tuo kirjoittamani blogi tuosta ylempää.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Se on täyttä tyhjän jauhamista koko asia.

Käyttäjän ErkkiJohansson1 kuva
Erkki Johansson

Se se vasta uskonto onkin. Siinä tarvitaan todellista ihmettä!

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Minun tietääkseni ateismi tarkoittaa pelkästään uskoa siihen, että Jumalaa ei ole olemassa. Ateismi on siis uskoa (Jumalan olemassaolemattomuuteen), mutta usko ei ole sama asia kuin uskonto. Ateistin ei ole pakko uskoa muuhun kuin Jumalan olemassaolemattomuuteen. Ateistin ei esimerkiksi tarvitse uskoa tieteellisen maailmankuvan paikkansapitävyyteen.

Agnostisismi on ei-uskoa: agnostikko ei usko sen paremmin Jumalan olemassaoloon kuin olemassaolemattomuuteenkaan.

mikael torppa

Koska ateisti ja agnostikko eivät elä kuitenkaan missään "neutraalissa tyhjiössä", jossa ei otettaisi kantaa maailmankaikkeuden alkuperään ja luonteeseen, niin siksi heidän kannanottonsa Jumalaan määrittää jo hyvin pitkälle sen, miten he näkevät todellisuuden luonteen ja alkuperän.

Ralph Shallis (1983: 107-108) toteaa, että käsitykset maailmankaikkeudesta voidaan pelkistää kahteen vaihtoehtoon.

1) Teistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on tuonpuoleisen Jumalan luomusta – maailmankaikkeus ei itsessään ole jumalallinen.

2) Panteistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on itsessään jumalallinen ja sillä on kaikki jumaluuden ominaisuudet (ikuisuus, elämä, tietoisuus, älykkyys).

Ihminen katselee todellisuutta, joko siinä uskossa, että jokin Jumala on sen luonut tai sitten niin, että todellisuus on luonut itse itsensä tai se on ikuinen. Jos emme usko ensimmäiseen vaihtoehtoon, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää toinen.

Filosofi Harry Jellema käyttää uskonyhteisön käsitettä kuvatakseen henkisiä ajattelu- ja toimintakulttuureja. Jokainen ihminen kuuluu johonkin uskonyhteisöön, jonka henkinen ja hengellinen ilmapiiri ohjaa hänen tunteitaan, havaintojaan, ajatteluaan ja toimintaansa. Uskonyhteisön keskuksessa on kannanotto Jumalaan, mikä määrää koko muun todellisuuden ymmärtämistä ja elämäntapaa. Yksikään ihminen ei voi välttää tällaista kannanottoa – myös ateismi ja agnostismi ovat uskonyhteisöjä, jotka ottavat kannan Jumalaan ja tuottavat kannanotolleen ominaisen henkisen ilmapiirin, tavan tarkastella maailmaa ja elää siinä.

Käyttäjän asco73 kuva
Asko Telinen

Ihminen katselee todellisuutta, joko siinä uskossa, että jokin Jumala on sen luonut tai sitten niin, että todellisuus on luonut itse itsensä tai se on ikuinen."

Tämähä ei tietenkään pidä paikaansa vaikka kuinka jankutat. Nimittäin voin rehellisesti myöntää, että EN TIEDÄ.

Tässä kaatuu sun korttitalosi komeasti.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Mikä on se "tuonpuoleinen" mistä tiedät sellaisen olemassaolon. Missä se tuonpuoleinen on?

Käyttäjän ErkkiJohansson1 kuva
Erkki Johansson

En minäkään nimitä itseäni ateistiksi, enkä edes agnostikoksi. Ateistiksi itseään nimittävissä on liian paljon saarnaajia minun makuuni ja agnostikko kuullostaa liian hienostuneelta. Paras nimitys mitä olen koskaan keksinyt on "en ole kovin uskonnollinen". Tai esim. amerikkalaisille: "I'm not much of a churchgoer". Näillä pääsee yleensä pälkähästä eikä tarvitse kuunnella lähetystyön yritystä. Vaikeille tapauksille olen joskus kuitannut vain "minulla on henkilökohtainen suhteeni Jumalaan", sen tarkemmin määrittelemättä millainen se on.

mikael torppa

Brittiläinen ateisti George Holyoake otti sekularismi-termin käyttöön vuonna 1851, koska termi "ateismi" herätti silloin vastustusta. Kun Holyoake lanseerasi sanan "sekularismi", niin ateistit myöhemmin ottivat käyttöön sanaparin "sekulaari humanismi". Se ei herättänyt kristinuskon perustuksille rakennetuissa länsimaissa, niin paljon pahennusta kuin sana ateismi. Se kuulosti rahvaan korvaan mukavammalta. Tässä valossa sekularismi ja sekulaari humanismi ovatkin rakenteellisesti = ateismi.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Torppa väittää sekulaarin tarkoittavan ateistista. Väärin. Ateismi tarkoittaa vain ja ainoastaan suhtautumista väitteeseen jumalien olemassaolosta pitäen sitä päikkaansapitämättömänä eli epätotena.

Lisäksi Torppa antaa väärän todistuksen George Holyoakesta. Hän ei vain vaihtanut nimeä vaan kehitti "konseptia" maallisesta yhteiskunnasta jossa suhtautuminen uskontoihin on jokaisen oma asia eikä se näy yhteiskunnan rakenteissa eikä menettelytavoissa.

Humanismi on jo antiikista lähtenyt ajattelutapa joka on perimmältään ollut aina enemmän tai vähemmän sekulaaria vapaa-ajattelua ilman, että sitä on tarvinnut erikseen mainostaa. Vasta kun uskonnollisetkin tahot halusivat esiintyä humanisteina, oli tarpeen korostaa humanismin uskonnottomuutta sekulaari-attribuutilla.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Sellaisen havainnon olen tehnyt, että ateistit ovat usein yhtä kiihkeitä oman asiansa kanssa kuin fundamentalisti kristityt. Voiko siitä päätellä jotain ?

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Kun ateismi liukuu panteismiin jumalallistamaan luonnon (lukee luonnolle kykyjä, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle)»

Kristinuskon mukaan Jumalalle kuuluu sellaisia kykyjä kuin kaikkitietävyys, kaikkivoipaisuus ja kaikkivaltius. Sen lisäksi kristinuskossa Jumala katsotaan persoonaksi, kolminaiseksi ja sellaiseksi, joka on luonut maailmankaikkeuden. On melko vaikea kuvitella sellaista ateismin muotoa, jossa nähtäisiin luonnolla kaikkia tai edes yhtä näistä tunnetuimmista Jumalan attribuuteista.

Jos taas pidät "Jumalalle kuuluvana kykynä" aiheuttaa vaikkapa maanjäristyksiä (Ap. t. 16:26), ukonilmaa, heinäsirkkaparvia, tauteja tai palavaa pensasta niin todellakin, useimmat ateistit pitävät niitä luonnollisina.

Et kait nyt kuitenkaan väitä, että jos ateisti uskoo, että maanjäristykset ovat luonnollinen ilmiö, se tarkoittaisi että ateisti uskoo samankaltaiseen Jumalaan kuin kristittykin?

No et ehkä kuitenkaan – tarkoittanet kykyjä, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle.

Tämä on kuitenkin kristinuskon ongelma, jos siinä on valittu luonnollisesti selitettäviä kykyjä vain Jumalalle kuuluviksi. Yhtä laillahan voitaisiin ateismia kutsua panteismiksi, koska ateistisen maailmankuvan mukaan ukonilma on luonnollinen, vaikka muinaisuskomuksissa Ukon-ilma on jonkin jumalan (Ukko, Zeus, jne) ainutlaatuinen kyky.

Tee itsellesi pikatesti – onko ukonilma mielestäsi luonnonilmiö? Jos on, olet panteisti, koska monien muiden uskontojen mukaan se on vain niiden Jumalan kyky.

Mitä tulee (luonnolliseen) panteismiin muuten, tässä on nyt jokin outo pyrkimys pitää sitä episteemisesti yhtä paheellisena kuin kristinusko, mitä se ei ole. En pitäisi panteismia mitenkään huonona terminä sille, miten monet ateistit suhtautuvat luontoon. Suhtautuminen on eri asia kuin usko johonkin. Tieteellisiin selityksiin luonnonilmiöistä, kuten maanjäristyksistä tai ukonilmasta, voi suhtautua pitämällä ilmiöitä ja selityksiä kauniina, jännittävinä ja hyvinä. Luontoon voi ehkä suhtautua samankaltaisella kunnioituksella kuin joissain uskonnoissa suhtaudutaan täysin kuviteltuihin asioihin, kuten jumaliin. Sellaista suhtautumista voi ehkä mielekkäästi kutsua panteismiksi, mutta suhtautumista ei pidä sekoittaa uskomuksiin. Se mitä on, on episteeminen kysymys. Suhtautuminen on aivan eri kategoriassa, kuten Humen giljotiinin tapauksessakin voidaan huomata.

mikael torppa

Kyse on siitä, että jos ei uskota Jumalan luoneen maailmaa ja siinä olevaa elämää, niin nämä yleensä selitetään aineella tai jollain aineeseen sisältyvästä periaatteesta ja näin aineelle luetaan kykyjä jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle. Eli kyky luoda aine tyhjästä, joka on yliluonnollinen tapahtuma sekä kyky tuottaa ajattelevia olentoja.

Jos ihmisjärki pyritään selittämään ilman tuonpuoleisen Jumalan luomista, vain aineellisiin tekijöihin vedoten, niin silloin joudutaan välttämättä lukemaan näille luonnollisille tekijöille yliluonnollisia ominaisuuksia. Sillä kokeellinen luonnontiede, ei tunne mitään luonnollista mekanismia tai selitystä, jossa aine synnyttäisi ajattelevia ja tiedostavia olentoja omasta luonteestaan käsin. Täten kaikki selitykset, jotka pyrkivät selittämään esimerkiksi ihmisen pelkkien luonnollisten tekijöiden kautta, joutuvat huomaamattaan lukemaan näille luonnollisille tekijöille ominaisuuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle!

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Monien on vain vaikea järkisyin uskoa ikuiseen elämään tuonpuolisessa, joka kuitenkin on uskonnon kantava voima. Ateismi on järkiperäisempää ja uskonnon haihattelusta täysin erillään.

mikael torppa

Sanot, että ateismi on järkiperäisempää, kuin usko tuonpuoleiseen iankaikkiseen elämään. Kuitenkin juuri ateisti, joka jo määritelmällisesti kieltää tuonpuoleisen Luoja Jumalan olemassaolon joutuu jo lähtökohtaisesti uskomaan, että maailmankaikkeus ja siinä oleva elämä olisi syntynyt itsestään tyhjästä, ilman mitään syytä, tai että maailmankaikkeus on itsessään ikuinen.

Maailmankaikkeuden olemassaolo voi olla tunnettujen luonnonlakien (termodynamiikan lait) valossa, vain yliluonnollinen tapahtuma. Onko järkevämpää uskoa, että maailmankaikkeudella (aineella) itsellään olisi yliluonnollinen kyky luoda itsensä, ennen kuin sitä oli edes olemassa, kuin siihen, että tuonpuoleinen iankaikkinen Luoja Jumala on luonut havaitsemamme maailmankaikkeuden itsensä ulkopuolelle?

Me tiedämme kokemuksesta, ettei tyhjästä synny mitään. Olemattoman selitysvoima universumin alkuperäksi on puhdas nolla, koska olemattomalta puuttuvat kaikki ne ominaisuudet joita universumin luojalta vaaditaan. On mielekästä olettaa, että ikuinen, ääretön, kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden ja sen hienosäädetyn järjestyksen.

Varsinkin kun ei tunneta luonnon lakia, jonka avulla aine voisi synnyttää informaatiota. Eikä tunneta mitään fysikaalista prosessia eikä aineellista ilmiötä, joka voisi synnyttää informaatiota - jota koko maailma on pullollaan. Löydämme jokaisen elämän perimästä valtavan koodikielen ja kokemuksesta tiedämme, että koodikieli syntyy vain älyn kautta. Raamattu kertoo meille, että kaikki on luotu Jumalan sanan kautta ja sitten löydämme, elämän perusyksikkönä koodikielen, kaiken elämän sisältä. Toisin sanoen kaikki elävät olennot on rakennettu Jumalan puheen kautta ja tiede on löytänyt kieliopin (puheen), elävien olentojen sisältä. Vain Raamatun ilmoittama Luoja Jumala on ominaisuuksiltaan sellainen, jolla on riittävä selitysvoima havaitulle tosiasia-aineistolle.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

"Me tiedämme kokemuksesta, ettei tyhjästä synny mitään." No siinähän se tuli. Sinä kuitenkin väität, että Jumala on noin vain sormia napsauttamalla luonut koko maailmankaikkeuden. On se vaan ollut ihme sälli, kun hän on yksin killunut äärettömässä tyhjässä avaruudessa ja tosta vain taikonut tällaisen maailmankaikkeuden. Uskoo ken haluaa.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #31

Koska tyhjästä ei synny mitään, ja kuitenkin olemme olemassa, niin on mielekästä uskoa, että tuonpuoleinen yliluonnollinen Luoja Jumala, joka on Henki ja tästä ajallisesta maailmankaikkeudesta irrallinen olento, on luonut havaitsemamme ajallisen ja materiaalisen maailmankaikkeuden itsensä ulkopuolelle.

Koska maailmankaikkeuden olemassaolo on luonnonlakien valossa välttämättä yliluonnollinen tapahtuma, niin on mielekästä silloin olettaa täksi yliluonnolliseksi syyksi sellainen voima, jolla on riittävä selitysvoima sille kaikelle mitä maailmankaikkeus sisältää. Maailmankaikkeus on täynnä hienosäädettyjä asioita ja luonnonlakeja. Hienosäätöön ja luonnonlakeihin on mielekästä uskoa, vain jos uskoo säätäjän ja lainantajan olemassaoloon. On myös mielekästä uskoa, että tämä on persoonallinen olento, koska hienosäätö ja lait kertovat kokemuksemme perusteella älykkyyden vaikutuksesta.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Onpahan pitkäveteistä tyhjän jauhamista asiasta, josta ei koskaan mitään valmista tule. Itse en ole uskovainen, mutta en ateistikaan. Jos kieltäisin Jumalan, silloin minun pitäisi uskoa, että on olemassa joku voima, jonka olemassaolo minun pitää kieltää.

Käytännön ratkaisu, on, että hyväksyn oman rajallisuuteni käsittää maailmaa. Uskominen ja uskovaisuus ovat aivan liian heppoisia ratkaisuja. Siihen riittää, että hyväksyy ja omaksuu kritiikittä raamatun tai mikä tahansa muun uskonnon kirjan ja sen selitykset maailmankuvakseen. Oma ajattelu ja pohdinta, vaikka se tuloksetonta onkin, loppuisi siihen. Ennen olen tietämätön kuin harhan varassa elävä.

mikael torppa

Me ihmiset olemme rajallisia ja emme tunne maailmankaikkeuden ja todellisuuden perimmäistä olemusta ja luonnetta - tieteen kautta, kuin murto-osan, tämän vuoksi tieteelliseltä kannalta katsottuna, jokainen ihminen on maailmankatsomukseltaan "uskovainen". Vain kaikkitietävä olento ei olisi maailmankatsomukseltaan uskovainen, vaan hän voisi sanoa "tietävänsä" maailmankaikkeuden perimmäisen luonteen.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Ateismi tarkoittaa käsitystä, ettei jumalaa ole olemassa (tai joissakin yhteyksissä uskonnottomuutta). Ei mitään muuta.

Torppa esitteleekin yllä oman olkiukkonsa ateismista liittämällä siihen asioita, jotka eivät ateismiin kuulu:

- Ateismi ei pyri selittämään eikä sen tarvitse selittää maailmankaikkeutta.
- Ateismiin ei kuulu uskoa naturalismiin (tai mihinkään muuhunkaan).
- Ateismi ei myöskään "jumalallista" luontoa tai yhtään mitään muutakaan.

On toki imartelevaa, että ateistit ovat uskovaisille moisten aivopierujen esittämiseen riittävä ärsyke.

mikael torppa

Ateisti ei elä missään tyhjiössä, jossa hänellä ei olisi maailmankatsomusta. Jokaisella ihmisellä myös ateistilla, on maailmankatsomus, joka perustuu ihmisen käsityksiin maailmankaikkeuden alkuperästä ja sen perimmäisestä järjestyksestä ja luonteesta. Jos ihminen ei usko tuonpuoleiseen Luoja Jumalaan, niin vaihtoehdoksi jää silloin se, että ihminen yrittää selittää havaitun todellisuuden aineellisiin syihin vedoten (naturalismi).

Ihminen (ateisti), joka pyrkii selittämään havaitun todellisuuden vain aineellisiin syihin (naturalismiin) vedoten joutuu joko tiedostaen tai tiedostamattaan "jumalallistamaan" luontoa (ainetta), koska aineen syntyminen itsestään tyhjästä on yliluonnollista, sekä aineen iankaikkinen olemassaolo olisi yliluonnollista. Myös aineen järjestyminen koodikieleksi omasta ominaisuudestaan käsin olisi yliluonnollista.

Toisin sanoen ihminen joka pyrkii selittämään elämän vain luonnollisten tekijöiden kautta, joutuu lukemaan luonnolle (aineelle) sellaisia yliluonnollisia ominaisuuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Tietenkin ateisteilla voi olla vaikka minkälaisia muita maailmankatsomuksia, mutta ateismi ottaa kantaa vain jumalan olemassaoloon.

Ei ateismista seuraa edes filosofista naturalismia. Itsekin olen nk. negatiivinen ateisti eli ateisti jumalan olemassaolon todisteiden puuttuessa. Olen siis naturalisti vain metodologisesti ja valmis hyväksymään yliluonnolliset selitykset, jos sellaisia voidaan todentaa oleviksi. Ei vaan näytä onnistuvan. Uskonvaraisia selityksiä taas en hyväksy, koska ne eivät ole arvioitavissa, jolloin Suuri Kurpitsa, Odin ja muut jumalat jäävät samalle viivalle. "Jumalallistaminen" on pelkkää sanahelinää, esimerkki teistien tavasta ajatella kaikkea olettamansa jumalan kautta.

Asian sivussa ovat sitten nuo tarjoamasi esimerkit muka yliluonnollista selitystä vaativista asioista. Niissä on parhaimmillaankin kyse tiedonaukkojen täyttelystä aukkojen jumalilla. Montako mahdollisuutta tuolle pitäisi antaa jo niiden tuhansien tieteen täyttämien aukkojen jatkoksi?

Jos haluat todistaa jumalan olemassaolon, niin sinun on esitettävä evidenssiä nimenomaan jumalan olemassaolosta.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #38

Sanot ettet hyväksy uskonvaraisia selityksiä, jos siis olisit rehellinen, niin et hyväksyisi tässä valossa mitään selitystä maailmankaikkeudelle ja elämälle, koska ne kaikki perustuvat "uskonvaraisiin" selityksiin. Näin siksi, ettei tieteellisesti pystytä todistamaan sitä miten maailmankaikkeus syntyi, eikä sitä miten elämä sai alkunsa.

Voimme vain epäsuorasti päätellä todistusaineistosta mikä uskonvarainen selitys maailmankaikkeuden alusta ja elämän synnystä on johdonmukaisin ja selitysvoimaisin todistusaineistolle. On selvää, että yliluonnollinen kaikkitietävä ja iankaikkinen tuonpuoleinen Luoja Jumala on selitysvoimaisempi selitys tarkasti hienosäädetylle maailmankaikkeudelle, kuin olemattomuus, jonka selitysvoima on puhdas nolla. Maailmankaikkeus ei itsekkään ole selitysvoimainen selitys, koska sen pitäisi olla ensin olemassa, jotta se voisi olla selitys itselleen.

Ps, ateisti ei ole henkilö, joka voisi piiloutua ateismin määritelmän taakse piiloon omaa uskonvaraista maailmankuvaansa. Kun ihminen määrittelee itsensä ateistiksi, niin hän samalla ilmoittaa sen uskonvaraisen viitekehyksen, jonka varaan hänen maailmankuvansa rakentuu. Jos ihminen ei usko Jumalaan Luojana, niin hän rajaa itsensä naturalismin pelikentälle. Näin ateisti on aina naturalisti, koska maailmankaikkeus on joko luotu tai sitten se on itse syy itselleen (naturalismi).

Naturalistifilosofi John Searle kirjoittaa näin:

”Eräässä mielessä naturalismi on aikamme uskonto, ainakin useimpien filosofien, psykologien, kognitiotieteen ja mielen tutkimuksen asiantuntijoiden parissa. Perinteisten uskontojen tavoin se hyväksytään kyselemättömästi ja se tarjoaa viitekehyksen, jonka sisällä muut kysymykset voidaan asettaa, käsitellä ja vastata.” (Searle 2004: 48)

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #39

Minähän olen rehellinen; ei tiede (saati minä) sano kaikkea tietävänsä. Eikä tarvitsekaan: tiede nyt vaan on ylivoimaisesti paras tunnettu tapa hankkia tietoa, ja katson sen tulosten olevan olemassaolevan tiedon valossa koherentteja. Tiedonaukkoja tietysti on ja uusia syntyy kasvavan tiedon myötä. Aukkojen jumalia niihin ei kuitenkaan kannata sovitella.

Maailmaa ei osoita "hienosäädetyksi" se, että olosuhteet ovat mahdollistaneet havainnoijan olemassaolon. Ei meitä, eikä tämänkaltaista elämää - tai elämää ylipäätään - kukaan osaisi kaivata, jos olosuhteet olisivat toiset.

Jonkun Searlen mielipiteet eivät ihan oikeasti edes kiinnosta, mutta näyttääpä hänkin puhuvan filosofisesta naturalismista eikä edes viittaa luonnontieteisiin. Luonnontieteet eivät ole filosofisesti naturalistisia, mutta metodologisesti niiden sitä on syytä olla. Myös kysymys jumalan olemassaolosta ratkeaa luonnontieteen menetelmin, jos on lainkaan ratketakseen. Filosofinen termien ja nimien pyörittely Plantingan ja Puolimatkan tapaan tms. muu joutava paskanjauhanta ei kysymystä ratkaise mihinkään suuntaan.

Maailmankuvani lepää täysin saatavilla olevien todisteiden varassa. Jos se on mielestäsi uskonvaraista, niin olkoon ihan rauhassa vaan - se ei tee siitä uskontoa. Ateismi nyt vaan on kaiken ympäristöstämme saatavilla olevan evidenssin valossa täydellisen validi maailmankuva.

Koettakaa teistit kestää.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Torppa ei ole lainkaan ymmärtänyt uskonnottomuuden ydintä. Jumalan olemassaolo tai olemattomuus ei voisi vähempää kiinnostaa. Fundamentalistiuskovaisten aiheuttamat käyttäytymishäiriöt ovat ainoa uskonnotonta joskus häiritsevä ilmiö. Liittyypä se Torpan kaltaiseen fanaattiseen "käännytystyöhön", kulttuurien kohtuuttomiin käyttäytymissäännöstöihin tai vaikkapa uskonnollisperäiseen terrorismiin.

mikael torppa

Helsingin yliopiston fysikaalisten tieteiden laitoksen teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist kirjoittaa näin:

- ”Uskonnottomuudessa kyse ei ole tietyn opin järkiperäisestä omaksumisesta vaan siitä, mitä sydän sanoo.” (Enqvist 2009: 132-133)

Enqvist sanoo, että uskonnottomuus ei perustu minkään opin järkiperäiseen omaksumiseen, vaan sydämen tunteeseen. Toisin sanoen Enqvist kuvaa uskonnottomuutta välittömänä kokemuksena (perususkomuksena) joka koetaan tunnetasolla. Vaikka Enqvist sanookin, että uskonnottomalle Jumala on ajatuksena järjetön, eikä edes mielenkiintoinen kysymys, niin uskonnottomaksi itsensä luokitteleva ihminen joutuu ottamaan kantaa Jumalaan, koska muuten hän ei edes pystyisi, määritellä itseään ”uskonnottomaksi”.

Kun ihminen ottaa kantaa Jumalaan ja välittömän kokemuksen kautta pitää järjettömänä uskoa Jumalaan, niin sitä voisi kuvata silloin niin kuin Enqvist, ”uskonnottomuudessa on kyse siitä, mitä sydän sanoo”, ja uskonnottoman sydän sanoo, ”ei ole Jumalaa”. Näin myös uskonnottomuus perustuu kannanottoon Jumalasta ja se koetaan välittömän kokemuksen tasolla. Tämä sydämen tunne (välitön kokemus siitä, onko vai eikö ole Jumalaa) toimii itseään uskonnottomana pitävän ihmisen perususkomuksena, joka ohjaa hänen tosiasioille antamaansa tulkintaa. Näin välitön kokemus Jumalasta (epäusko), ohjaa myös ”uskonnottomana” itseään pitävää ihmistä ja tuottaa kannanotolle ominaisen henkisen ilmapiirin, tavan tarkastella maailmaa ja elää siinä.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Come on. Uskonnottomalle ei jumalan olemassaolo ole millään muotoa kiinnostava kysymys. Vielä vähemmän se minkä uskonnon jumala olisi se todennäköisin vaihtoehto. Miksi yrittää sotkea järjellistä päättelyä aiheeseen, joka on täysin järjetön? Vaikka kuvittelet uskonnottomien pitävän luonnonlakeja ja -tieteitä absoluuttisina totuuksina, niin olet siinäkin täysin väärässä. Uskonnottomalle tieteen kulloinenkin käsitys on vain sen hetkinen paras arvaus, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi tekniikan tai lääketieteen kehityksessä jos voidaan. Kun tulee uutta ja parempaa tietoa, niin hyödynnetään sitten sitä. Uskonnoton on mieleltään joustava, koska hänen ei tarvitse hirttäytyä mihinkään uskonkappaleeseen. Uskonnottoman ei tarvitse esimerkiksi kieltää jumalan olemassaoloa. Voit hyvin pitää omasi, mutten minä sitä huoli.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #34

Börje kirjoittaa: *** Uskonnoton on mieleltään joustava, koska hänen ei tarvitse hirttäytyä mihinkään uskonkappaleeseen. Uskonnottoman ei tarvitse esimerkiksi kieltää jumalan olemassaoloa. Voit hyvin pitää omasi, mutten minä sitä huoli.***

Miten ihminen voi määritellä itsensä "uskonnottomaksi" jollei hän nimenomaan kiellä Jumalaa? Jos ihminen kieltää tuonpuoleisen Luoja Jumalan, niin hän sitoutuu automaattisesti naturalismiin, sillä joko Jumala on luonut kaiken tai sitten maailmankaikkeus on itse syy olemassaololleen (naturalismi). Naturalismi taas liukuu panteismiin.

Kun ateistinen naturalismi pyrkii selittämään maailmankaikkeuden ilman tuonpuoleista Luoja Jumalaa, niin se joutuu jumalallistamaan luonnon (antamaan aineelle kyvyn tuottaa ajattelevia olentoja) ja näin ateistinen naturalismi liukuu panteismiin. Ateistit eivät siis ole ihmisiä joilta puuttuisi usko Jumalaan, vaan he ovat ihmisiä, jotka ovat korvanneet tuonpuoleisen Jumalan, jumalallistamalla aineen. Toisin sanoen taivaan Isä on vaihdettu äiti luontoon. Usko taivaan Isään ja äiti luontoon, ovat kummatkin uskonvaraisia näkemyksiä tieteelliseltä kannalta katsottuna ja siksi niin kristityt kuin ateistit ovat kaikki "uskovaisia".

Ateistit ovat usein haluttomia myöntämään omaa uskonnollista näkökulmaansa, koska ateismi lepää pääasiallisesti myyttisten mielikuvien varassa, niin sanotusta neutraalista ja puolueettomasta näkökulmasta. Kuitenkaan ateismi ei tosiasiallisesti ole neutraali näkökulma, vaan täysin "uskonnollinen" kannanotto Jumalaan ja todellisuuden luonteeseen.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen Vastaus kommenttiin #35

Uskonnoton ei ole sama kuin ateisti, joka ottaa kantaa jumalan olemattomuuteen. Uskonnotonta koko kysymys ei kiinnosta. Minun ei tarvitse todistella, ettei juuri sinun mielikuvitusystävääsi ole olemassa. Minulla vain ei ole sellaista, eikä minun sen vuoksi tarvitse häntä koko maailmalle esitellä ja todistella epäileville hänen olemassaoloaan.

mikael torppa Vastaus kommenttiin #37

Ihminen ei voi määritellä itseään "uskonnottomaksi" ilman kannanottoa Jumalaan, koska kukaan ei voisi edes tietää olevansa "uskonnoton" ellei ensin määrittelisi sitä. Tällöin otetaan kantaa Jumalaan, josta koko käsite "uskonnoton" muodostuu.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen Vastaus kommenttiin #40

Uskonnottomuudessa otetaan kantaa vain jumaluuteen perustuviin uskontoihin. Uskonnot ovat aivan todellisia ihmisten sosiaalisia ilmiöitä. Uskonnoton ei vaan osallistu noihin palvontamenoihin.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen Vastaus kommenttiin #40

Miksi ihmeessä minun pitäisi määrittää Jumalaa mitenkään. Se on asia, jonka selittämiseen tietoni ei riitä, joten olkoot. Sitä kovasti ihmettelen, miten voimakas tarve uskovaisilla on todistaa uskoaan muille, joita ei koko asia voi vähempää kiinnostaa. Se, että uskovaiset omissa porukoissaan vahvistavat omaansa ja toisten uskoa, on rituaali, johon en mitenkään osallistu.

Käyttäjän ToniTuomanen kuva
Toni Tuomanen Vastaus kommenttiin #40

Uskonnoton on ihminen ilman uskontoa. Jumala on uskonnon luoma hahmo. Uskonnottomalla ei ole suhdetta jumalaan, vaan uskontoon. Suhde on samanlainen kuin autottoman henkilön suhde on autoon.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #40

Torppa väittää, että ilman jumalkäsitystä ei voisi olla uskonnoton. Väärin. Ihminen voi olla täysin uskonnoton, siis olla kuulumatta uskontokuntaan ja olla osallistumatta palvontamenoihin sekä ottamatta koskaan mitenkään kantaa jumaliin. Samaten ihminen voi olla uskonnollinen ilman jumalia ja ottamatta koskaan kantaa jumalien olemassaoloon.

Esimerkiksi buddhalaiset eivät pidä jumalia ja valta osa heistä on päätynyt buddhalaisiksi koskaan jumaluuden olemassaoloa pohtimatta koska heidät on lapsesta pitäen kasvatettu siihen.

Samaten on olemassa n.s. luonnonuskonnoista ei palvo erillisiä jumalia vaan erilaisiin reaalimaailman esineisiin ja ilmiöihin sisältyviä henkiolentoja.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala Vastaus kommenttiin #35

Torppa, millaisilla kriteereillä perustelet ettet usko esim. Zeukseen, joka oli taivaan jumala ja kaikkien jumalten johtaja, tai Atumiin, jonka katsottiin olevan Heliopoliksen enneadin ensimmäinen jumala, jonka lapsia kaikki muut jumalat olivat? (Enneadilla tarkoitetaan muinaisen Egyptin jumalryhmää)

Kiitos vastauksesta, kaadan Jahven uskosi samoilla kriteereillä kuin sinä kaadat Zeukseen tai Atumiin uskovien uskon ;D))

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen Vastaus kommenttiin #34

Kiitos Börje. Tiivistät hyvin uskonnottoman toimintamallin. Jokseenkin siten, kuin kirjoitat, ainakin minä olen luonut ja koko ajan luon omaa maailmankuvaani.

Käyttäjän ToniTuomanen kuva
Toni Tuomanen

Samalla tavoin voisi todeta, ettei uskomattomuus vaikkapa Odiniin, yksisarvisiin ja joulupukkiin ovat kannanottoja, jotka ohjaavat ihmisen elämää.
Jonkun olemassa olemattomuutta ei voi todistaa, joten sikäli kyse ei ole todistettavasta asiasta, eli järkiperäisesti omaksuttavasta opista.
Ei ole erityinen oppi, ettei usko Lentävään spagettihirviöön. Silläkin tosin on oma kirkkonsa, ja se on saanut oikean uskonnon statuksen.

Uskonnot ovat kuitenkin jumaliaan olemassaolevampia ilmiöitä ja vaikuttavat ihmisiin ja yhteiskuntiin niin hyvässä kuin pahassa.
Siksi niistä kannattaa keskustella.

Käyttäjän JuhoPalmroos kuva
Juho Eeva

*Michael Jackson syömässä popcornia -gif*

Jore Puusa

Perusasia unohtui. Ateistit ovat ihmisinä mukavampia kuin fariseukset. Kyllä minä Dawkinsin kanssa autiolle saarelle sentään mieluummin lähden, kuin Räsäsen -- vaikka olenkin hetero.
-
Post Scriptum:
Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".

Ihminen onkin onnistunut loistavasti määräystä toteuttessaan. Noin 140 lajia kuolee sukupuuttoon päivittäin.

Pasi Pekkinen

Ateismi ei ole rakenteellisesti _yhtään mitään_, ei varsinkaan mikään uskonto.

Ei ole olemassa mitään yleistä ja yhteistä ateistisista maailmankatsomusta.

Ateismi ei perustu mihinkään uskoon - moni oletettavasti luottaa enemmän tieteen viimeisimpiin näkemyksiin, kuin tieteestä täysin riippumattomiin uskonnollisiin selityksiin.

Se, että sinä uskovaisena selität miten ateisti ajattelee, ei tarkoita, että sinä tietäisit sen ateistia paremmin.

Kirjoituksesi on täyttä humpuukia.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Ateismi esiintyy yhteiskunnallisesti uskontoneutraalina vaihtoehtona, jota kohti yheiskuntaa sitten kovasti jängätään.
Olisikohan maailma parempi, jos uskontoneutraalisuus (=ateismi, vapaa-ajattelu, tieteellinen maailmankatsomus jne.) katsottaisiin uskontoihin verrattavaksi aatteeksi tai suuntaukseksi, ja sille suotaisiin sen kannattajaosuutta vastaava asema?

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Mitäs uskontoneutraaliutta se on, jos uskontojen tai mielestäsi niiden kaltaisten aatteiden yhteiskunnallinen asema määritellään nimenomaan niiden kannattajamäärien mukaan?

Uskontoneutraaliutta olisi sekularismi - uskontojen ja hallinnon eriyttäminen. Ja siihen suuntaan yhteiskuntaa on vietävä jatkossakin.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

"...jota kohti yheiskuntaa sitten kovasti jängätään."

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #50

Jeps, sinne päin pyrin minäkin. Ja parhaani teen :-)

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Ei ateismia eikä uskonnottomuutta voi uskonnon kriteereillä määrittää. Usokovaisuus on yhden lajin mielentila, jossa uskomisella on painoa enemmän kuin tiedolla. Tähän alisteiseen mielentilaan uskonnottomat ja ateistit eivät halua alentua, mutta aidoimmillaan eivät myöskään korota itseään muiden yläpuolelle, minkä uskovainen tekee kuvitellessaan, että vain hänella ja hänen kaltaisillaan on hallussa se oikea pelastuksen sanoma.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Ateismi ei ole uskonto, kuten ei monoteismi, polyteismi tai panteismikään. Ateistinen uskontokin on olemassa, nimittäin buddhalaisuus. Sitä kirjoituksessasi ei kuvata. Juutalaisuus, kristinusko ja islam ovat monoteistisiä uskontoja eli niissä uskotaan yhteen (ja samaan) Jumalaan, hindulaisuus on polyteistinen eli sen mukaan jumalia on useita. Ja panteistisen katsomuksen mukaan jumaluus on kaikkialla (luonnossa).

Käyttäjän asco73 kuva
Asko Telinen

Siis todella ihmeellistä, että kaikkien näiden toivottomien yritysten jälkeen todistaa ateismi "uskonnoksi", Torppa ei ole vieläkään sisäistänyt, mitä ateismi oikeasti tarkoittaa. Tahallaan kenties?

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Allekirjoitatko Torppa about. seuraavan lyhyen tarinan, jonka olen laatinut aiemmista kirjoituksistasi usariin?

• Ensin oli isä ja poika, ihan kaiken ns. ulkopuolella, eikä yhtään mitään muuta ollutkaan. Oli vain, isä ja poika.

He alkoivat kerran ns. alussa urakoimaan, käärivät hihat ja avasivat olemattomuuteen avaruuden. "Oho, tulipas siitä hippasen iso" isä sanoi, johon poika että "ei haittaa, täytetään se palloilla, jotka voivat näyttää älykkäille olioille aikaa". Näin tehtiin.

Joistain palloista tehtiin isoja ja kuumia, useimmista pienempiä, ja niitä tehtiinkin vaikka minkälaisia. Palloja tehtiin arviolta noin 891349061346984361863496893467168196 kpl., kaikki täydellisen kauniiseen järjestykseen. Myös kaikista isoista palloista loimuava valo luotiin valmiiksi matkalleen, ettei avaruus olisi sentään ihan pikimusta.

Eräälle pallolle jota kutsuttiin myöhemmin maaksi, sinne tehtiin mm. kasveja, ja vasta myöhemmin se iso pallo taivaalle. Mutta se ei kasveja haitannut, ne olivat erikoisvahvoja siihen aikaan. Samaan aikaa kun poika oli lapioimassa marsplaneetalle todella kauniita dyynejä, isä loi suuren määrän elukoita, ja niitä paimentamaan melko älykkään ihmisolion. Ihmisoliolle tuli kuitenkin kohta tylsää, ja jumala valmisti ihmisolion kylkiluusta hänelle naisystävän. Se oli hyvä, tai niinhän sitä luulis.

Tämä kaikki edellä mainittu tapahtui kuudessa maapallon vuorokaudessa, 6000 vuotta sitten. Ei yhtään kauempaa, kaikki täydellisen kauniiseen balanssiin.

Pariskunnalle painotettiin että kasvien seassa lymyili yksi erikoispuu josta ei saisi syödä tai käy todella köpelösti. Mutta viidakon käärme alkoi puhumaan ja sanoi pariskunnalle: "että syökää vaan niin saatte lisää älliä", ja nehän söi siitä saman tien. Sillä hetkellä koko universumi kosahti epäbalanssiin ja meni kaaokseen. Eläimet monista hyönteisistä leijoniin muuttuivat kasvissyöjistä hirvittäviksi lihansyöjiksi.

Kaikkien olentojen, varsinkin ihmisolion geenit alkoivat rappeutumaan, tähdet alkoivat räjähtelemään ja jopa kaukaiset galaksit alkoivat yhtäkkiä törmäilemään keskenään.

Niinpä isälle tuli tästä paha mieli ja hän päätti hukuttaa kaikki maapallon olennot pois kuleksimasta. Kuitenkin oli yksi hyvänlaatuinen ihmisolio perheineen, jonka isä päätti säästää. Isä neuvoi tätä rakentamaan ison paatin, jonne ihmisolio keräisi kaikki hiljan luodut eläinlajit. Näin tehtiin, ja eläimet suorastaan rynnistivät ympäri planeetan sinne arkkiin, uros- ja naaraspuoliset sopuisasti keskenään, dinosaurukset mukaan lukien.

Ja sitten vettä tuli niin paljon että Mount Everstikin jäi sen alle. Kaikki elävä hautautui sedimenttien alle, josta osa muuttui siellä mustaksi mönjäksi, josta siitä myöhemmin valmistettiin mm. muovia ja bensaa. Kaikkien kasvien ja eläinten jäänteet eivät kuitenkaan muuttuneet mönjäksi, vaan fossiloituivat. Sellaiset jäänteet isä ja poika hautasivat maan sisään erikoiseen järjestykseen, niin että ne toimisivat tulevaisuuden ihmisten uskonkoettimena. Isä joka näet tietää kaikesta kaiken, tiesi senkin että joku päivä syntyy perkeleellinen ihmisolio nimeltä Darwin.

Lopulta suuri osa paisumuksen vedestä imeytyi 700 kilometrin syvyyteen maan vaippaan ja kiteytyi, paatti karahti kuivalle ja ihmiskunnan kenties jännittävin matka päättyi. Eläinlajit joita paatissa oli noin 8000, lähtivät saman tien joka suuntaan ja alkoivat aivan superhyperevolutiivisesti lajiutumaan kymmeniksi miljooniksi alalajeiksi. Pussieläimet tykkäsivät kovasti australiasta, ja mm. jääkarhut luonnollisesti pohjoisesta, ja pingviinit halusivat mennä niin etelään kuin mahdollista, ym. ym.

Paljon myöhemmin isä sanoi pojalle että sinun täytyy muuttua ihmisolioksi ja kuolla, niin kaikki ne ihmisoliot jotka palvovat minua saavat pahat tekonsa anteeksi ja pääsevät valmistamaani taivaaseen, jossa kadutkin ovat kultaa. Näin tapahtui, poika kuoli, mutta ei oikeestaan kuollutkaan vaan kohta jo käveli, ja lensi takaisin isän luokse, hallitsemaan maapalloa. Taivaastaan he nyt tarkkaavat jokaisen ihmisolion tekemisiä ja aatoksia, ja laskevat jopa kaikki hiuksetkin jotka katkeavat. Kirjanpito vie niin paljon dataa että sitä ei pysty ihmisolio edes kuvittelemaan. Mutta se on tässä tarinassa ihan sivuseikka •

Tämäkö Torppa on sinun ID-vaihtoehto ateistitiedemiesten tulkinnoille maailmankaikkeudesta elämästä ja kaikesta? Jotka ne sellaiset ovat mielestäsi pelkkiä uskomuksia, koska ateistismikin on uskonto!

Ja, koska ihmisen päässä voi olla vain yksi oikea uskonto, olemme kaikki ateisteja, muita uskontoja kohtaan, joita emme tunnusta todeksi. Olemme näin ollen jokainen ateisteja, sinäkin Torppa ;O

Luettelo maailman uskontojen väkimäärästä, joihin tulee tietenkin lisätä jokaisen uskonnon tuhannet alauskonnot, so. lahkot, mm. sauluslähetys ;O >>> https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_maailman_us...

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Kiitos Jari Rajala parhaasta luomiskertomuksesta, jonka olen lukenut.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Kiitos Viljo. Kunnia varsin uskottavasta tarinasta kuuluu tosin Torpalle ;)

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Mistäköhän Torppa on rakentanut itselleen arrogantin käsityksen, että kun hänellä on jumalansa ja sitä palvova uskontonsa niin kaikilla muillakin pitää olla, vaikka väkisin?

Onko se jonkinlainen kosto tilanteessa jossa hänkin haluaisi päästä uskonnostaan eroon mutta ei uskalla päästää irti? Vai onko hän haaveilemasta ei_niin_kaukaisen pakkouskonnon aikaan? Vai ihan jotakin muuta?

Me muut tulemme vallan hyvin toimeen ilman jumalia ja uskontoja. Se on niin monta kertaa hänelle selitetty, että luulisi hänen jo tällä uskovan.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Keittiöpsygologiaa, anteeksi vaan: Uskonto tekee vissiin joissain tapauksissa ihmisestä "yli-ihmisen", jonka seurauksena katsoo sitten muita jotenkin oudosti, yläpuolelta, herran oikeutuksella. Torpan tapauksessa veikkaan kuitenkin että sydämeen iskostettu helvetinpelko ajaa häntä pelottelemaan toisia, ja kirjoittelemaan melkoosia läpiä päähänsä. Hän ei ilmeisestikään ole ymmärtänyt kelpaavansa herralleen sellaisenaan, vaan hänen pitää (omasta mielestään) tehdä erikoisia suorituksia kelvatakseen, so. näitä suhteellisen hihhulismaisia blogejaan. Kyllä kai tätä voisi toki kostoksikin analysoida. Kun ihminen ei ole sydämmeltään vapaa, niin hän haluaisi ehkä muutkin samaan ansaan missä on itse on, vankina, että me "muut" ehkä kokisimme jotain erikoista, hänen erikoisesta maailmantuskastaan ;O

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Rajalan keittiössä tuntuu leijuvan samankaltaisia ajatuksia kuin meidänkin kyökissä.

Toisaalta kristittyjen toimia analysoitaessa pitänee ottaa myös huomioon heidän n.s. "lähetyskäskynsä" (Matt 28:8-9) eli heidän uskomusmaailmassaan on jumalien edessä otollista käännyttää ja kai yrityksetkin lasketaan.

Monissa muissa kuin kristinuskon omaksuneissa kulttuureissa käytetään uskontoja enemmänkin vain erottautumiseen muista. Vain kristinusko näyttäytyy imperialistisena joka haluaa laajentaa valtapiiriään myös käännyttämällä uusia alamaisia. Muut ovat joko suvaitsevaisia tai tyytyvät vain hallitsemaan muunlaisia.

Jostakin kumman syystä pidämme noita suvaitsevaisia jotenkin alkeellisempina luonnonuskomuksina ja valtaa havittelevia kehittyneempinä.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala Vastaus kommenttiin #65

Lähetyskäsky on tietty just niitä tekoja, ja toteuttavat saavat niistä kai jotain lisäpisteitä ;D

Jorma sanoo: "Jostakin kumman syystä pidämme noita suvaitsevaisia jotenkin alkeellisempina luonnonuskomuksina ja valtaa havittelevia kehittyneempinä."

Tarkoitat tietenkin siis sanoa että asia on juurikin päinvastoin. Planeetan kannalta monet (alkeelliset) luonnonuskonnot ovatkin (olivat) "pyhyydessään" kaikkein kehittyneimpiä. Ensinnäkin ne ovat vanhimpia, niistä ei paasata miekalla eikä helvetillä. Ja ne ymmärtävät että planeetta ei suinkaan ole alisteinen, vaan suojeltava suojelukohde, ja sitä kautta itsellä sujuu myös oma elo paremmin. Kristinuskohan mm. alistaa luonnon ja pitää sitä sitä kautta pelkkänä annettuna resurssina. Siinä halvassa ajatuksessa on siis jo annettu pahalle pikkusormi, ja nyt on se koko kroppa solahtamassa "kadotukseen", luonnon hirvittävän raiskauksen seurauksena. Luonnonuskonto https://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnonuskonto

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #68

Jotakuinkin noin. Vaikka en haluaisi myöskään enkelöidä luonnonuskontoja sillä myös niiden parissa on virheellisiä käsityksiä luonnon mekanismeista ja keinoista joilla niihin voi vaikuttaa. Mutta voimme ottaa niistä toki oppia luonnon kunnioittamisen ja suojelemisen tärkeydestä. Sehän on sopusoinnussa tieteellisen työn kautta saadun tiedon kanssa, toisin kuin ihmisen herruutta luonnon yli julistavat "kehittyneempinä" pidetyt.

Ja sitä paitsi vanhoihin luonnonuskontoihin ja niistä kehittyneisiin alkeellisina pidettyihin muinaisuskoihin sisältyy nykyisiä valtauskontoja miellyttävämpiä palvontamenoja. Mikäs sen mukavampaa kuin kerääntyä pellonlaitaan ukonmaljoja juomaan ja sen jälkeen Agricolan sanoin "nin ioopui Pica ette Acka. Sijtte palio Häpie sielle techtin, quin seke cwltin ette nechtin. Quin Rauni Ukon Naini härsky, ialosti Wkoi Pohiasti pärsky." (miten tulikaan näin Vappuna mieleen ;=?

Käyttäjän ToniTuomanen kuva
Toni Tuomanen

Ateismi on yhtä paljon uskonto, kuin golfaamattomuus on harrastus. Sen sekoittaminen panteismiin, vakaumukselliseen "Jumalan kieltämiseen" ynnä muuhun omituiseen on Torpan omaa päättelyä, joka minusta on virheellistä, ellei silkoilla olkinukeilla argumentointia.

Ateistina minulla ei ole mitään "100 prosentin vakaumusta" minkään asian olemattomuuden puolesta, mutta rationaalisesti voimme kukin arvioida minkä olentojen olemassa oleminen on todennäköistä tai uskottavaa.

Torppakaan ei varmaan usko Thoriin, Anubikseen, Zeukseen, Vishnuun tai muinaissuomalaisten ylijumala Ukkoon, joten onko kyseessä silloinkin "100 prosentin vakaumus" ettei näitä ole olemassa?
Onko meillä 100 prosentin vakaumus ettei maahisia, keijuja tai saunatonttuja ole olemassa?
Ateismi on periaatteesa yhtä vähän vakaumus, kuin uskomattomuus noihin satuolentoihin on vakaumus.
Ja siitä, millä tavoin Jumala, Jahve tai Allah olisi vähemmän satuolento kuin vaikkapa Joulupukki, ei ole mitään erityisiä todisteita.

Mitä tulee Raamatun ilmoitukseen, niin väite "Raamattu on totta koska Raamatussa sanotaan sen olevan totta" on pelkkä kehäpäätelmä. Samalla tavoin voisi väittää Kalevalan olevan totta.

Totta kai olemme valmiit uskomaan Jumalan olemassaoloon heti kun hän jollain luotettavalla tavalla ilmaisee itsensä tai Hänestä löytyy jokin todiste. Mutta Hän ei ilmaise, vaan tuntuu vain pakenevan kauemmaksi ja muuttuvan aina epämääräisemmäksi sitä mukaa kun tiede edistyy ja valtaa alaa uskonnolta.

Mitä tulee maailmankaikkeuden syntyyn, niin suomalaisista esimerkiksi professorit Kari Enqvist ja Esko Valtaoja ovat valaisseet asiaa huomattavasti Raamattua uskottavammin.

mikael torppa

Käsitykset maailmankaikkeudesta voidaan pelkistää kahteen vaihtoehtoon.

1) Teistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on tuonpuoleisen Jumalan luomusta – maailmankaikkeus ei itsessään ole jumalallinen.

2) Panteistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on itsessään jumalallinen ja sillä on kaikki jumaluuden ominaisuudet (ikuisuus, elämä, tietoisuus, älykkyys).

Ihminen katselee todellisuutta, joko siinä uskossa, että jokin Jumala on sen luonut tai sitten niin, että todellisuus on luonut itse itsensä. Ihminen joko uskoo maailmankaikkeuden aiheuttajasta, että jokin maailmankaikkeuden ulkopuolinen olento on sen tehnyt tai sitten, niin että maailmankaikkeus on tehnyt itse itsensä. Kumpikin näistä näkemyksistä on kannanotto Jumalaan, koska loppu viimein ihminen joutuu lukemaan jumaluuden ominaisuudet sille näkemykselle, mitä hän uskoo maailmankaikkeuden alkuperästä, koska kyseisen asian on täytynyt aiheuttaa kaikki se, mitä me nyt näemme.

Ihmisen maailmankatsomuksellinen selitysperusta värittyy sen perusteella, uskooko hän tuonpuoleisen Jumalan luoneen maailmankaikkeutta vai ei. Jos ihminen ei usko tuonpuoleiseen Jumalaan, niin hän joutuu tavallaan jumalallistaan materian (maailmankaikkeuden), eli lukemaan sille kyvyn tuottaa ominaisuuksia, jotka Raamatun mukaan kuuluvat vain Jumalalle, eli elämän, tietoisuuden, älykkyyden jne..

Esimerkiksi jos ihminen uskoo, että "fysikaaliset hiukkaset", ovat maailmankaikkeuden perusta, niin hän joutuu lukemaan näille hiukkasille ominaisuuksia, jotka käsityksemme mukaan kuuluvat vain Jumalalle, koska ihminen joutuu silloin olettamaan, että näillä hiukkasilla on jumalallinen ominaisuus vain olla sekä saada aikaan havaittu maailmankaikkeus.

Eli se selitysperusta, jonka ihminen joutuu niin sanotusti jumalallistamaan, värittyy sen perusteella uskooko ihminen tuonpuoleisen Jumalan olemassaoloon vaiko ei, sillä se määrää sen jumalallistaako ihminen henkiolennon (teismi) vaiko materian (panteismi). Ihmisen suhtautuminen Jumalaan ohjaa sen miten ihminen vastaa kysymyksiin elämän ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Näin jokaisella ihmisellä on kiintopiste → ehdottomana pidetty lähtökohta → käsitys Jumalasta → joka ohjaa kaikkien muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.

Huomaa, että tässä maailmankatsomuksellisen tietoprosessin alussa, joka värittyy näiden kahden vaihtoehdon valossa, ei oteta vielä kantaa jumaluuden persoonaan, vaan ainoastaan siihen onko sen luonne tuonpuoleinen "persoonallinen henkiolento" vai luetaanko tämä kyky materialle. Onko "Luoja" → maailmankaikkeuden aiheuttaja persoonallinen vai ei. Näin siksi, että eivät kaikki ihmiset ole kuulleet esimerkiksi Jeesuksesta, menninkäisistä, yksisarvisista tai fysikaalisista hiukkasista, mutta jokainen ottaa omista lähtökohdistaan kantaa siihen onko maailmankaikkeuden aiheuttaja persoonallinen vaiko ei, ja tämä kannanotto (Jumalaan) tuottaa sitten sille ominaisen henkisen ilmapiirin, tavan tarkastella maailmaa ja elää siinä.

Pelastava usko, eli Herran Jeesuksen tunteminen syntyy vasta Jumalan sanan kuulemisen kautta (Room.10:17), mutta jotta ihmiset etsisivät Jumalan tuntemista, niin heidän täytyy ensiksi uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät (Hebr.11:6).

Käyttäjän AnttiKoivula1 kuva
Antti Koivula

Ehtymätön ollos motivaatiosi pukea luonnontiedettä sinun henkilökohtaisten uskontulkintojen mukaisen opin alle.

GDI argumentti on hätähuuto, hätähuuto ihmiseltä joka ymmärtää olevansa väärässä, ymmärtää että minun tulkintani yhden uskonsuuntauksen opeista ei olekkaan luonnontiede. Epätoivoinen parkaisu, muistuttaa epäasiallisuudellaan ja epätoivoisuudellaan natsikorttia.

Kari Kuittinen

Kun 'teistillä' on usko Jumalaan , 'ateistillä' sitä ei ole . Koska Ateistilla ei ole uskoa Jumalaan hänellä ei ole myös uskontoa . Edelleen, ateistilta puuttuu todisteet Jumalan olemassaolosta . Sellaisia todisteita ja tieteellisesti perusteltua tietoa ei ole esitetty että ateisti muuttaisi käsitystään maailmankaikkeudesta teistiseksi. Teistien käsitys maailmankaikkeudesta luomiskertomuksineen perustuu uskoon ja uskomuksiin ja näistä 'aineksista' on syntynyt teistin 'uskonto' . Ateisti ei ole 'uskova' koska hän perustaa mielipiteensä todistettavissa olevaan tietoon. Koska häneltä puuttuu 'usko' , hänellä ei ole siis uskontoa vaan ateisti on nimenomaan uskonnoton . Se mitä puuttuu niin teistiltä kuin ateistilta on todistettavissa oleva tieto Jumalolennosta. Olisiko siis mahdollista olla samaa mieltä siitä että sekä ateisti että teisti ovat molemmat 'todistettavasti tiedottomia' ?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset